20.4.2018

Klinikkaa kohti - toiveita ja odotuksia

Keväistä perjantaita! Vajaan 1,5 kuukauden kuluttua preklinikka on omalla kohdallani ohi. Opintoja aloittaessa tuntui, että jo yksistään tämä vaihe on loputtoman pitkä ja klinikka jossain toooosi kaukana tulevaisuudessa, mutta näinpä se ajankulu yllättää. Kuluvan kevään jälkeen 1/3 opinnoista on purkissa, mutta kauhistelen sitä lisää myöhemmin! Nyt nimittäin keskitytään siihen, mitä tulevilta neljältä opiskeluvuodelta toivon.




Kliinisemmät opinnot
Toinen vuosi alkoi perusfysiologialla, mutta etenkin nyt kevätpuolella ollaan siirrytty melko lailla kliinisempään suuntaan. Kliininen mikrobiologia, yleinen patologia ja nyt farmakologia ovat lähtökohtaisesti todella kiinnostavia. Uskon ja toivon, että klinikan opinnot herättävät samanlaista ellei vielä suurempaa innostusta kuin edellä mainitut. Odotan innolla tulevia ahaa-elämyksiä, kun pystyn yhdistämään jonkin vanhan potilastapauksen uuteen oppimaani asiaan. Eri alat ovat tietenkin keskenään erilaisia, joten mielenkiinnolla odotan, mistä innostun ihan tosissani!

Oikeat potilaskontaktit ja aidot tapaukset
Potilaan kohtaaminen on tärkeä osa hoitoprosessia. Toivon omalla kohdallani, että oikeiden potilaiden kohdalla on helpompi saada jutun juonesta kiinni kuin esim. paperilta potilascasea lukiessa. Vaikka potilaiden kanssa olenkin tottunut toimimaan, tiedän, että alkuun lääkärin roolissa toimiminen jännittää - osaanko kysyä oikeat kysymykset jne. On mahtavaa päästä vihdoin oikeiden potilaiden ja tapausten pariin, mutta onneksi on vielä monta vuotta aikaa harjoitella lääkärin tärkeitä taitoja ja kartuttaa tietoa.




Potilaan tutkiminen
Ylipäätään minkä tahansa toimenpiteen tekeminen! Olen silti sellainen "kädet saveen"-tyyppinen ennemmin kuin teoreetikko, joten kaikkia vastaan tulevia "oikeita" tutkimuksia ja toimenpiteitä odotan innolla. Tiedän jo olevani ihan hyvä kädentaidoissa, joten on hauskaa päästä jossain vaiheessa harjoittelemaan esim. suturointia.

Opiskeluympäristö
Sairaalamaailma ja KYS on tullut jo tutuksi, joten odotan innolla pääsyä sinne. Sairaala on niin oma maailmansa - sitä on hankala käsittää, ennen kuin sen kokee. Ehkäpä pääsen/joudun välillä muuallekin harjoittelemaan, mutta se on sen ajan murhe. Joka tapauksessa on mukavaa siirtyä myös kliinisempään ympäristöön!




Totta kai tähän loppuun pitää laittaa myös pahin pelkoni: se, ettei minulla seuraavaan neljään(kymmeneen) vuoteen ole muuta elämää kuin työ enkä ehdi käydä kotona muuta kuin kääntymässä. Meillä on ollut virallinen klinikkainfo yliopiston puolesta sekä epävirallisempi klinikkailta, jossa opiskelijat ylemmiltä vuosikursseilta yrittivät parhaansa mukaan saada meitä stressaamaan vähemmän. Omalla kohdallani vaikutus tosin taisi olla päinvastainen! Onneksi eräs kiva kolmoskurssilainen on sanonut, ettei ainakaan kolmonen ole niin paha kuin sanotaan. Luotan siihen, joten ehkä tästä selvitään! :D


Rentouttavaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥