1.
Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin,
tutuntuttujen
kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa
opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä
muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä,
joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös
niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden
äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta
yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin
helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut
lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"
Kannattaa
pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta
eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden
"ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla
viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!
2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D
On
todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin
loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle.
Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia.
Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli
välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!
3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista.
Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos
motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda
aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa
on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa
aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä
mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa
esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.
Sinänsä
aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt
suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut
kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut.
Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan
lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se,
miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita
vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!
4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on, kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.
4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on, kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.
Valmennuskursseilla
luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti
puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa
olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee
tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja
luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku
toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa.
Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä
välttämättä halua.
5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile
erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset
metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko
matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun.
Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit
puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti
tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä.
Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin.
Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun
välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥