18.2.2018

Opiskelukatastrofi

Kivaa sunnuntaita! Nyt tuli ihan tahattomasti pidettyä blogihistoriani pisin postaustauko. Toisin kuin viime postauksessani tosissani toivoin, myös tämä viikko vierähti toipilaita vahtiessa. Loppuviikosta isommat pääsivät sentään jo kiinni omaan päiväkotiarkeensa, mutta sen sijaan kuopuksen eri tautien kanssa on saatu taistella pidempään. No mutta josko NYT?!




Alkuvuoden perusteella on saatu hyvinkin tietoa siitä, millaisia haasteita kahden opiskelijan ja muutaman päiväkoti-ikäisen kanssa voi arkeen tulla. Syksy meni sairastelujen osalta suorastaan yllättävän  helposti, ja kuvittelin saman jatkuvan myös nyt kevätpuolella. Väärin meni. Onneksi olemme voineet limittää opiskelujamme sen perusteella, kummalla on tärkeämpää menoa. Välillä on turvauduttu lapsenvahtiin tunnin-parin ajaksi, kun pakolliset menot ovat sattuneet yhtä aikaa. Joustavuus on totta kai opiskelussa se paras puoli. Ikävintä taas on se, ettei opiskelujaan pääse pakoon, vaan jossain välissä on vaan luettava. Pääsykoelukemiset ovat muistuneet mieleen, kun on ensin koko päivän ollut lasten kanssa ja illalla klo 18 jälkeen päässyt silmät ristissä oman opiskelun ääreen. Enää en ymmärrä, miten ikinä selvisin pääsykoerumbasta ja vieläpä pääsin sisälle. Vertaistukitsempit kaikille perhe-elämän keskeltä opiskelupaikkaa tavoitteleville ♥♥♥




Sairasteluputki aiheutti siis tähänastisen opiskelu-urani pahimman opiskelukatastrofin. Kuluneen viikon olen (itsekkäästi, laput silmillä) kirinyt ja opiskellut ihan järjettömästi saadakseni kiinni edes osan menetetyistä tunneista. Blogikin, muista harrastuksista puhumattakaan, on jäänyt ihan jalkoihin. Ideoita on kyllä, mutta aika on ollut tiukassa. Onneksi keskiviikkona on jo tentti. Paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta totta kai parhaani teen. Sen verran pessimistinen olen, että tarkastin jo uusinnan ajankohdan, vaikka toivonkin selättäväni tentin kerrasta.

No one said it would be easy on mottoni, jota hoen itselleni pahimpina hetkinä. Toivottavasti pääsemme pian takaisin omaan, ihanaan arkeen, koska jatkuvassa poikkeustilassa eläminen on todella rasittavaa. Onneksi päivät ovat sentään jo huomattavasti pidentyneet. Olen niin nauttinut siitä, kun puoli viidenkin maissa kotiin kävellessä on vielä aivan valoisaa ♥




Jos kaipailet kuulumisiani tiheämmin, ota seurantaan Instagram @tasapainoilija. Muistathan, että blogia voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa sekä Blogit.fi:n kautta. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon, kevättä kohti mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥