Hauskaa helmikuun alkua! Viimeksi syksyllä kuulin otsikon kysymyksen ystäväni esittämänä. Välillä mietin tuota itsekin, vaikken hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että arkeni olisi mitenkään älyttömän kiireistä. Miten kolmen alle kouluikäisen vanhempana ehtii opiskella, harrastaa ja pitää huolta itsestään, perheestä ja parisuhteesta? Yhtenä aikasyöppönä on tietysti blogi, joskin nyt kevätpuolella postaustahti on hiljentynyt pariin postaukseen viikossa.
 |
Miten siis ehdin? Vuoden 2017 keväällä kirjoittelin ajanhallinnastani, mutta tietysti tilanne on nykyään vähän erilainen. Tätä nykyä myös puolison opiskelu vie oman osansa päivästä ja illasta, mutta toisaalta lasten päivähoito mahdollistaa kotona opiskelun ihan eri tavalla. Vastaus otsikon kysymykseen onkin: ihan hyvin, ei ongelmaa! Vaikka toisaalta tekee mieli kysyä vastakysymyksenä: Ai minkä kaiken? Omasta mielestäni kun elän ihan tavallista, ehkä vähän laiskaa arkea ;D Tässäpä arjenhallintani syvimmät salaisuudet:
1. Oman osuutensa (ja enemmänkin) tekevä puoliso
Tämä on suurin yksittäinen tekijä. Meidän Oy Perhe Ab toimii tarpeeksi hyvin kumman tahansa tai molempien yhdessä vetämänä. Meillä ei asu projektipäällikköä ja apupoikaa tai -tyttöä, vaan kaksi tasaveroista vanhempaa. Kummallakin on omat vastuualueensa ja työt, jotka tuntuvat itselle luontevammilta, mutta kumpikin tekee tarvittaessa melkein mitä vaan. Kipeiden lasten hoito sumplitaan suunnilleen puoliksi, ja molemmat pitävät huolen siitä, että omaa aikaa järjestyy tarpeeksi.
2. Vain välttämätön
Olen opetellut sanomaan moneen asiaan Ei. En todellakaan aio väsyttää itseäni keräämällä arkeeni perheen ja opiskelun lisäksi kaikenlaista muuta ylimääräistä. Harrastuksinani on sellaisia asioita, joista todella nautin ja saan voimia, ja aikaa pitää jäädä myös ihan-vaan-olemiselle oman perheen kesken. Sukulaisia ja ystäviä näemme kohtalaisen harvoin, vaikka välimatkaa ei kaikkien kanssa paljoa olekaan. En ikinä jaksaisi olla joka tai edes joka toinen viikonloppu menossa jossain tai vastaanottamassa vieraita. Useimmiten yhteyttä pidetäänkin somen välityksellä. Some ei tietenkään korvaa oikeaa sosiaalista kontaktia, mutta vierailujen suhteen meillä laatu korvaa määrän :) Opiskelun ja perheen yhdistämisessä niin, ettei kumpikaan osa-alueista kärsisi, on minulle ihan tarpeeksi työtä. Siksi en myöskään tee töitä opiskelun aikana, vaikka periaatteessa siihen olisi mahdollisuus.
 |
3. Tärkeimpiin asioihin keskittyminen
Voisin käyttää jokaisen liikenevän hetken esimerkiksi kodin siisteyden ylläpitoon. En vaan jaksa. Meillä siivotaan joka ilta tavarat paikalleen ja kerran viikossa kunnolla, joten se saa riittää. Tärkeämpää on se, että joka päivä minulla on aikaa rauhassa kuunnella lasten ja miehen päivän kuulumiset sekä iltaisin peitellä lapset nukkumaan. Jokaisessa päivässä pitää olla tilaa ainakin yhdelle rauhalliselle kahvihetkelle ja liikkumaan pitää päästä säännöllisesti - muuten minusta tulee kiukkuinen! Tämän kohdan vuoksi en myöskään ole innoissani osallistumassa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin tai yritä ankarasti pysytellä nuorempien virkeämpien tahdissa mukana.
Suunnittelulla on iso rooli paitsi arjen sujuvuuden myös omien kiinnostuksenkohteiden kannalta. Joutilaat hetket vilahtavat varkain ohi, joten jos haluaa tehdä jotain erityisempää, se pitää suunnitella huolella. Joitakin asioita voi tehdä hetki kerrallaan, mutta usein omat projektini vaativat pidempää paneutumista. Tietysti otsikkoa voi ajatella myös pidemmällä aikajänteellä: pahimpina ruuhkahetkinä ajattelen, että onneksi tämä elämänvaihe kestää vain aikansa. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät ennen kuin huomaankaan, ja vielä joskus minulla on joutilasta aikaa paljon nykyhetkeä enemmän. Uskon, että ruuhkautuvat asiat ja velvollisuuksien määrä väsyttää jokaista vanhempaa ainakin silloin tällöin. Paljon vertaistukea saankin samassa elämäntilanteessa tarpovilta :)
 |
5. Oma asenne
Vältän viimeiseen asti sanomasta, että minulla on kiire - osittain siksi, että pelkään siitä tulevan itseään toteuttava ennuste, ja toisekseen siksi, ettei se ole totta. Minulla on välillä monta keskeneräistä asiaa kerralla, mutta yleensä ottaen olen hyvä mitoittamaan työni voimien ja kulloisenkin tilanteen mukaan. Sitä paitsi jo sana "kiire" saa sykkeen nousuun ja hengityksen tihenemään :D Priorisoida pitää ja turhaa tekemistä karsia, mutta noin muuten elämäni on just kivaa - täyttä ja ihanaa!
Näiden lisäksi tärkeää "ehtimisessä" on säännöllinen päivärytmi - aamusta päivä pisin, kuten sanotaan. Ihan paras fiilis arjessa on, kun saa heti aamusta opiskelut kunnolla käyntiin. Luonnollisesti välillä on vähän sumuista, mutta sitten aurinko paistaa taas!
Iloa arkeen ja ihanaa viikonloppua just sulle! Kerrohan kommenteissa, miten sinä ehdit ja jaksat :)
Ihana postaus <3 ! Nuorempana ahdoin kalenterini täyteen kaikkea mahdollista - lähdin jokaisiin kissanristiäisiin ja ahdistuin, jos kalenterissa oli tyhjää työpäivän jälkeen. Kovasti on tavat muuttuneet - nyt tarkoituksella jätän sinne tyhjää :D . Kun on paljon tekemistä meneillään (esimerkiksi itselläni koko alkuvuosi on mennyt rytmissä töitä klo 8-15/16 ja iltapäivällä aikuislukion tunteja klo 16.30-19.30), lasken tavoitetasoa siivoamisen ja ruuanlaiton suhteen ja ajattelen, että tämä on vain yksi vaihe elämässä. Siitä pidän kiinni, että menen aikaisin nukkumaan, muutaman tunnin yöunilla en pysty olemaan parhaimmillani - tai edes siedettävä :D. Yritän myös välttää kaikenlaista turhaa "viilailua" - saatan uppoutua töissä jonkun sähköpostin/wilma-viestin/asiakirjan kirjoittamiseen niin, että käytän siihen aivan liikaa aikaa. Tähän auttaa se, että etukäteen päätän, että minulla on puoli tuntia aikaa ja siinä ajassa on saatava valmista. Minulle asioiden aloittaminen on vaikeaa ja tunnistan, että se johtuu siitä, että haluaisin tehdä kaiken tarkasti ja perusteellisesti. Se puolestaan vie hirveästi aikaa - ja kun tietää, että joku kestää kauan, ei sitä viitsisi aloittaa. Samasta syystä yritän nykyään hoitaa asiat heti pois alta kun se on mahdollista. Usein joku pieni hoitamaton asia rasittaa mieltä kun se jää roikkumaan ja suurin kiireen tunne tulee lähinnä siitä ajatuksesta, että jotain pitäisi tehdä.
VastaaPoistaKiitos! :) Sun arki kuulostaa kyllä melkoisen tiiviiltä, tsemppiä sinne! Pidän tiukasti peukkuja sulle, ettei tämän kauempaa tarvitsisi käydä tuota vaihetta. Omalla kohdalla huomasin sen, että sen vuoden-puolitoista kyllä jaksoi painaa ihan täysillä ilman vapaa-aikaa tai muuta. Nyt pitää olla paljon enemmän liikkumavaraa arjessa ja suunnitelmissa, kun opiskeluaikaa ei voi ajatella minään "kertarykäisynä".
PoistaYöunet ovat suuressa arvossa täälläkin, nyt kun kerran voi nukkua suunnilleen kokonaisia öitä :D Minustakin tulee ihan kamala väsyneenä. Ja tuo perfektionismi - kuinkahan paljon aikaa on itsekin käyttänyt johonkin kohtuullisen turhaan korjailuun ja viilailuun? Itse just syksyllä kirjallisia töitä tehdessä loppuviilailun sijaan palautin tekeleen sellaisenaan, eikä yksikään tullut bumerangina takaisin. Vähemmälläkin siis pärjää, totesin minä.
Mulla on ihan samat ongelmat aloittamisen kanssa. Rima on jo valmiiksi ihan liian korkealla, joten aloittaminen ahdistaa jo etukäteen. Huoh. Tuon viimeisen virkkeen voisin tulostaa seinälle, on niin osuva :D Muka hirvee kiire koko ajan, vaikka to do -listan pakollisimmat asiat saisi tehtyä viidessä minuutissa!
Ihanaa viikonloppua sulle ja paljon paljon tsemppiä arkeen! <3
Mä pidin tästä postauksesta myös! Yhteistyö ja tasavertaisuus puolison kanssa on ehdottoman tärkeää ja asioiden priorisointia tarvitaan, jotta pystyy tasapainoilemaan elämässä olevien asioiden kanssa. On hienoa kuulla, että joku jopa onnistuu tässä, kun itse vielä esimerkiksi hieman harjoittelen sanomaan tiettyihin asiohin ja menoihin EI :D Hyvää viikonloppua sinne teille! <3
VastaaPoistaKiva kuulla :) Ei näistä ruuhkavuosista tulisi yhtään mitään, jos molemmat puolisot kiskoisivat omiin suuntiinsa. Vuosikausien opettelun myötä alkaa ei:n sanominen ja yhteisen linjan mukaan eläminen pikku hiljaa sujua - vaikka koko elämähän on yhtä opettelua :D Välillä menee hyvin ja välillä ei, esim. sairastelut sotkevat oikein kivasti säntilliset suunnitelmamme!
PoistaTsemppiä tiiviiseen arkeenne ja lukemisiisi! Ei ole helppo rasti, joten toivotan voimia <3 Ja ihanaa viikonloppua myös, toivottavasti aurinko paistaa!