Näytetään tekstit, joissa on tunniste ammatti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ammatti. Näytä kaikki tekstit

9.2.2018

Mitä hoitajat oikein tekevät?

Löysinpä luonnosten seasta ihan valmiin postauksen, jonka olen kirjoittanut viime kesänä.  Ajankohtaiseksi teksti tuli hoitajien työtaistelun myötä, sillä itsekin olen sairaanhoitajan työssäni törmännyt hoitoalan epäkohtiin. Seuraavana siis ajatuksiani sairaanhoitajan työstä suoraan heinäkuulta 2017. Kuvat: Pinterest.


-----------------------------------------------------------------------------

Nyt kun kerran piipahdan kesän ajan työelämässä, on tullut tarve käsitellä sairaanhoitajan ammattia tarkemmin. Aiemmin tänä vuonna postaussarjassa Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi kirjoittelin pääpiirteittäin asiasta, mutta nyt on luvassa tarkempaa tietoa. Jokaisessa työpaikassa, sairaalassa, avoterveydenhuollossa tai missä vain ovat omat työtehtävänsä, mutta avaan nyt sairaanhoitajan työtä kirurgisella vuodeosastolla.

Sairaanhoitajan työ sisältää paljon. Omalla kesätyöosastollani hoitajat mm. seuraavat ja hoitavat kipua, tarkastavat ja hoitavat leikkaushaavoja, pitävät huolen potilaiden ravitsemuksesta/ravinnotta olosta, avustavat pesuissa ja pukeutumisessa, valmistelevat potilaita tutkimukseen/toimenpiteeseen, ohjaavat, avustavat ja kannustavat potilaita liikkeelle lähdössä sekä huolehtivat siitä, että potilaat saavat määrätyn nesteytyksen, iv-ravitsemuksen ja lääkityksen. Näiden hoitotoimien lisäksi hoitajat  seuraavat potilaan toipumista, tarkkailevat mahdollisia merkkejä komplikaatioista, kirjaavat päivittäismerkintöjä, antokirjaavat lääkkeitä, ovat mukana lääkärin kierrolla, toteuttavat kierrolla annettuja määräyksiä, antavat potilaille ohjausta ja hoitavat potilaan jatkohoitoon liittyviä asioita.




Suuri osa hoitajan työstä tapahtuu suurelta yleisöltä piilossa potilashuoneen suljetun oven takana, kylpyhuoneessa tai lääkehuoneessa. Kansliassa kirjataan, mikä saattaa ulkopuolisille näyttäytyä siten, että "hoitajat vain istuvat koneella". Kyllä, se "tietokoneella istuminen" eli paremmin ilmaistuna kirjaaminen on osa työtämme. Varsinkin nykyään, kun useissa paikoissa on käytössä hiljainen raportti (vuoron alussa raportti potilaista luetaan suoraan koneelta suullisen raportin sijaan), kirjaamisella on todella suuri merkitys hoidon turvallisuuden ja jatkuvuuden kannalta. Siksi siihen kuluu paljon aikaa. Samoin tätä nykyä kaikki potilasta koskevat tiedot, esitiedot, uudet määräykset, riskitiedot, lääkitykset jne löytyvät koneelta.

Se on sanottava, että ehdottomasti suurin osa opiskeluaikanani ja työssä tapaamistani hoitajista tekee työtään sydämellä. He rutiininomaisten hoitotoimenpiteiden lisäksi kannustavat, lohduttavat ja rohkaisevat. He tekevät henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä mielestäni aivan liian vähäisellä palkalla ja arvostuksella. He ovat todellisia työn sankareita. Liian usein julkisuudessa palstatilaa saavat vain ne hoitajat ja lääkärit, jotka joko toimivat epäasiallisesti tai käyttävät asemaansa väärin. Toivoisin ihmisten muistavan, että suurin osa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ihan oikeasti haluaa potilaan parasta ja tekee kaikkensa, jotta potilas saisi avun.




Koska tätäkin blogia lukevista suuri osa on tulevia lääkäreitä tai siksi aikovia, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, vaan halusin kertoa, miten tärkeää työtä hoitajat tekevät. Ihan yhtä tärkeitä ovat erilaiset terapeutit, fysio-, toiminta- ja ravitsemusterapeutit esimerkiksi, sihteerit ja muut ammattiryhmät. Puhumattakaan laitoshuoltajista, joiden ammattitaidon ansiota on se, että sairaalat ovat niin hygieenisiä ja turvallisia. Itse en ole koskaan osannut arvottaa toisia ammatteja "paremmiksi" kuin toisia, koska meitä jokaista tarvitaan - niin sairaalassa kuin sen ulkopuolellakin.


-----------------------------------------------------------------------------

Hoitajien puolesta välillä huvittavat mutta pääosin itkettävät puheet, joiden mukaan hoitajat eivät muuta teekään kuin istu kahvilla tai vaihtoehtoisesti tekevät "suorittavaa, ei yhtään vaativaa työtä". Näin ajatteleville ihmisille haluaisin sanoa, että tervetuloa toki kokeilemaan hoitajan elämää! Kun on koko työvuoronsa ajan tehnyt töitä niin paljon kuin vain suinkin ehtii ja silti tuntee epäonnistuneensa työssään, on aika lailla hoitajan työn ytimessä. Kun on pakko jäädä ylitöihin, jotta ehtii tehdä ja kirjata edes välttämättömät. Kun ei ehdi kunnon tauolle, ja kun ehtii, soittokellot keskeyttävät ruokailun jatkuvasti. Kun yhteiskunnan viesti on, että työn pitäisi olla "kutsumus", jota varten tullaan hälytettynä vapailta töihin ja venytään ja joustetaan (ylityöt ja vuoronvaihdot) ihan tappiin saakka. Minä totisesti toivon, että käynnissä ollut työtaistelu eli ylityö- ja vuoronvaihtokielto avaa silmiä ja tuo muutosta hoitoalalle. Kunta-alalla päästiin eilen jo sopimukseen, yksityisellä puolella työtaistelu jatkuu edelleen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hoitoalalla mikään.


Näillä tunnelmin hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Olympialaiset seurattavana ja kaikkea :)

27.9.2017

Sairaanhoitaja siviilissä

Kesän jäljiltä kaikki sairaanhoitajuuteen liittyvä on näköjään pinnalla. Yleensä ottaen ammattirooli jää työpaikalle, mutta huvituksekseni ja pieneksi kauhukseni olen huomannut tiettyjen piirteiden seuranneen minua siviiliin asti. Tässäpä muutama esimerkki niistä:

Ain't nothing but the truth! #nurse #nurses #nursing #nursingschool #medicalschool #medschool #studentnurse # #nurselife #nurseslife #rn #ems #cna #medicalassistant #pa #school #inspo #inspiring #quote #motivation #dontgiveup


Ihmisten käsien ja varsinkin niiden verisuonten tarkkailu tulee vähän turhankin luonnostaan. Kun on tottunut metsästämään kanyloitavia suonia ihan urakalla, ilahtuu suuresti, jos jollakulla vastaantulijalla on kädenselässään selvästi näkyvät suonet. Tässä on yksi syy, miksi tykkään miehestäni niin paljon :D

Omien vaivojen vähättely ja vaikeus asettua hoitajan roolista potilaan rooliin. "Ääh, älkää minusta välittäkö. Pikku flunssa tää vaan on!" Helpottaisi elämää suuresti, jos tästä asenteesta pääsisi eroon.

Sairaalasarjojen katsominen on minulle yhtä tuskaa. Vaikka kuinka yritän ajatella, ettei niissä asioiden edes kuulu mennä oikein, tekee mieli korjata muulle katselijakunnalle kaikki epäkohdat. Todella rasittavaa - erityisesti niiden muiden kannalta!

40 of the Best Nursing Quotes on Tumblr: http://www.nursebuff.com/2014/08/nursing-quotes-tumblr/

Käsihygieniasta huolehtiminen on kyllä todella tarkkaan iskostunut mieleeni. Lapset olen parhaan taitoni mukaan kouluttanut pesemään käsiä tiuhaan ("samalla lauletaan kaksi kertaa Paljon onnea vaan"), samoin varsinkin matkoilla käsidesi on ehdoton. Välttelen ovenkahvoihin ja muihin pöpöpesiin koskemista ihan naurettavuuteen asti.

Siinä missä en ole tippaakaan huolissani omasta terveydestäni, varsinkin lasten kohdalla tieto lisää tuskaa. Erään lapsemme kohdalla koin elämäni kauheimmat odottelun hetket, kun vastasyntyneeltä tutkittiin erään vakavan sairauden mahdollisuutta. Olin juuri lopettanut työn lastenosastolla, jolla hoidettiin kyseistä sairautta sairastavia lapsia ja nuoria, joten tiesin ihan liian hyvin, mistä siinä on kyse sairaala-asumisineen ja suurine toimenpiteineen. Ilman tuota tietoa ne kolme päivää eivät olisi olleet likimainkaan niin piinallisia. Oma lapsemme todettiin tältä osin terveeksi, mutta skenaario jos toinenkin ehti käydä mielessä.

Hoitajan kädet - lyhyet kynnet, vähän tai ei lainkaan sormuksia, ei rannekoruja, kynsilakkoja eikä etenkään rakennekynsiä. Näillä mennään, vaikken hoitajan töitä tekisikään. Koko kesän aikana pidin sormuksiani ehkä kaksi kertaa, koska en vaan jaksanut jatkuvasti olla laittamassa niitä ja ottamassa taas pois. Pst. tulevat lääkärit: aseptiikan vuoksi teidänkin kannattaa jättää ne sormukset ja kellot kotiin. Lääkäreillä näitä näkyy valitettavan paljon :(


What I really do – slide show | Scrubs – The Leading Lifestyle Nursing Magazine Featuring Inspirational and Informational Nursing Articles



Vaikka välillä hoitajakin joutuu potilaan rooliin, on hauskaa, kun hoitajan (tai lääkärin) vastaanotolla voi löytää sellaisen kivan kollegiaalisen yhteyden. Viimeksi kesälomalla, kun kävin hoitajan vastaanotolla, päivittelimme yhdessä kesätöitä ja sairaanhoitajaopintojen sisältöä. Kokemusten vaihtaminen on aina hauskaa, vaikka se tapahtuisikin "virallisemmissa" yhteyksissä :)


Alaa voi näköjään vaihtaa, mutta tuskinpa tuo sairaanhoitajuus tulee minusta koskaan katoamaan. Ja hyvä niin! Kuvat: Pinterest

8.7.2017

Syksyn superuutiset!

Syksyt ovat muutosten aikaa, eikä syksy 2017 tee tässä kohdallamme poikkeusta. Jos ihmettelitte, miksi jännäsin korkeakoulujen yhteishaun tuloksia näin antaumuksella, vastaus tulee tässä: Tähänkin syksyyn mahtuu perheessämme yksi opintojen aloitus. Puolisoni tuli, näki ja voitti ja vastaanotti paikan ammattikorkeakoulusta aikeenaan kouluttautua insinööriksi. Alan hän haluaa pitää salaisuutena, mutta niitähän riittää kone- ja rakennustekniikan kautta sähkö- ja automaatiopuolen inssiksi asti. Täytyy häpeäkseni myöntää, etteivät kummankaan meistä odotukset olleet kovin korkealla. Mutta hän teki sen ja saavutti opiskelupaikan ensimmäisestä hakukohteestaan, enkä voi muuta kuin ihailla. Onnea, rakkaani ♥




Tänä keväänä oli minun vuoroni antaa tilaa toisen pääsykoelukemisille. Luonnollisesti en voinut tätä aspektia ottaa mukaan postauksiini, koska mieheni - näköjään meille luontevaan, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä -tapaan - vältti kertomasta haustaan liian monelle. Hoidin roolini hävettävän huonosti. Jos lopputulos olisi ollut toisenlainen, olisin tuntenut piston sydämessäni. Olisin voinut antaa enemmän aikaa ja tilaa toisen opiskelulle. Myönnän kyllä, että välillä - varsinkin lasten sairastellessa ja tenttisuman aikaan - omat voimani olivat aika vähissä enkä millään olisi jaksanut ottaa huomioon puolison luku-urakkaa. Mutta siitäkin selvittiin, mies kiitettävin ja minä heikommin arvosanoin.




Noin muuten miehen pääsykoevalmistautuminen muistutti paljon omaani. Siinä missä minä tankkasin fykebiä, mieheni joutui opiskelemaan itsenäisesti lukion fysiikan, kemian ja matematiikan asioita. Minä olin apuna sen minkä pystyin ja yritin parhaani mukaan opettaa ko. oppiaineiden kiemuroita. En siis vielä tänäkään lukuvuonna päässyt eroon lukion fysiikasta ja kemiasta! Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaali näkyy näyttelevän suurta roolia sisäänpääsyissämme. Sekä puolisoni että minä ostimme pääsykoevalmistautumistamme varten käytetyt Valmennuskeskuksen materiaalit. Hyvät olivat molemmilla, ainakin lopputuloksesta päätellen! Toki valmennusmateriaaleissa on aina se ongelma, etteivät ne tietenkään päivity ajan tasalle reaaliajassa.




Syksyllä mieheni aloittaa ammattikorkeakouluopintonsa, ja minä jatkan omiani lääketieteen puolella. Lapset ovat saaneet hoitopaikat tästä läheltä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Lähes kolme vuotta (tarkalleen ottaen 2,5 v) pääsykokeet ja niihin valmistautuminen tulosten jännittämisestä puhumattakaan ovat olleet erottamaton osa arkeamme. Olimme varautuneet neljänteen pääsykoelukemisten värittämään lukuvuoteen, mutta onnellisesti sille ei olekaan tarvetta.  Nyt on aika sanoa hakuvaiheille heipat ja lähteä ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan, millaista on, kun molemmat puolisot opiskelevat yhtä aikaa. Veikkaanpa, että vastassa on ajankäyttöongelmia ja kinastelua siitä, kumpi saa milloinkin lukea tenttiin :D




Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että päivämäärä 27.6. jää meidän molempien osalta mieleen sinä päivänä, jolloin haaveista tuli totta. Minulla vuosi oli 2016, puolisollani 2017. Toivottavasti pääsykokeet jäävät nyt omalta kohdaltamme historiaan, koska eihän tällaisia vuosittaisia sydämentykytyksiä kestä kukaan!


P.S. Kiljuin miehen tuloksia melkein enemmän kuin vuosi sitten omiani xD

7.3.2017

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 3/3

Kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, miksi itse valitsin niin kuin valitsin. Tämä voi auttaa jotakuta ammatinvalinnassaan, tai sitten ei. Todennäköisemmin ei :D Osa 1: opinnot ja osa 2: työ löytyvät linkkien takaa :)


Lapsuudessa

  • haaveilin opettajan ammatista
  • hoidin nukkeani liikuttavan antaumuksella niin kuin oikeaa vauvaa
  • pidin huolta pienemmästä sisaruksestani


Nuorena

  • hoidin koulun ohessa lapsia useita vuosia, yhteensä varmaan 30 perheessä
  • toimin myös kotisiivoojana, missä parasta olivat ihmiskontaktit
  • ajatus hoitoalasta alkoi hahmottua
  • harkitsin kaksoistutkintoa lähihoitaja/yo-tutkinto, mutta päädyin kuitenkin lukioon
  • lukioaikana kävin amiksen puolella suunnilleen 5 op:n kokonaisuuden ja pääsin tutustumaan hoitotyöhön sitä kautta



Työpajatunneilla v. 2010 opiskeltiin ensiapua. Tasokkaita suorituksia :D


Halusin sairaanhoitajaksi, koska:

  • halusin ihmisläheiseen ammattiin
  • olin saanut kokeilla pienimuotoisia hoitotoimenpiteitä (verinäytteen otto sormenpäästä, pistäminen olkavarteen sc. eli ihon alle jne.) ja olin innostunut niistä
  • minusta oli ihana ajatus, että saisin auttaa ihmisiä paranemaan ja toipumaan
  • tutkimukset, haavat ja ensiapu kiinnostivat minua kovasti
  • lastenhoitajana työskenneltyäni tiesin hoitotyön olevan minua varten


Opintojen aikana

  • tunne omasta alasta vahvistui
  • olin todella kiinnostunut lähes kaikesta, mitä opinnoissa tuli vastaan
  • lääkäriluennot olivat jotain ihan parasta, mutta silti lääkis ei jostain syystä koskaan käynyt mielessä
  • harjoitteluissa opin jatkuvasti uutta ja sain paljon hyvää palautetta
  • paras kurssi oli tehohoidon kurssi, jonka joitain oppeja muistan edelleen
  • sain tuutoropettajaltani "käskyn" hakea jatko-opintoihin, koska paperini olivat niin hyvät




Työelämässä

  • viihdyin tiimityössä (tiimiin kuului sairaan-, lähi- ja perushoitajia)
  • nautin yhteistyöstä lääkärin ja muiden ammattiryhmien edustajien kanssa
  • parasta oli, kun työtehtävistä tuli "rutiinia" eikä enää tarvinnut ihan joka päivä opetella uusia asioita
  • mieluisin työvuoro oli aamuvuoro ja parhaita vapaapäiviä arkivapaat
  • parasta oli nähdä omin silmin potilaiden kuntoutuminen vuodepotilaista käveleviksi ja olla tärkeä osa toipumisprosessia
  • opettavaisinta oli saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa kohtaaminen
  • tunsin aina välillä riittämättömyyttä
  • opin, missä kulkevat jaksamiseni rajat
  • mietin jatko-opintomahdollisuuksiani hoito- ja lääketieteen välillä
  • ymmärsin, että vaikka hoitotyö mahtavaa onkin, paikkani voi silti olla lääkiksessä




Sairaanhoitajan opinnoissa ja työssä eniten oli hyötyä

  • hyvästä tietopohjasta
  • oma-aloitteisuudesta
  • joustavuudesta
  • yhteistyötaidoista
  • sen myöntämisestä, ettei tiedä tai osaa jotakin
  • omien rajojen tunnistamisesta
  • organisointikyvystä
  • useiden asioiden hallinnasta yhtä aikaa
  • suunnitelmallisuudesta

Ja sitten päädyin hakemaan lääkikseen, koska:

  • lääkärin työtä vierestä seuranneena tuli olo, että tuota haluan itsekin
  • se vain tuntui oikealta
  • tiesin, että sairaanhoitajuudestani tulee olemaan itselleni (ja potilailleni) hyötyä myös lääkärinä
  • halusin oppia, tietää ja ymmärtää vielä enemmän, tarkemmin ja paremmin
  • olin tullut jo kohtalaisen sinuiksi sairaanhoitajan vastuun kanssa ja tuntui, että ehkä jossain vaiheessa olisin valmis kantamaan myös lääkärin vastuun




Nyt lääkisopinnoissa

  • olen ollut käsittämättömän onnellinen päätöksestäni vaihtaa alaa, lääketiede on NIIN mun juttu!
  • olen pärjännyt tosi hyvin siihen nähden, että pelkäsin olevani ihan tyhmä
  • tiedonjanoni näköjään kasvaa aina vain
  • eniten ahdistaa ihmisen oppimiskyvyn ja muistin rajallisuus - saisikohan jostain ulkoisen kovalevyn?!
  • on kivaa, kun monesta asiasta on jo pieni etukäteiskäsitys, kiitos aiemman sh-kokemukseni (sekä sen, että aina vaivihkaa kuuntelin, mitä lääkäri selitti niille harkassa oleville kandeille)
  • odotan työelämään pääsyä tai ainakin amanuenssuureja
  • olen matkalla juuri oikeaan suuntaan!




Vaikka oma ammatinvalintani tuntuu melkoisen mutkikkaalta, oikeastaan se, mitä haluan työkseni tehdä, on ollut aika selkeästi nähtävillä jo aikaisin. Ihan pienestä asti olen halunnut  auttaa. Kaikissa tähänastisissa työpaikoissani olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän. Jokaisen tekemäni työn lähtökohtana on ollut ihminen. Siitä asenteesta ja lähtökohdasta haluan pitää kiinni myös jatkossa.

22.2.2017

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 2/3

Tämän osan aiheena on työ, ja heti ensi alkuun onnittelut teille, jotka mietitte sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia itsellenne! Näin puolueettomasti arvioiden ne ovat kaksi maailman mielenkiintoisinta ammattia ;) Postaussarja sai alkunsa toiveesta, että esittelisin sairaanhoitajan ja lääkärin opintoja ja ammattia. Siksi en käsittele muita ammattiryhmiä, vaikka luonnollisesti vaihtoehtoja on pelkästään terveysalalla hyvin monta muutakin. Muita vaihtoehtoja pohtivan kannattaakin tutustua esimerkiksi eri oppilaitosten tarjolla oleviin koulutusohjelmiin.

Tarkoitukseni ei ole asettaa vastakkain sairaanhoitajan tai lääkärin työtä tai tehtäviä, vaan tuoda molemmat esiin samalla viivalla. Minulle ne ovat sitä: samalla viivalla, samanarvoisina kaksi erilaista ammattia, kaksi erilaista toimenkuvaa, kaksi erilaista työtä. Minulle on vieras ajatus, että lääkärinä olisin jotenkin sairaanhoitajan yläpuolella. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairaanhoitaja hoitotyön asiantuntija. Molemmilla on omat koulutuksensa ja näkökulmansa, joita he hyödyntävät työelämässä omia työtehtäviään tehdessään. Näiden ammattiryhmien vastakkainasetteluun törmää aina silloin tällöin, vaikkei siihen syytä olisikaan. Potilastyössä sujuva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää: jokainen hoitaa oman osuutensa potilaan parhaaksi.

Postaussarjan ensimmäinen osa koskee opintoja ja löytyy täältä. Tulossa on myös kolmas osa, jossa käsittelen omaa ammatinvalintaani. Tässä osassa aiheena siis työ ja mitä se näillä ammattiryhmillä voi esimerkiksi sisältää. Mainitsemani asiat todellakin ovat esimerkkejä ja pääpiirteitä. Sekä sairaanhoitajan että lääkärin toimenkuva ja työpaikka voi olla niin monenlainen, että minulle on  tällä tietämyksellä mahdotonta tuoda kattavasti esille, mitä kaikkea työhön voi kuulua. Tunnustan siis myös tässä asiassa tietämättömyyteni, joten jos ja kun joku tietää näistä paljon enemmän, tuokoon sen ilmi ja korjatkoon väärät luuloni!





Sairaanhoitajan ja lääkärin työssä yhteistä on ainakin
  • päämääränä lisätä terveyttä ja hyvinvointia
  • yhteistyö muiden ammattiryhmien kanssa
  • työympäristö (sairaala, terveyskeskus, avoterveydenhuolto...)
  • työssä tarvitaan hyvää organisointi- ja stressinhallintataitoa


SAIRAANHOITAJAN TYÖ:

Yleistä:
  • usein kolmivuorotyötä, löytyy myös päivä- tai 2-vuorotyötä, mutta se näkyy palkassa
  • palkka koostuu peruspalkasta, mahdollisista henkilökohtaisista lisistä ja vuorolisistä (2- ja 3-vuorotyö)
  • vaatii erityisesti hyvää tietotasoa, tarkkuutta ja huolellisuutta
  • toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä sekä arvioi hoidon vaikuttavuutta
  • kirjaaminen (hyvin suuri osa työtä!), potilastietojärjestelmään siis kirjataan kaikki mittaustuloksista aina potilaan liikkumisiin, haavanhoitoon ja peruselintoimintoihin asti
  • toimenkuva voi vaihdella todella paljon: vuodeosastotyö voi olla fyysisesti raskasta tiimityötä, esimerkiksi poliklinikkatyöskentely taas fyysisesti kevyempää mutta itsenäisempää - todella paljon vaihtoehtoja ja työmahdollisuuksia!
  • sairaanhoitajan valtuuksia voi lisätä lisäkoulutuksella, mistä esimerkkinä rajattu lääkkeenmääräämisoikeus
  • potilaiden ja omaisten ohjaus ja tukeminen olennainen osa työtä, esim. kotihoidon ohjaus usein sairaanhoitajan vastuulla
  • huomionarvoista on se, että myös sairaanhoitajan työ voi olla hyvinkin itsenäistä (ja välillä yksinäistäkin), vaikka periaatteessa tiimissä toimitaankin - esim. vanhainkodissa osastolla tai iltaisin koko talossa saattaa olla vain yksi sairaanhoitaja, joka hoitaa kaikki "vaikeammat" tapaukset ja päättää, milloin konsultoidaan lääkäriä. Myös osastoilla on yleensä "vastaava sairaanhoitaja", joka vastaa koko osaston toiminnasta.




Osastotyön erityispiirteitä:
  • perushoito eli avustaa tarvittaessa pesuissa, pukemisissa ja ruokailuissa
  • haavanhoidot, esim. hakasten/ompeleiden poisto, alipaineimuhoito, painehaavat jne, lääkäriä konsultoidaan tarvittaessa
  • mittausten hoitaminen (pika-CRP, RR, saturaatio, lämpö...)
  • lääkkeiden anto esim. suun kautta, laastarina, pistoksina ihon alle/lihakseen tai suonensisäisesti joko perifeerisen kanyylin tai keskuslaskimokatetrin kautta (sh myös laittaa perifeerisen laskimokanyylin, lääkäri kutsutaan hätiin ellei ko. toimenpide onnistu)
  • myös lähihoitajat voivat antaa lääkkeitä, mutta vahvempia kipulääkkeitä eivät anna kuin sairaanhoitajat ja täten esimerkiksi saattohoitopotilaiden kivunhoito on sairaanhoitajien vastuulla
  • yleensä lääkkeenjako tarjottimelle/dosettiin on sairaanhoitajan vastuulla, mutta muitakin toimintamalleja löytyy ja lääkkeenjaon saattaa suorittaa esimerkiksi sairaalafarmaseutti
  • toimii linkkinä lääkärin ja lähihoitajien välillä - sairaanhoitaja tuo lääkärille tarvittavia asioita ja toisaalta jakaa lähihoitajille lääkärin kanssa sovittuja hoito-ohjeita 

Esimerkiksi terveysasemalla tai kotihoidossa työnkuvan erityispiirteitä:
  • hoidontarpeen arviointi esim. terveysasemalla
  • lääkärin avustaminen pienissä toimenpiteissä
  • vastaanotot esim. diabetes-, depressio- tai haavanhoitajan ominaisuudessa
  • kotihoidon seuranta ja ohjaus
  • kotihoidossa tiimin "johtaminen" sekä erityistoimenpiteet, kuten vaativammat haavanhoidot ja verinäytteiden otto (ellei labra käy)

Muita työpaikkoja mm.
  • leikkaussali ja heräämö
  • teho-osasto
  • erilaiset yhdistykset
  • oma yritys

Näistäkin asioista suuri osa on omien kokemusteni pohjalta kirjoitettuja, joten eivät varmasti päde aina ja kaikkialla. Lisää sairaanhoitajan työtehtävistä ja muusta voitte lukea Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai vaikkapa mol.fi/avo-sivuston ammattikuvauksista!



LÄÄKÄRIN TYÖ:

Yleistä:
  • ei vuorotyötä, vaan päivätyö + mahdolliset päivystykset
  • palkka koostuu peruspalkasta ja mahdollisista lisistä (esim. päivystykset) (tilastotietoa palkoista täällä)
  • vaatii mm. monimutkaisen tiedon hallintaa ja nopeaa päätöksentekoa
  • potilaan haastattelu, tutkiminen ja (alustava) diagnoosi, mahdollisesti lähete jatkotutkimuksiin diagnoosin varmistamiseksi
  • hoitoon liittyvien päätösten tekeminen ja niiden läpi käyminen potilaan/omaisten kanssa
  • kirjaaminen joka vastaanottokäynnistä/puhelinajasta - osa kirjoittamalla, osa sanelemalla
  • kirjalliset työt: lääkereseptit, lausunnot, epikriisit (eli loppulausunnot/hoitoyhteenvedot) ja lähetteet
  • lääkäri tapaa potilasta usein vain lyhyen aikaa, mutta saa tästä sitäkin enemmän informaatiota potilastietojärjestelmästä, tutkimustuloksista, toisten lääkärien teksteistä jne.
  • erilaisissa meetingeissä ja kokouksissa käydään kollegoiden kanssa/moniammatillisessa tiimissä läpi potilastapauksia
  • toimenkuva voi vaihdella todella paljon, esim. neuvola- tai tk-lääkärin työ on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa anestesialääkärin työhön




Osastotyön erityispiirteitä:
  • antaa hoitomääräykset esimerkiksi lääkityksistä hoitohenkilökunnalle
  • päivittäin lääkärinkierrot, joilla on mukana myös potilasta sinä päivänä hoitava (sairaan)hoitaja. Tietysti lääkärit käyvät katsomassa potilaita myös kiertojen ulkopuolella tarpeen mukaan
  • päivystysaikoina päivystävä lääkäri voi antaa puhelimitse/potilastietojärjestelmän kautta ohjeet/määräykset tai tulla tarkastamaan tilanteen osastolle

Esim. terveyskeskustyön piirteitä:
  • vastaanotot ajanvarauksella tai päivystyksenä
  • äitiys-, lasten- ja seksuaaliterveysneuvola
  • terveysasema
  • pienet toimenpiteet, esim. haavojen ompelu, polvipunktiot jne.

Muita työmahdollisuuksia mm.
  • lääketeollisuus
  • tutkija
  • oma yritys
tmv. tehtävissä, valinnanvaraa löytyy

Erityisesti tämä lääkärin työ -osuus on melkoisen puutteellinen, koska olen opinnoissani niin alkutekijöissä enkä muutenkaan tunne vielä niin hirveän hyvin lääkärin toimenkuvaa. Mutta ei hätää: lisätietoa löydätte Lääkäriliiton sivujen lisäksi esimerkiksi mol.fi/avo-sivustolta eli täältä! Yläreunasta voi klikata "ammattitiedot" ja valita valikosta sen ammatin, jota haluaa tarkastella.

Jos teillä on mielessä jotain, mihin haluaisitte vastauksen kolmannessa osassa, vielä voi kysyä!

Lähteet: Sairaanhoitajaliiton ja Lääkäriliiton sivut sekä mol.fi/avo

30.1.2017

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 1/3

Anonyymi esitti minulle jokin aika sitten postaustoiveen:


Kiitos loistavasta postausideasta! Olen tosin ollut vähän arka tarttumaan tähän aiheeseen. Enhän minä tiedä vielä juuri mitään lääkiksestä enkä niin hirveästi sairaanhoitajankaan töistä! Otin kuitenkin haasteen vastaan ja selvitän nyt parhaani mukaan pääpiirteitä sairaanhoitaja- ja lääkisopinnoista sekä sairaanhoitajan ja lääkärin toimenkuvasta. Mikäli jompi kumpi tai molemmat ammatit kiinnostavat, suosittelen lämpimästi tutustumaan luotettavampiin tietolähteisiin (linkkeinä omien tekstieni alla).

Kun kerran jotakin tekee, on sama tehdä se kunnolla, joten toivepostaus venyi kolmiosaiseksi. Tässä osassa keskityn opintopuoleen, toinen osa sisältää asiaa työstä ja työtehtävistä. Kolmantena ja viimeisenä osana extraosuus, jossa paljastan syvimmät tuntoni ammatinvalinnan suhteen! Toivottavasti näistä on teille jotain iloa :)


Sairaanhoitajaopinnot:

  • sairaanhoitajan AMK-tutkinto 3,5 v eli 210 op
  • jatko-opintomahdollisuuksina ylempi ammattikorkeakoulu -tutkinto (YAMK) 90 op, täysipäiväisesti opiskellen 1,5 v (vaaditaan 3 vuotta työkokemusta) tai terveystieteiden opinnot (kandidaatti 180 op eli 3 v, maisteri eli ylempi tutkinto yht. 300 op eli 5 v)

sairaanhoitaja, opinnot, amk, opiskelu, läsnäolo, työharjoittelu, sh-opinnot


  • AMK:ssa paljon työharjoittelua, ensimmäinen 3-5 viikkoa kestävä harjoittelu jo ensimmäisenä lukuvuonna. Yhteensä harjoittelua huimat 75 op (50 vkoa), palkatonta. Viimeisen harjoittelun sain itse korvattua palkallisella sh-sijaisuudella, nykykäytännöistä en tiedä
  • käytännönläheisempää, asioita ei opeteta niin syvällisellä tasolla kuin lääkiksessä (silti vanhoista muistiinpanoista löytyi termejä, joita en enää muistanut silloin opetelleeni, kuten oligodendrosyytit ja vasa recta)
  • sisältää runsaasti työpajatyyppistä harjoittelua eli harjoitellaan luokkakavereilla/nukeilla
  • potilaiden kanssa päästään tekemisiin lähes saman tien: ainakin omalla kohdalla pääsimme heti syksyllä haastattelemaan vuodeosastolla ollutta potilasta
  • opettajat tekevät usein opettamisen ohella kliinistä työtä, joten opetusta piristävät käytännön esimerkit ja potilastapaukset
  • rakenteisen kirjaamisen opiskelu, oman hoitajuutensa pohtiminen sekä potilaan kohtaamisen opettelu kuuluvat olennaisesti opintoihin alusta asti, samoin lääkehoito ja -laskut
  • muuten aika samantyyppistä kuin lääkiksen preklinikassa: luentoja isossa auditoriossa sekä välillä opetusta pienemmissä ryhmissä ja jonkin verran verkkotehtäviä - tai näin silloin 7v sitten, varmasti AMK-opetuskin on muuttunut tässä ajassa
  • varsinkin loppupään opinnoissa usein 100% läsnäolopakko (koskee niin luentoja kuin muutakin opetusta)
  • opinnäytetyö 15 op, aiheita ja toteutusmuotoja todella runsaasti (itse teimme parin kanssa haastattelututkimuksen erään osaston potilaille)
  • heti ensimmäisen vuoden kesällä voi mennä "oman alan" töihin, esimerkiksi lähihoitajan sijaisuutta tekemään, sairaanhoitajan sijaisuuteen tarvitaan suunnilleen 140 op

Huom. Edellä mainitut asiat pätivät silloin, kun itse opiskelin ja valmistuin v. 2013, joten älkää ihan kaikkea uskoko, vaan etsikää lisää tietoa esim. alla olevasta osoitteesta...

Lisää tietoa sh-opinnoista (ja samalla th-, kätilö- ja ensihoitajaopinnoista) löytyy siis Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai eri opiskelupaikkojen, kuten Savonian, Metropolian, Karelian jne. kotisivuilta. Vaikka opetussuunnitelma on kaikissa opiskelupaikoissa sama, toteutuksessa voi olla paljonkin eroja. Käykäähän tutustumassa, sairaanhoitajiksi aikovat :)


Lääkisopinnot:

  • lääketieteen lisensiaatin tutkinto 6 v eli 360 op + mahdollinen erikoistuminen työn ohessa 5-6 v erikoistumisalasta riippuen (lisää tietoa erikoistumisaloista täällä)

lääkis, opiskelu, läsnäolo, luennot, opintojen sisältö, preklinikka, klinikka


  • yliopisto-opinnoissa teoreettisempaa ja laajemmat kokonaisuudet, esimerkiksi anatomian opiskelu paljon tarkempaa ja vaativampaa kuin sh-opinnoissa
  • selkeästi rajattu prekliiniset (LT1 ja LT2) ja kliiniset opinnot (LT3-6), klinikan aloitus vaihtelee eri yliopistoissa
  • preklinikassa opitaan perusasioita (anatomia, fysiologia, histologia jne.) ja harjoitellaan potilaan  tutkimista  opiskelijatovereiden kanssa eli kahden ensimmäisen vuoden aikana ei oikeastaan olla tekemisissä potilaiden kanssa
  • klinikkavaiheesta en tiedä sitäkään vähää, muuta kuin, että klinikassa tutustutaan yksi kerrallaan eri aloihin ja vietetään paljon aikaa KYS:llä oikeiden potilaiden kanssa - tämä puoli tarkentunee, kunhan itse pääsen opinnoissani sinne asti!
  • akateeminen vapaus eli luennot eivät ole pakollisia (Opinto-oppaassa lukee: "Luennoille osallistuminen ei ole pakollista joskin suotavaa.") Infoluennot ja ryhmäopetukset pakollisia. Klinikassa (ymmärrettävästi) tiukemmat poissaolo- ja korvaamiskriteerit kuin preklinikassa.
  • opinnäytteenä syventävien opintojen opinnäytetyö eli lyhyesti syvärit, 20 tai 25 op, toteutusmuodoissa ja aiheissa paljon valinnanvaraa
  • työharjoitteluna amanuenssuurit yht. 24 op, joihin voi päästä 3. vuoden jälkeen.  Amanuenssuuri on palkallinen.
  • 4. vuoden jälkeen voi päästä tekemään lääkärin sijaisuutta, jos "työkynnys" on ylitetty eli kaikki tarvittavat kurssit saatu hyväksyttyä, sitä ennen voi tehdä vaikkapa lähihoitajan töitä tms. omaa alaa liippaavaa

Perustietoa lääketieteellisessä opiskelusta löytyy Suomen Lääkäriliiton sivuilta! Jokaisessa lääkiksessä on omat erityispiirteensä, joten siinä vaiheessa kun miettii mahdollista opiskelukaupunkia, kannattaa etsiä tarkempaa tietoa yliopistojen sivuilta.

Kysymyksiä saa esittää, mutten takaa, että osaisin vastata :D Kolmatta osaa en ole vielä viimeistellyt, eli jos haluat tietää jotain minun ammatinvalintaani liittyen, kysy nyt, niin voin kolmannessa osassa vastata!