7 vinkkiä onnellisempaan arkeen

Taas on maanantai, mikä useimmille tarkoittaa paluuta arkeen viikonlopun jäljiltä. Itse sain viettää mahtavan viikonlopun, jota varmasti hehkutan vielä lisää paremmalla ajalla! Arki voi olla synonyymi vastuulle ja velvollisuuksille, aikatauluille, "pitäisi"-asioille ja suorituspaineille. Lomalla on usein helppo hymyillä, mutta arkea on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä valtaosa elämästä. Itsehän olen todellinen arkifani ja rakastan kaikkia oivalluksia, joilla saan omasta arjestani vielä hiukkasen mukavampaa. Itselleni sana "arki" on vahvasti positiivinen. Seuraavat seitsemän asiaa ovat niitä, joiden avulla selviydyn ja pääosin myös nautin arjestani.

Muista nauraa.

Pienten lasten kanssa tulee lähes päivittäin sellaisia itkisikö vai nauraisiko -tilanteita. Kun maitolasi kaatuu viidennen kerran tai tenava koristelee mustekynällä huonekaluja/seiniä tai tyhjentää juuri pestyt ruokailuvälineet lattialle... Variaatioita näihin tilanteisiin löytyy lukematon määrä. Tilanteen etäännyttäminen auttaa, kun savu uhkaa tulla korvista. Itse olen opetellut katsomaan tilannetta ulkopuolisen silmin, jolloin pakostakin näkee asiassa jotain koomista. Niin, ja itkisikö vai nauraisiko -tilanteissa voi valita naurun.

Älä unohda itseäsi.

Kukaan ei jaksa päivästä toiseen olla toisten tarpeita täyttävä pyhimys. Jos sinulla on tapana auttaa muita liikaakin, opettele pyytämään vastapalveluksia tai vaihtoehtoisesti sanomaan ei, kun et jaksa. Kukaan muu ei pidä sinun puoliasi kuin sinä itse, ja liian kilteille ihmisille löytyy hyväksikäyttäjiä liiankin helposti. Ota kalenteriisi aikaa itsellesi, varsinkin, jos olet niitä, jotka rentoutuvat parhaiten yksin ollessaan.

Opettele sietämään keskeneräisyyttä.

Oletko sinäkin sellainen, joka kokee, ettei pysty rentoutumaan ennen kuin on hoitanut asiat x,y ja z? Keskeneräisyys - ja epäjärjestys, ainakin tässä lapsiperheessä - on koko elämää leimaava piirre, joten sen sietämisen opettelu todellakin kannattaa. "Ensin työ, sitten huvi"-mentaliteetti istuu ainakin minussa turhan tiukassa. Onkin pitänyt opetella tunnistamaan, milloin on parempi levätä hetki - ja levon jälkeen jatkaa kenties uusin voimin ja paremmilla fiiliksillä kesken jäänyttä urakkaa. Liian usein etenkin kotiäitinä ollessani kävi niin, etten päivän aikana ehtinyt levätä ollenkaan, kun lasten päiväuniajat kuluivat siivotessa ja kotitöitä tehdessä. En voi suositella kenellekään. 

Jousta rutiineista tarvittaessa.

Arjesta tulee tosi raskasta, jos kaikkeen suhtautuu vakavasti. Rutiinit on hyvä olla koko perheen hyvinvoinnin kannalta, mutta maailmaa ei kaada, vaikka rutiineista jonakin päivänä joustettaisiin. Samoin töissä ja opiskelussa on asioita, jotka voi jättää odottamaan parempaa aikaa. Omassa arjessani tällä hetkellä lähes parasta ovat pienet valinnat, joita voin tehdä: opiskelenko heti vai juonko ensin kahvit? Lähdenkö yliopistolle vai luenko kotona? Omista totutuista tavoista poikkeaminen piristää kummasti, vaikka pääosin arki pyöriikin tutuksi tulleella turvallisella kaavallaan.

Hellitä.

Ketä ihmettä varten suoritat? Pitääkö kodin olla koko ajan tiptop, kun "kaikilla muillakin" on? (Voin paljastaa, että jos joku tulee sovitusti kyläilemään, meillä on hyvin paljon siistimpää kuin tavallisesti...) Olisitko silti ehkä onnellisempi, jos suorittaisit vähemmän ja olisit läsnä enemmän? Mitä pahaa tapahtuu, jos lasket vähän rimaa? Joo, tiedän, se tuntuu siltä, että menettää sen vähäisenkin kontrollin. Mutta joskus se on ihan hyväksi - olla vaan ja antaa maailmankin olla. Loppujen lopuksi olen mieluummin hyvinvoiva ja hyväntuulinen äiti vähän sotkuisessa kodissa kuin kireä, epäjärjestyksestä ahdistuva äiti tiptopsiistissä asunnossaan. Molempia olen kokeillut.

Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kiitollisuuden aiheiden löytäminen omasta arjestaan lisää onnellisuutta.  Minulla on vihko, johon vasta hiljattain (Unelma Itsestä -valmennuksen kannustamana) olen alkanut kirjata päivittäisiä ilonaiheitani. Varsinkin huonon päivän jälkeen on suorastaan terapeuttista, kun löytää siitäkin päivästä syitä kiitollisuuteen. Kesätyöni aikana kirjoitin monena iltana olevani kiitollinen opettavaisesta työvuorosta, joka sai minut uskomaan, että pärjään missä vaan.

Nauti hetkestä.

Klisee tämäkin, mutta aiheellinen sellainen. Oletko sinäkin niitä, joiden mielestä elämä on "sitten kun"? Tiedän itse liiankin hyvin, mitä se on, kun ajattelee onnen olevan aina vasta kulman takana, sitten kun on aikaa tai loma tai hieno koti tai unelmien työpaikka... Kun ihmisellä ei ole muuta kuin tämä hetki, miksi ei tekisi tästä hetkestä mahdollisimman mukavaa? Vaikka itsekin mielelläni petaan itselleni onnellisuutta tulevaisuuteen, on pitänyt opetella ottamaan ilo irti myös tästä hetkestä. Juuri siksi pidän usein lyhyen kahvitauon koneeni ääressä, ennen kuin kaivan kirjat esiin ja aloitan opiskelun.


Onnellista arkea ja mahtavaa lokakuun viimeistä viikkoa juuri Sinulle! Löytyykö sinulta jokin oma onnellisen arjen ainesosa, jota ei tässä mainittu? Kerro se kommentissa :)