Aikavarkaita

Kohta on joulukuu, ja vaikka ajan kulumisen päivittely melko väsynyttä onkin, on pakko ihmetellä: mihin tämä syksy on mennyt? Vastahan oli syyskuu ja lääkis ihan uutta ihmeellistä. Ja "yhtäkkiä" joululoma on 2,5 viikon ja kahden tentin päässä, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolet (!!!) fuksivuodestani on ohi. Tuntuu kuin kolmen kuukauden sijasta olisin elänyt kolme viikkoa. Tänä syksynä en ole ehtinyt odottaa oikein mitään: en viikonloppuja, en joulua, en lomaa. Ei sillä, että tässä mitään vikaa olisi: kivat asiat ovat tulleet vastaan, ennen kuin niitä on ehtinyt odottaakaan! Suurin osa päivistä on lipunut ohitse jättämättä sen kummempia muistijälkiä. Samankaltaisen fiiliksen muistan parin vuoden takaa, kun olin aloittanut kokopäivätyön.

Hienona aasinsiltana tästä ajan kulumisen päivittelystä jatkankin aikavarkaisiin eli asioihin, jotka oikeasti vievät huomaamatta (opiskelu)aikaa. Omia pahimpia aikavarkaitani ovat netti ja some. Netissä pyörimiseen kuluu helposti paljon kauemmin kuin olisi ajatellut, kun sivulta toiselle klikkailu on niin helppoa. Blogien selailuun ja omaan blogitouhuunikin saan kulumaan paljon enemmän aikaa kuin ikinä olisin ajatellut. Toisaalta minua helposti uhkaavia aikavarkaita ovat kaikki kotityöt ja muut keskeneräiset asiat. Koska en pidä keskeneräisyydestä (asiasta voi lukea esimerkiksi täältä), yritän aina saada asiat jollain tasolla järjestykseen ennen esimerkiksi opiskelun aloittamista. Ehkä tiedättekin sen tunteen, kun ajattelee, ettei voi keskittyä ennen kuin työpöytä on järjestelty tai pyykkikone saatu käyntiin. Tai sitten tämä on taas vain yksi ilmentymä kontrollifriikkiyteen taipuvaisesta luonteestani eikä teistä kukaan tiedä, mistä puhun :D

Joka tapauksessa vähän liian usein havahdun siihen, että olen järjestelemässä lasten vaatekaappeja tai tekemässä muuta vähemmän tähdellistä, kun oikeasti minun pitäisi opiskella. Varsinkin näin joulun alla joulufiilistely ja -sisustus vie vähän turhan helposti minut mukanaan. Ajattelen ihan nopeasti ripustavani muutaman joulujutun. Kohta huomaankin kaivelevani kaapin kätköistä ties mitä unohduksiin jääneitä sisustuselementtejä, joita sitten ihan rauhassa siirtelen eri paikkoihin ja järjestyksiin. Kun lopulta havahdun järjestely-/siivous-/sisustusvimmastani, tuntuu, että on ihan turhaa enää edes aloittaa opiskelua, kun aikaa on mennyt jo niin paljon "hukkaan". Oikeastihan ongelmani on se, etteivät vuorokauden tunnit yksinkertaisesti riitä kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä, joten sählään vähän sitä sun tätä enkä saa lopulta tehtyä mitään kunnolla.

Tänä syksynä kotona opiskelu - tai siis sen yrittäminen - on ollut aivan mahdotonta juuri edellä mainituista syistä. Onneksi yliopistolla on hyvät tilat, joissa opiskella yksin tai kavereiden kanssa! Mitä lähemmäs lomaa mennään, sitä vähemmän enää kykenen keskittymään ja niin sanotusti ottamaan itseäni niskasta kiinni. Vaikka vieläkin tuntuu, että opiskelumetodini kaipaavat viilaamista enkä edelleenkään osaa oikein opiskella, loma tulee todella tarpeeseen. Johan tässä on venytty ja joustettu, tehty töitä iltoja ja viikonloppuja myöten. Ehkä tämä levottomuutenikin juontaa juurensa siihen, ettei kapasiteettini enää ihan täysin riitä, vaan tarvitsisin jo pientä hengähdystaukoa. Lomaa odotellessa!