Epäonnea ja ihan tavallinen päivä

Hyvää isänpäivää kaikille ja kaikkien isille! Olemme tällä hetkellä viikonloppureissussa, mutta julkaisen nyt tällä viikolla kirjoittamani postauksen tavallisesta päivästäni. Voi olla, etteivät kaikki opiskelupäiväni ole ihan näin ahkeria ;)

Olen epäonninen ihminen. En tiedä, miten, mutta jotenkin olen onnistunut hukkaamaan erään kulkuavaimen. Kun yritin käyttää sitä ensimmäistä kertaa, se ei toiminut, minkä jälkeen jouduin toteamaan avaimen katoamisen. Toisen todisteen epäonnisuudestani sain, kun olin avaamassa pyörääni. Lukon sain auki, mutta avain sanoi räks - ja puolet siitä jäi lukkoon. Onneksi minulla on ehkä maailman kätevin mies, joka jollain ihme konstilla sai avaimenpuolikkaan ongittua ulos lukosta! Tällä ei-juurikaan-asiaankuuluvalla pohjustuksella aloitan minun päiväni -postauksen.

7.55

Herätys! Meitä vanhempia väsyttää vielä, mutta lapset ovat virkeitä heti aamusta. Eipä auta muu kuin laahustaa puoliunessa aamutoimiin ja aloittaa uusi päivä.

8.30

Keittelen kahvit, mies laittaa puuron. Istumme aamupalalla koko perheen kanssa. Pienin istuu tomerana syöttötuolissa. Isommat ovat jo ehtineet tehdä päivän ensimmäiset legorakennelmat (lumimies ja eläinten suojapaikka) ja syötyään esittelevät niitä innoissaan.

9.15

Siirryn kahvikupin kanssa tabletin ääreen ja katson videoluentoa peptidien muodostumisesta SORATO-kurssiin (solun rakenne ja toiminta) liittyen. Tämäkin asia olisi pitänyt käydä läpi jo aikaa sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilen yritin tehdä aiheeseen liittyvää tehtävää enkä oikein osannut, joten etsin vinkkiä videoista. Saankin pienimuotoisen ahaa-elämyksen. Suunnitelmissa on päivän pakollisen ohjelman jälkeen tehdä SORATO:n tehtäviä, jos aikaa jää.

9.45

Lähden kävelemään yliopistolle, koska pyöräni ei eilisestä epäonnestani johtuen ole nyt pihassa. Lumi narskuu kivasti jalkojen alla. Vaikka pyörällä pääseekin nopeasti, myös kävely on toisinaan ihan jees. Kävellen pääsen yliopistolle lähes yhtä nopeasti kuin pyörällä sieltä pois.

10.15

LTV:n eli lääketieteellisen tiedon ja viestinnän pienryhmätyöskentelyä. Tutkimme erilaisia artikkeleita, mielipidekirjoituksia ja keskusteluja ja etsimme niistä mahdollisia argumentointivirheitä. Todella mielenkiintoista ja hauskaakin, vaikkei siltä ehkä ensimmäisenä kuulosta :D Aiheeseen liittyen muistattehan, että blogini perustuu kokemuspohjaiseen tietoon, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa!

11.45

Syömään opiskelukavereiden kanssa. Nälkä ei vielä ole yllättänyt, mutta syöminenhän on aina kivaa! Varsinkin, kun hyvän ja terveellisen lounaan (tällä kertaa broileripyöryköitä ja lohkoperunoita) saa alle kolmella eurolla. Syömisen lomassa jutellaan kaikesta mahdollisesta, joten lounaalla vierähtää hetki jos toinenkin. Vihdoin lähdemme takaisin yliopistolle hyvänä aikeena jatkaa opiskeluja vielä iltapäivän ajan.

12.55

Aloitamme kaverin kanssa FYL:iin eli fysiikan kurssiin liittyvän tehtävän tekemisen. Olemme pari viikkoa sitten käyneet KYS:llä kuuntelemassa fyysikon esitystä ja demonstraatiota liittyen hybridilaitteisiin ja fuusiokuvantamiseen. Kyllä, opiskelemme myös tällaisia asioita! Käynnistä pitää saada aikaiseksi 2-3 A4:n mittainen teksti, ja alkuun meitä hieman tuskastuttaa. Muistelemme yhdessä asioita, joita käynnillä saimme tietoomme ja etsimme myös lisää tietoa eri lähteistä. Yllättävästi tekstiä syntyy kohtuullisen kivuttomasti ja saammekin koko tehtävän pakettiin reilussa tunnissa. Hyvä me!

14.15

Siirrymme lääkisläisten itseopiskelutilaan tekemään EAN:in (elinanatomia) omatoimisia tehtäviä. Meillä on jo huomenna seuraava kontaktiopetuskerta, johon mennessä tulisi vähintäänkin olla tehnyt kaikki omatoimiset tehtävät ja kuunnellut kaikki videoluennot. Nyt käsittelyssä ovat aistielimet. Aloitin tehtävien tekemisen eilen, mutta melkoisen monta kohtaa jäi tyhjäksi, kun en hahmottanut kuvia kunnolla tai löytänyt atlaksesta vastaavia rakenteita.

Teemme yhdessä tehtäviä eteenpäin, ja ilokseni huomaan monien rakenteiden aukeavan minulle paljon paremmin kuin edellispäivänä. No, en siltikään vielä oikein ymmärrä, miten ne lihakset tuolla larynxissa oikein kulkevatkaan... Toivottavasti se selkenee huomenna! Äkkiä tunnit vierivät, kun tekemistä ja miettimistä on paljon, ja kohta onkin aika lähteä kotiin.

17.05

Lähden pyörällä yliopistolta kotia kohti. Ajan ensimmäistä kertaa hirveän ylämäen nastarenkailla - ja sen kyllä tuntee. Nälkäkin on, kun lounaasta on jo vähän liian kauan. Puhti meinaa loppua heti alkuunsa ja lopun aikaa vaan hoen mielessäni, ettei tässä ole mitään järkeä. Ei olekaan, helpompaa olisi taluttaa, mutta sisu ei anna periksi. Mielessäni mietin jo ensi kevättä, kun nastoista pääsee eroon: silloin varmaan mäki kuin mäki sujahtaa aivan keveästi! Joka tapauksessa kotiin pääsyä arvostaa aivan eri tavalla, kun sen eteen joutuu näkemään hieman vaivaa ;)

17.20

Kotona alaovella kohtaan punaposkisia lapsia ja yhden virkeän koti-isän, jotka tulevat sattumalta samaan aikaan ulkoilemasta. Menemme yhdessä sisälle. Lämmitän ruokaa  koko perheelle ja syödessämme kyselen lasten kuulumiset. Niitähän riittää! Syötyään lapset rientävät leikkeihinsä, itse keitän kahvit. Järjestelen vähän hujan hajan jääneitä tavaroita, jotta miehellä on mukavaa aloittaa ilta lasten kanssa.

18.00

Oma aikani alkaa! Kerran viikossa (muiden säännöllisten harrastusten lisäksi) sekä minulla että miehelläni on vapaa-aika, jolloin saa tehdä, mitä ikinä huvittaa. Älkää siis kuvitelko, että kaikki päiväni olisivat tällaisia, että näen lapsia vain vilaukselta menemisteni ja tulemisteni lomassa, ehei. En ole aikoihin käynyt kirjastossa, joten nyt suuntaan sinne. Samalla käyn tekemässä pieniä hankintoja sunnuntaista isänpäivää varten. Ulkona on ihana lumisade. Kivaa, kun marraskuun alkupuolella on jo ihan kunnollista talvea. Kotiin palattuani heittäydyn vapaalle. Kirjoittelen blogitekstejä, luen naistenlehtiä ja juuri lainaamiani kirjoja. Etsin myös vinkkejä jouluaskarteluja varten. Yksinolo on tässä elämäntilanteessa aivan parasta itseni hemmottelua :D

20.00

Lapset pyytävät minut peittelemään ja silittämään. Käyn peittelemässä heidät ja toivottelemassa hyvät yöt. Mies hoitaa kuopuksen iltatoimet, minä syötän pikkuisen vielä ennen nukkumaanlaittoa.

21.30

Väsyttää jo, mutten malta vielä mennä nukkumaan. Lueskelen vielä lehtiä ja mietin viikonloppusuunnitelmia. Alkuun oli tarkoitus viettää isänpäivää kotona, mutta meistä riippumattomista syistä joudumme/pääsemme taas käymään eteläisessä Suomessa sukuloimassa. Samalla hoituu isänpäivävierailu vanhempieni luona. Jälleen kerran meillä on parin päivän ajalle runsaasti tekemistä ja parit viikonlopun yksityiskohdat ovat vielä auki. Niitä pohdiskellessa yksin ja puolison kanssa aika rientää varkain.

22.45

Nukkumaan - jälleen kerran ihan liian myöhään, kun aamulla on aikainen herätys. Onneksi kohta on viikonloppu!

Kuvituksena on ihan random kuvia, kun en tullut kantaneeksi kameraa mukana. Joku kerta voisin tehdä päivä kuvina -tyyppisen postauksen, jos joskus vastaani tulee oikein jännittävä päivä. Arkeni on totta puhuen aika tylsää ainakin ulkopuolisen silmin :D