Kun opiskelu tökkii

Jokaisella tulee vastaan hetkiä, jolloin mikään opiskeluun liittyvä ei kiinnosta. Varsinkin tenttiin tai pääsykokeeseen lukiessa tietää kyllä, että pitäisi opiskella, mutta silti ei saa itseään lukemaan. Kun sitten jättää lukematta, syntyy morkkis - jos ei heti, niin tentin/pääsykokeen jälkeen, kun tulos ei välttämättä olekaan toivotunlainen. Tässä muutamia periaatteita, jotka itse olen kokenut hyödyllisiksi nimenomaan opiskelumotivaatiota ajatellen.

1. Jaa aikasi selkeästi opiskeluun ja vapaa-aikaan. Esimerkiksi opiskelet klo 8-16 (tai ehkä mieluummin tietyt asiat tällä aikavälillä) ja pidät loppupäivän vapaata. Jos selkeä rajanveto jää tekemättä, vapaa-ajasta on hankalaa nauttia, kun keskeneräiset asiat häälyvät takaraivossa. Sen sijaan, jos tiedät jo tehneesi päivän urakan, vapaa-ajan voi hyvillä mielin käyttää rentoutumiseen. Selkeä jako opiskelu- ja vapaa-ajan välillä toimii myös palkintona: kunhan opiskelen vielä tämän asian, sitten saan tehdä ihan mitä haluan! Tee itsellesi myös selväksi, mitä opiskeluaikaan kuuluu. Kuuluuko lenkkeily? Entä kotityöt? Pidä huoli, ettei opiskeluaikaasi vie mikään ylimääräinen tekeminen, jonka voisit tehdä myös vapaa-ajallasi. Jos opiskelu- ja vapaa-aikojen erottaminen toisistaan on sinulle vaikeaa, voi olla parempi opiskella esimerkiksi kirjastossa kuin kotona. Juuri tästä syystä opiskelen itse suurimmaksi osaksi yliopistolla.

2. Mieti, mikä on motivaationpuutteen perimmäinen syy. Tuntuvatko asiat mahdottomilta? Pelkäätkö epäonnistumista etkä sen vuoksi uskalla yrittää kunnolla? Onko elämässäsi meneillään raskas vaihe, joka verottaa voimia? Vai onko sittenkin kyse pelkästä laiskuudesta? Asettamalla itsellesi kysymyksiä voit saada selville, mikä oikeasti tökkii. Kun perimmäinen harmin aihe on selvillä, sille voi kenties tehdä jotain. Toisaalta jo asioiden tiedostaminen ja hyväksyminen voi helpottaa omaa oloa. Omasta puolestani voin kertoa, ettei minua lähellekään aina harmita opiskelu itsessään, vaan jokin muu asia, joka heijastuu opiskeluun. Kun pystyn toteamaan, ettei asialla ole mitään tekemistä opiskelun kanssa, voin paremmilla mielin jatkaa opiskeluja. Jos taas opiskelu itsessään ahdistaa, pitää miettiä, onko rimani liian korkealla.

3. Ole itsellesi armollinen. Koko ajan ei tarvitse jaksaa. Jos lukuaikataulusi osoittautuu liian tiukaksi, höllää otettasi ja keskity olennaiseen. Muistuta itseäsi siitä, että jokainen opiskeluun käytetty hetki on eteenpäin. On myös parempi opiskella lyhyen aikaa tehokkaasti kuin yrittää keskittyä pitkän aikaa heikommin tuloksin. Jos opiskelun ajatteleminenkin saa sinut voimaan pahoin, on aika pitää taukoa ja keskittyä itsensä huoltamiseen. Kun muutaman päivän ajan keskittyy asioihin, jotka tuottavat itselle iloa, sen jälkeen on ehkä helpompi tarttua taas velvollisuuksiinkin.

4. Keskity hyvään fiilikseen. Pidä yllä tsemppiasennetta ja hyvää mieltä. Mieti oppimiasi asioita ja vertaa nykyistä osaamistasoasi lähtötasoon. Vaikka tuntuisikin, ettei ole oppinut mitään, useimmissa tapauksissa se ei ole totta.  Muistele hyviä opiskeluhetkiä ja parhaita oppimiskokemuksiasi. Hanki itsellesi jes, mä osaan! -fiiliksiä vaikka aloittamalla helpoista tehtävistä. Hyvällä fiiliksellä on helpompi haastaa itseään ja käydä myös vaikeampien asioiden kimppuun.

5. Puhu/kirjoita tuntemuksistasi. Opiskelukaverit, WhatsApp-ryhmä ja lukupiiri ovat kaikki mahtavia keinoja purkaa opiskelustressiä ja motivaatiopulaa. Ainakin toivon mukaan samassa tilanteessa olevilta saa tsemppiä ja kannustusta vaikeisiin hetkiin. Kääntöpuolena vertaistuessa voi olla vertailu, joka pahimmillaan lannistaa entisestään. Hyvänä tsempparina voi toimia myös saman kokenut tuttava, joka voi rohkaista, että tuostakin selviää! (Oppimis)päiväkirjaan voi purkaa tuntojaan sensuroimatta. Varo kuitenkin liiallista negatiivisten tunteiden vatvomista ja pyri sen sijaan aktiivisesti löytämään ulospääsy ahdistuksesta.

Viimeisenä haluan muistuttaa, että on tilanteita, joissa opiskelu kerta kaikkiaan vie liikaa voimia ja elämänlaatu kärsii sen myötä. On suurta viisautta osata myös tunnistaa ne tilanteet, joissa uupuminen on lähellä. Uupumus ei välttämättä johdu pelkästään opinnoista, vaan taustalla voi olla paljon muutakin. Haluan sanoa, että joskus on parempi luovuttaa eikä se ole häpeä. Tenttien tai kokeiden suhteen luovuttaminen ei toki ole niin dramaattista kuin pääsykokeen suhteen, koska uusintamahdollisuuksia on useammin kuin kerran vuodessa. Vuosikin on ihmiselämässä kuitenkin hyvin lyhyt aika, joten jos toisessa vaakakupissa olisi (mielen)terveys ja toisessa opiskelupaikka nyt eikä vuoden päästä, kannattaa miettiä, kumpi on itselle tärkeämpää.

Onko sinulla jokin oma hyväksihavaittu keino motivaatiopulasta selviämiseen? Jaa se kommenteissa!

Voikaa hyvin ja tsemppiä opiskeluihin!