Vuosikymmenen tilinpäätös

2020-luku on täällä! Edellinen vuosikymmen jäi muistoihin melkoisen tapahtumarikkaana ajanjaksona, jossa elämä meni ainakin kerran lähes totaalisesti uusiksi, ja muutenkin muutoksia tapahtui tiuhaan. Tälle vuosikymmenelle toivon ehkä hivenen maltillisempaa muutosten tahtia, vaikka mistäpä elämästä koskaan tietää.

Se on kuitenkin sanottava, etten vaihtaisi pois edes sitä tornadomaista 2015-2016-ajanjaksoa, jolloin yhden ainoan vuoden aikana luin pääsykokeeseen, sain lapsen, pääsin lääkikseen, irtisanouduin, mieskin irtisanoutui, myimme asuntomme ja muutimme perheinemme 400 kilometrin päähän turvaverkkojemme ulottumattomiin. Jälkikäteen on ehkä pienesti hirvittänyt tuo hyppymme tyhjän päälle, mutta kuten elämässä usein, juuri ne mahdottomimmilta tuntuvat elämänmuutokset osoittautuvat lopulta ihan parhaiksi ratkaisuiksi.

Uutena juttuna elämääni tuli tuolloin myös blogi, joka on yhtä vanha kuin lääkisurani. Välillä motivaatio on ollut hukassa: mitä sanottavaa minulla edes on? Blogin lopettaminenkin on käynyt mielessä. Useinkin tuntuu, etten voi tai halua kirjoittaa täällä niistä asioista tai juuri siten kuin haluaisin. Sitten tuskailen "siloitellun ja kiillotetun" arkikuvaukseni kanssa, vaikka tuntemuksia laidasta laitaan onkin tänne tullut taltioitua. Blogin nimeen olen kyllä tyytyväinen; bloggauskin on omalla kohdallani yhtä tasapainoilua eri vaihtoehtojen välillä.

Toisin kuin vuosi 2018, viime vuosi ei ollut elämäni paras. Ihania asioita silti tapahtui: suloinen kuopus syntyi koko perheen iloksi, ja paljon muutakin merkityksellistä tuli koettua. Kokonaisuutena vuosi oli minulle tarpeellinen, muttei suinkaan helppo kärsivällisyyskoulu. Toivon todella, että tämä vuosi on edes vähän helpompi.

Tuntuu tosi hurjalta ajatella, että voisin (jos olisin siis suorittanut kaikki opinnot, mitä en ole) tulevana kesänä tehdä kandina lääkärin töitä. Täytyy sanoa, etten ole pahoillani siitä, että kesä kuluu lasten kanssa lomaillen. Totta kai mietityttää, miten työasiat jatkossa järjestyvät jne, mutten jaksa niistä stressata. Jossain vaiheessa on kuitenkin kohdattava se eka kandikesä, joka taitaa lähes jokaisen kohdalle tulla yllättävän äkkiä.

Seuraavana keskityn kuitenkin suorittamaan kevään opintoja niin hyvin kuin pystyn. Vuorossa on neurologiaa (vihdoin!) ekat viisi viikkoa, sitten kolme viikkoa seminaareja (kirurgia, infektiosairaudet ja geriatria) ja lopuksi vielä psykiatriaa. Äkkiäpä se kevätkin taitaa hujahtaa, veikkaisin. Vähän jännittää kyllä palata kunnolla opintoihin, vaikkei tauko niin järin pitkä ollutkaan enkä totaalitaukoa pitänyt yhtään. Pitäkää peukkuja edes kohtalaisen sujuvalle arkeen paluulle!

Tänä vuonna...

Joka kerta uuden vuoden alkaessa tekee mieli tehdä suureellinen elämänmuutos: nyt aloitan vihdoin sen Aktiivisen ja Hyvän elämän. Niinpä niin. Kesään mennessä alkuvuodesta innolla aloitetut muutokset on jo unohdettu, joten syksyllä voidaan taas tehdä uusi ryhtiliike. Mutta mitä väliä? Itselleni tuottaa iloa, kun voin suunnitella, haaveilla ja miettiä ratkaisuja elämäni pieniin ja suuriin ongelmiin. Uusi vuosi ja uuden lukuvuoden aloitus ovat läpi elämäni olleet ne hetket, jolloin tarkastelen elämäni suuntaa suunnilleen suurennuslasin kanssa :)

Koska kuitenkin tiedän, etteivät tiukat rajat ja päätökset sovi itselleni, tänäkin vuonna teen ihanan armolliset uudenvuodenlupaukset. Siispä tänä vuonna

• teen enemmän juttuja joista nautin
• annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille
• pidän parempaa huolta itsestäni
• keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita
• annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia
• sanon useammin kyllä 
• jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea
• valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän

Nämä kahdeksan lupausta toimikoon johtotähtenäni tänä vuonna 2018. Jokaisen tarkoituksena on tuottaa parempaa vointia ja fiilistä niin minulle kuin läheisillenikin. Täydellistä minusta ei saa millään mittarilla, mutta aina voi pyrkiä parempaan! Katsotaan sitten vuoden lopussa, toteutuivatko tavoitteeni. Tämän vuoden opiskelujutuista, tavoitteista ja muusta tulee oma postauksensa, kunhan saan orientoiduttua opintoihin loman jäljiltä...

Blogin suhteen jatkanen samalla linjalla kuin tähän asti eli kuten viimevuotisissa blogilupauksissani aioin. Ainoa lupaus, jonka pyörsin, oli pääsykoejuttuja koskeva kohta. Mitä enemmän aikaa omasta hakuprosessistani kuluu, sitä enemmän aiheeseen saa perspektiiviä ja erilaisia näkökulmia. Tänä vuonna lupaan olla hiljaa, jos en keksi mitään uutta sanottavaa! Toivottavasti olette tyytyväisiä blogiin ja sen sisältöön. Aina saa myös ehdottaa postausaiheita ja antaa palautetta :) Lämmin kiitos vielä jokaiselle blogini matkassa kulkeneelle, olette ihan parhaita lukijoita ♥

Iloista vuotta 2018 jokaiselle! Näiden aurinkoisten lomakuvien myötä tsemppiä alkaneeseen viikkoon :)

Blogitauon tilinpäätös

Moikka taas pitkästä aikaa! Blogiloma on nyt vietetty, puoliksi pakolla, mutta kuitenkin. Ekat pari blogilomapäivää olin vaan että ihanaa, ei tarvi kirjoittaa eikä kuvata. Sitten alkoi putkahdella postausideoita ja muita ajatuksia, ja alle viikon lomailtuani oli pakottava tarve päästä kirjoittamaan. Viimeisen viikon valmistelin kuumeisesti joulukalenterin luukkuja ja samalla odotin, että blogitauko loppuisi ja pääsisin taas julkaisemaan kaikkea kivaa.

Toisaalta oli kyllä hyvä vähän pakottaa itseään lomailemaan. Pidemmän blogitauon aikana kirkastuu se, millainen blogini on ja millainen sen toivoisin olevan, ja totta kai se, miksi tätä ylipäätään teen. Mitään suuria mullistuksia ei ole odotettavissa, ellei nyt lasketa sitä, että blogin ihan eka joulukalenteri on nyt käynnissä! Tauon aikana tulin siihen tulokseen, että blogini on ihan hyvä just näin. Elämäntilanne ei anna myöten tämän suuremmalle omistautumiselle, joten täydellisen tekstin ja kuvien hiomisen sijaan tuotan mieluummin samassa ajassa useamman ei-niin-täydellisen postauksen. Kotikutoisuus säilyy siis tässä blogissa ;)

Blogista lomaillessani minut yllätti täysin se, miten paljon kaipasin blogin pariin. Blogikirjoittelun korvaukseksi Instagram päivittyi kohtuu usein, vaikka ei se kyllä blogia korvaa. Kuvat ovat ihan kivoja, mutta teksti on mulle se juttu! Huomasin myös sen, etten valokuvannut lähellekään niin paljoa kuin bloggaamisen aikana. Kun ei ole "syytä" kuvata, sitä tulee tehtyä harvemmin. Toki marraskuun pimeillä ja sateisilla päivilläkin oli kuvaamattomuudessa oma osansa. Nämä kuvat otin eräänä harvinaisena aurinkoisena päivänä. Näköjään marraskuussakin aurinko on sentään näyttäytynyt.

Mitäpä sitten tein kaikella bloggaamisesta ylijääneellä ajalla? Myönnetään, että kirjoittelin muutamia juttuja ja postausaiheita ylös. Mietin blogijoulukalenterin sisältöä ja toteuttelin siihen liittyviä asioita jo etukäteen, ettei iske kiire muiden joulutohinoiden keskellä. Keskityin paremmin opiskeluun ja sen aikatauluttamiseen ts. tein rästiin jääneitä juttuja pois alta (lisää opiskelukuulumisia tulee myöhemmin). Suoritin keskeneräisiä kotitöitä ja hoidettavia asioita, kuten paikkasin parit lastenvaatteet, jotka olivat hävettävän pitkään odottaneet korjausta. Ja tietenkin tärkeimpänä vietin enemmän rentoa aikaa perheen kanssa.

Oli hyvä loma, mutta onpa kivaa olla täällä taas! Ja joulukin tulossa, superkivaa :)