Toinen ja viimeinen kandikesäni

Juhannusviikko, töitä takana reilut 1,5 kuukautta. Valmistuminen on päivä päivältä lähempänä - tai oikeastaan olen kai jo "valmistunut", vaikka tutkinto kirjautuukin takautuvasti eikä laillistuksesta ole tietoakaan. Koskapa en vielä virallisesti ole lääketieteen lisensiaatti enkä tietenkään laillistettu lääkäri, voinen tähän väliin kirjoitella kuulumisia toisen kandikesäni pyörteistä.

Vuoden takaisia, ensimmäisen kandikesäni alun tunnelmia voit lukaista täältä, ja täällä kirjoittelin kuulumiset kandikesän päätyttyä. Sanottakoon, ettei noista teksteistä välity se monista eri syistä kummunnut raaka epävarmuus, jota tuolloin jouduin sietämään, ja jonka vuoksi kyseisestä ajanjaksosta toipuminen vei paljon odotettua kauemmin. Mutta nyt olen tässä, elän ja hengitän ja voin paljon paremmin kuin vuosi sitten.

 

 

Nyt, toista kandikesääni jo hetken elettyäni olen enimmäkseen yllättynyt. Työ terveyskeskuksessa on ollut osittain juuri sellaista kuin olen odottanutkin ja samalla ihan kaikkea muuta. En tiedä, olenko vielä päässyt jyvälle terveyskeskustyön ytimestä. Välillä - tekisi mieleni sanoa, että useimmin - tunnen työssäni mukavaa hallinnan tunnetta, suureksi osaksi en. Lähellekään kaikkea tarpeellista en tiedä, en todellakaan, ja kuinka voisinkaan. Onnea ovatkin kollegat, jotka auttavat kiperissä paikoissa.

On hassua ajatella, että jos tämä työpätkäni olisi tavallisen kandikesän mittainen, se olisi ihan kohta ohi. Aika on erikoista; siinä, missä viime kesänä viikot kuluivat tuskaisen hitaasti, tänä vuonna aika on mennyt siivillä. Lieneekö syynä vaihtelevampi työnkuva, erilaiset yksiköt vastaanottotyöstä neuvolaan ja kouluun, toisenlainen työympäristö vai kenties muun elämän kiireet, mutta joka tapauksessa tuntuu, että jatkuvasti on perjantai - tai maanantai. Lomailla ehdin viikon verran nyt kesäkuussa. Sekin tosin kävi melkein työstä, sillä väitöskirjaprojektia oli pakko saada eteenpäin, ja lasten kanssa on omat touhunsa. Ehkä joskus koittaa ihan oikea loma, jolloin tehdään pelkästään kivoja juttuja vailla mitään velvollisuuksia. 

  

 

On sanottava, että viime kesään verrattuna nyt on ollut paljon helpompaa:  Lääkärin takkia on kevyempi kantaa, itsevarmuutta ja -luottamusta on kertynyt jo enemmän. Välillä jopa ajattelen, että olen ihan hyvä siinä mitä teen ja vähintäänkin kehityn koko ajan. Edelleenkään en ole työssäni tai päätöksissäni (uhka)rohkeimmasta päästä, enkä aio sellaiseksi alkaakaan, mutta edistystä on tullut. On ihanaa huomata edes taaksepäin katsoessa, kuinka paljon onkaan oppinut. Jollain omituisella tavalla olen oppinut nauttimaan tästä uran alkuvaiheesta, jossa jatkuvasti kertyy uusia asioita ja kokemuksia, ja kumma kyllä, olen sinut myös valmistumisen kanssa. En olisi uskonut. Tämä antakoon toivoa sinulle, jolle uran alkuvaihe on - kuten minullekin - ollut mutkainen ja töyssyinen. Sinä pärjäät kyllä!

Hyvää juhannusta!

Oman alan töissä

Maanantaita jokaiselle! Odotan keskiviikkoaamua kuin kuuta nousevaa, silloin nimittäin pääsen vapaalle neljän päivä- ja kahden yövuoron jälkeen. Niin paljon kuin vuorotyöstä tykkäänkin, välillä tuntuu, että se vie viimeisetkin voimat!

Liki puolet kesäduunista on siis koettu. Alku aina hankalaa, niin kuin sanontakin kuuluu. Epävarmuus häälyy edelleen taustalla, joskin varmuus ja luottamus omaan osaamiseen on vähitellen sysännyt sitä syrjään. Vaikka edelleen joka päivä tulee jotain uutta, olen uusista haasteista ennemmin iloinen kuin kauhuissaan. Ammatillista kasvua on näköjään tapahtunut valmistumisen jälkeen ;)

Muistan sen tunteen, kun pääsin ensimmäistä kertaa tekemään oman alan töitä. Olin opiskellut sairaanhoitajaksi vuoden, ja tein kesän ajan lähihoitajan sijaisuutta. Kesätyö avasi oven ihan erilaiseen maailmaan. Sinä kesänä opin paljon hoitotyöstä ja itsestäni. Siihen asti olin tehnyt vain omaa alaa läheltä liippaavia töitä, kuten lastenhoitoa ja kotisiivousta. Näissäkin toki oltiin ihmisten kanssa tekemisissä ja lapsia hoitaessani olin lastenhoitaja. Silti ensimmäinen työkokemukseni vanhainkodissa oli jotain aivan erilaista. Se sisälsi lääkkeiden antamista, mittauksia ja perushoitoa, kuolevien kohtaamista ja ravitsemuksesta huolehtimista. Lähihoitajan työ on tärkeää ja merkityksellistä mutta aivan liian aliarvostettua työtä, jota tunnutaan paljon herkemmin arvosteltavan kuin arvostettavan.

Toisena "käännekohtana" pidän ensimmäistä kesätyötäni sairaanhoitajan sijaisena. Olin vielä opiskelija, mutta lähes valmis jo. Jännitin kesätyötä aivan äärettömän paljon, vaikka olinkin ollut harjoittelussa samalla osastolla lähes kaksi kuukautta. Olin alkuun aivan hukassa kaikkien monitorien, infuusiopumppujen, hemodialyysi- ja CV-katetrien, nesteiden korvauksen ja lääkehoidon kanssa. Meni aikaa, ennen kuin opin tunnistamaan äänestä, mikä laite milloinkin hälytti. Se kesä kasvatti minusta taas erilaisen, vieläkin tarkemman, entistä varmemman sairaanhoitajan. Työpaikka, jonne menin valmistumisen jälkeen, tuntui todella helpolta paikalta tuon ensimmäisen kokemukseni jälkeen. 

Joskus tulevaisuudessa toivottavasti pääsen tekemään lääkärin sijaisuutta ihan ensimmäistä kertaa. Tällä hetkellä tuo ajatus tuntuu kaukaiselta ja ehkä vähän epätodelliseltakin. Nyt olen ihan onnellinen siitä, että saan opiskella vielä monta vuotta ennen sitä hetkeä. Silti voin aavistella, että se hetki tulee tosi pian. Ehkä siinä hetkessä ajattelen, että se tuli liiankin pian.

Jos nyt jotain olen tämän vähäisen työurani aikana ja edellä mainittujen kokemusten myötä oppinut, se on se, että valmiiksi ei tulla koskaan. No joo, paperilla olet valmis sairaanhoitaja tai lääkäri tai mitä tahansa, mutta varsinkin työelämän alku on melkoista opettelua. Tämän toisen ammattini kohdalla en aio tehdä sitä virhettä, että luulen muuttuvani jotenkin mystisesti "valmiiksi" heti kun paperit on kädessä. Naiivia tai ei, sairaanhoitajaksi opiskellessani luulin niin. Mutta ihan yhtä epävarmaksi ja keskeneräiseksi tunsin itseni, vaikka ne paperit olivatkin kädessä. Oli vain sellainen olo, että apua, mitäs nyt.

Mutta siitä se lähti, opitun tiedon syventäminen, uuden oppiminen ja teorian yhdistäminen käytäntöön. Vastuu, jota opiskeluaikana niin pelkäsin, kesyyntyi vähitellen ja alkoi tuntua kevyemmältä kantaa. Sama vastuu painaa edelleen, nyt ja jatkossa. Se on vastuu toisen ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä, että ennemmin parantaa kuin pahentaa. Ja vaikka vastuu on välillä raskas kantaa, juuri se tekee oman alani töistä merkityksellistä, tärkeää ja antoisaa.

 
Mitä sinä toivot oman alasi töiltä? Millainen on unelmatyösi? Jos olet jo päässyt työelämään, onko oma ala edelleen tuntunut omalta?

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 3/3

Kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, miksi itse valitsin niin kuin valitsin. Tämä voi auttaa jotakuta ammatinvalinnassaan, tai sitten ei. Todennäköisemmin ei :D Osa 1: opinnot ja osa 2: työ löytyvät linkkien takaa :)


Lapsuudessa

• haaveilin opettajan ammatista
• hoidin nukkeani liikuttavan antaumuksella niin kuin oikeaa vauvaa
• pidin huolta pienemmästä sisaruksestani

Nuorena

• hoidin koulun ohessa lapsia useita vuosia, yhteensä varmaan 30 perheessä
• toimin myös kotisiivoojana, missä parasta olivat ihmiskontaktit
• ajatus hoitoalasta alkoi hahmottua
• harkitsin kaksoistutkintoa lähihoitaja/yo-tutkinto, mutta päädyin kuitenkin lukioon
• lukioaikana kävin amiksen puolella suunnilleen 5 op:n kokonaisuuden ja pääsin tutustumaan hoitotyöhön sitä kautta

Työpajatunneilla v. 2010 opiskeltiin ensiapua. Tasokkaita suorituksia :D


Halusin sairaanhoitajaksi, koska:

• halusin ihmisläheiseen ammattiin
• olin saanut kokeilla pienimuotoisia hoitotoimenpiteitä (verinäytteen otto sormenpäästä, pistäminen olkavarteen sc. eli ihon alle jne.) ja olin innostunut niistä
• minusta oli ihana ajatus, että saisin auttaa ihmisiä paranemaan ja toipumaan
• tutkimukset, haavat ja ensiapu kiinnostivat minua kovasti
• lastenhoitajana työskenneltyäni tiesin hoitotyön olevan minua varten

Opintojen aikana

• tunne omasta alasta vahvistui
• olin todella kiinnostunut lähes kaikesta, mitä opinnoissa tuli vastaan
• lääkäriluennot olivat jotain ihan parasta, mutta silti lääkis ei jostain syystä koskaan käynyt mielessä
• harjoitteluissa opin jatkuvasti uutta ja sain paljon hyvää palautetta
• paras kurssi oli tehohoidon kurssi, jonka joitain oppeja muistan edelleen
• sain tuutoropettajaltani "käskyn" hakea jatko-opintoihin, koska paperini olivat niin hyvät

Työelämässä

• viihdyin tiimityössä (tiimiin kuului sairaan-, lähi- ja perushoitajia)
• nautin yhteistyöstä lääkärin ja muiden ammattiryhmien edustajien kanssa
• parasta oli, kun työtehtävistä tuli "rutiinia" eikä enää tarvinnut ihan joka päivä opetella uusia asioita
• mieluisin työvuoro oli aamuvuoro ja parhaita vapaapäiviä arkivapaat
• parasta oli nähdä omin silmin potilaiden kuntoutuminen vuodepotilaista käveleviksi ja olla tärkeä osa toipumisprosessia
• opettavaisinta oli saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa kohtaaminen
• tunsin aina välillä riittämättömyyttä
• opin, missä kulkevat jaksamiseni rajat
• mietin jatko-opintomahdollisuuksiani hoito- ja lääketieteen välillä
• ymmärsin, että vaikka hoitotyö mahtavaa onkin, paikkani voi silti olla lääkiksessä

Sairaanhoitajan opinnoissa ja työssä eniten oli hyötyä

• hyvästä tietopohjasta
• oma-aloitteisuudesta
• joustavuudesta
• yhteistyötaidoista
• sen myöntämisestä, ettei tiedä tai osaa jotakin
• omien rajojen tunnistamisesta
• organisointikyvystä
• useiden asioiden hallinnasta yhtä aikaa
• suunnitelmallisuudesta

Ja sitten päädyin hakemaan lääkikseen, koska:

• lääkärin työtä vierestä seuranneena tuli olo, että tuota haluan itsekin
• se vain tuntui oikealta
• tiesin, että sairaanhoitajuudestani tulee olemaan itselleni (ja potilailleni) hyötyä myös lääkärinä
• halusin oppia, tietää ja ymmärtää vielä enemmän, tarkemmin ja paremmin
• olin tullut jo kohtalaisen sinuiksi sairaanhoitajan vastuun kanssa ja tuntui, että ehkä jossain vaiheessa olisin valmis kantamaan myös lääkärin vastuun

Nyt lääkisopinnoissa

• olen ollut käsittämättömän onnellinen päätöksestäni vaihtaa alaa, lääketiede on NIIN mun juttu!
• olen pärjännyt tosi hyvin siihen nähden, että pelkäsin olevani ihan tyhmä
• tiedonjanoni näköjään kasvaa aina vain
• eniten ahdistaa ihmisen oppimiskyvyn ja muistin rajallisuus - saisikohan jostain ulkoisen kovalevyn?!
• on kivaa, kun monesta asiasta on jo pieni etukäteiskäsitys, kiitos aiemman sh-kokemukseni (sekä sen, että aina vaivihkaa kuuntelin, mitä lääkäri selitti niille harkassa oleville kandeille)
• odotan työelämään pääsyä tai ainakin amanuenssuureja
• olen matkalla juuri oikeaan suuntaan!

Vaikka oma ammatinvalintani tuntuu melkoisen mutkikkaalta, oikeastaan se, mitä haluan työkseni tehdä, on ollut aika selkeästi nähtävillä jo aikaisin. Ihan pienestä asti olen halunnut  auttaa. Kaikissa tähänastisissa työpaikoissani olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän. Jokaisen tekemäni työn lähtökohtana on ollut ihminen. Siitä asenteesta ja lähtökohdasta haluan pitää kiinni myös jatkossa.

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 2/3

Tämän osan aiheena on työ, ja heti ensi alkuun onnittelut teille, jotka mietitte sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia itsellenne! Näin puolueettomasti arvioiden ne ovat kaksi maailman mielenkiintoisinta ammattia ;) Postaussarja sai alkunsa toiveesta, että esittelisin sairaanhoitajan ja lääkärin opintoja ja ammattia. Siksi en käsittele muita ammattiryhmiä, vaikka luonnollisesti vaihtoehtoja on pelkästään terveysalalla hyvin monta muutakin. Muita vaihtoehtoja pohtivan kannattaakin tutustua esimerkiksi eri oppilaitosten tarjolla oleviin koulutusohjelmiin.

Tarkoitukseni ei ole asettaa vastakkain sairaanhoitajan tai lääkärin työtä tai tehtäviä, vaan tuoda molemmat esiin samalla viivalla. Minulle ne ovat sitä: samalla viivalla, samanarvoisina kaksi erilaista ammattia, kaksi erilaista toimenkuvaa, kaksi erilaista työtä. Minulle on vieras ajatus, että lääkärinä olisin jotenkin sairaanhoitajan yläpuolella. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairaanhoitaja hoitotyön asiantuntija. Molemmilla on omat koulutuksensa ja näkökulmansa, joita he hyödyntävät työelämässä omia työtehtäviään tehdessään. Näiden ammattiryhmien vastakkainasetteluun törmää aina silloin tällöin, vaikkei siihen syytä olisikaan. Potilastyössä sujuva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää: jokainen hoitaa oman osuutensa potilaan parhaaksi.

Postaussarjan ensimmäinen osa koskee opintoja ja löytyy täältä. Tulossa on myös kolmas osa, jossa käsittelen omaa ammatinvalintaani. Tässä osassa aiheena siis työ ja mitä se näillä ammattiryhmillä voi esimerkiksi sisältää. Mainitsemani asiat todellakin ovat esimerkkejä ja pääpiirteitä. Sekä sairaanhoitajan että lääkärin toimenkuva ja työpaikka voi olla niin monenlainen, että minulle on  tällä tietämyksellä mahdotonta tuoda kattavasti esille, mitä kaikkea työhön voi kuulua. Tunnustan siis myös tässä asiassa tietämättömyyteni, joten jos ja kun joku tietää näistä paljon enemmän, tuokoon sen ilmi ja korjatkoon väärät luuloni!

Sairaanhoitajan ja lääkärin työssä yhteistä on ainakin

• päämääränä lisätä terveyttä ja hyvinvointia
• yhteistyö muiden ammattiryhmien kanssa
• työympäristö (sairaala, terveyskeskus, avoterveydenhuolto...)
• työssä tarvitaan hyvää organisointi- ja stressinhallintataitoa

SAIRAANHOITAJAN TYÖ:

Yleistä:

• usein kolmivuorotyötä, löytyy myös päivä- tai 2-vuorotyötä, mutta se näkyy palkassa
• palkka koostuu peruspalkasta, mahdollisista henkilökohtaisista lisistä ja vuorolisistä (2- ja 3-vuorotyö)
• vaatii erityisesti hyvää tietotasoa, tarkkuutta ja huolellisuutta
• toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä sekä arvioi hoidon vaikuttavuutta
• kirjaaminen (hyvin suuri osa työtä!), potilastietojärjestelmään siis kirjataan kaikki mittaustuloksista aina potilaan liikkumisiin, haavanhoitoon ja peruselintoimintoihin asti
• toimenkuva voi vaihdella todella paljon: vuodeosastotyö voi olla fyysisesti raskasta tiimityötä, esimerkiksi poliklinikkatyöskentely taas fyysisesti kevyempää mutta itsenäisempää - todella paljon vaihtoehtoja ja työmahdollisuuksia!
• sairaanhoitajan valtuuksia voi lisätä lisäkoulutuksella, mistä esimerkkinä rajattu lääkkeenmääräämisoikeus
• potilaiden ja omaisten ohjaus ja tukeminen olennainen osa työtä, esim. kotihoidon ohjaus usein sairaanhoitajan vastuulla
• huomionarvoista on se, että myös sairaanhoitajan työ voi olla hyvinkin itsenäistä (ja välillä yksinäistäkin), vaikka periaatteessa tiimissä toimitaankin - esim. vanhainkodissa osastolla tai iltaisin koko talossa saattaa olla vain yksi sairaanhoitaja, joka hoitaa kaikki "vaikeammat" tapaukset ja päättää, milloin konsultoidaan lääkäriä. Myös osastoilla on yleensä "vastaava sairaanhoitaja", joka vastaa koko osaston toiminnasta.

Osastotyön erityispiirteitä:

• perushoito eli avustaa tarvittaessa pesuissa, pukemisissa ja ruokailuissa
• haavanhoidot, esim. hakasten/ompeleiden poisto, alipaineimuhoito, painehaavat jne, lääkäriä konsultoidaan tarvittaessa
• mittausten hoitaminen (pika-CRP, RR, saturaatio, lämpö...)
• lääkkeiden anto esim. suun kautta, laastarina, pistoksina ihon alle/lihakseen tai suonensisäisesti joko perifeerisen kanyylin tai keskuslaskimokatetrin kautta (sh myös laittaa perifeerisen laskimokanyylin, lääkäri kutsutaan hätiin ellei ko. toimenpide onnistu)
• myös lähihoitajat voivat antaa lääkkeitä, mutta vahvempia kipulääkkeitä eivät anna kuin sairaanhoitajat ja täten esimerkiksi saattohoitopotilaiden kivunhoito on sairaanhoitajien vastuulla
• yleensä lääkkeenjako tarjottimelle/dosettiin on sairaanhoitajan vastuulla, mutta muitakin toimintamalleja löytyy ja lääkkeenjaon saattaa suorittaa esimerkiksi sairaalafarmaseutti
• toimii linkkinä lääkärin ja lähihoitajien välillä - sairaanhoitaja tuo lääkärille tarvittavia asioita ja toisaalta jakaa lähihoitajille lääkärin kanssa sovittuja hoito-ohjeita 

Esimerkiksi terveysasemalla tai kotihoidossa työnkuvan erityispiirteitä:

• hoidontarpeen arviointi esim. terveysasemalla
• lääkärin avustaminen pienissä toimenpiteissä
• vastaanotot esim. diabetes-, depressio- tai haavanhoitajan ominaisuudessa
• kotihoidon seuranta ja ohjaus
• kotihoidossa tiimin "johtaminen" sekä erityistoimenpiteet, kuten vaativammat haavanhoidot ja verinäytteiden otto (ellei labra käy)

Muita työpaikkoja mm.

• leikkaussali ja heräämö
• teho-osasto
• erilaiset yhdistykset
• oma yritys

Näistäkin asioista suuri osa on omien kokemusteni pohjalta kirjoitettuja, joten eivät varmasti päde aina ja kaikkialla. Lisää sairaanhoitajan työtehtävistä ja muusta voitte lukea Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai vaikkapa mol.fi/avo-sivuston ammattikuvauksista!

LÄÄKÄRIN TYÖ:

Yleistä:

• ei vuorotyötä, vaan päivätyö + mahdolliset päivystykset
• palkka koostuu peruspalkasta ja mahdollisista lisistä (esim. päivystykset) (tilastotietoa palkoista täällä)
• vaatii mm. monimutkaisen tiedon hallintaa ja nopeaa päätöksentekoa
• potilaan haastattelu, tutkiminen ja (alustava) diagnoosi, mahdollisesti lähete jatkotutkimuksiin diagnoosin varmistamiseksi
• hoitoon liittyvien päätösten tekeminen ja niiden läpi käyminen potilaan/omaisten kanssa
• kirjaaminen joka vastaanottokäynnistä/puhelinajasta - osa kirjoittamalla, osa sanelemalla
• kirjalliset työt: lääkereseptit, lausunnot, epikriisit (eli loppulausunnot/hoitoyhteenvedot) ja lähetteet
• lääkäri tapaa potilasta usein vain lyhyen aikaa, mutta saa tästä sitäkin enemmän informaatiota potilastietojärjestelmästä, tutkimustuloksista, toisten lääkärien teksteistä jne.
• erilaisissa meetingeissä ja kokouksissa käydään kollegoiden kanssa/moniammatillisessa tiimissä läpi potilastapauksia
• toimenkuva voi vaihdella todella paljon, esim. neuvola- tai tk-lääkärin työ on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa anestesialääkärin työhön

Osastotyön erityispiirteitä:

• antaa hoitomääräykset esimerkiksi lääkityksistä hoitohenkilökunnalle
• päivittäin lääkärinkierrot, joilla on mukana myös potilasta sinä päivänä hoitava (sairaan)hoitaja. Tietysti lääkärit käyvät katsomassa potilaita myös kiertojen ulkopuolella tarpeen mukaan
• päivystysaikoina päivystävä lääkäri voi antaa puhelimitse/potilastietojärjestelmän kautta ohjeet/määräykset tai tulla tarkastamaan tilanteen osastolle

Esim. terveyskeskustyön piirteitä:

• vastaanotot ajanvarauksella tai päivystyksenä
• äitiys-, lasten- ja seksuaaliterveysneuvola
• terveysasema
• pienet toimenpiteet, esim. haavojen ompelu, polvipunktiot jne.

Muita työmahdollisuuksia mm.

• lääketeollisuus
• tutkija
• oma yritys

tmv. tehtävissä, valinnanvaraa löytyy

Erityisesti tämä lääkärin työ -osuus on melkoisen puutteellinen, koska olen opinnoissani niin alkutekijöissä enkä muutenkaan tunne vielä niin hirveän hyvin lääkärin toimenkuvaa. Mutta ei hätää: lisätietoa löydätte Lääkäriliiton sivujen lisäksi esimerkiksi mol.fi/avo-sivustolta eli täältä! Yläreunasta voi klikata "ammattitiedot" ja valita valikosta sen ammatin, jota haluaa tarkastella.

Jos teillä on mielessä jotain, mihin haluaisitte vastauksen kolmannessa osassa, vielä voi kysyä!

Lähteet: Sairaanhoitajaliiton ja Lääkäriliiton sivut sekä mol.fi/avo

Kuukausikatsaus: tammikuu

Äkkiäpä tammikuu livahti ohi, vuosi vuodelta aina vaan nopeammin.

Vuoden 2017 ensimmäisen kuukauden aikana

• lastenhuone sai uutta ilmettä valkoisella maalilla (keinutuoli sekä kerrossänky)
• vietin ansaittua joululomaa 
• opinnot alkoivat takkuisesti
• sain opiskelutahdista kiinni...
• ... kunnes hetken oli taas vaikeaa
• toteutin toivepostauksia (erilaiset polut osa 1 ja osa 2) sekä sh vs lääkäri - opinnot
• muistelin bloggaamiseni alkutaivalta
• aloitin Unelma itsestä -valmennuksen
• ajoin autolla ensimmäistä kertaa aikoihin
• mietin kesäsuunnitelmia
• opettelin löytämään hyvää rytmiä liikkumisiin
• valokuvasin ja paljon
• olin pääosin tyytyväinen itseeni ja elämääni
• sain luovuuden puuskan, joka toistaiseksi etsii sopivaa keinoa purkautua
• edistyin pienen askeleen verran tämän vuoden tavoitteissani

Ei huono alku vuodelle ollenkaan! Blogin postaustahti on nyt parisen viikkoa ollut sellainen, että arkipäivinä postauksia on ilmaantunut (lähes) päivittäin ja viikonloput ovat olleet hiljaisia. Olen tarkoituksella vähentänyt netissä roikkumista viikonloppuisin ja saanut sitä kautta paljon lisää virtaa niin perheen kanssa olemiseen kuin muuhunkin elämään. Tasapainon etsintä ajankäytön suhteen jatkuu myös ensi kuussa!

Muistattehan, että blogia voi seurata myös Facebookissa! Sinne ilmaantuu aina toisinaan jotain, pieniä hetkiä, kuvia, kommentteja. Jos blogin puolella on hiljaista, kannattaa kurkata Facebook :)

Miten sinun tammikuusi sujui? Oliko vuoden alku odotustesi mukainen vai jotain ihan muuta?

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 1/3

Anonyymi esitti minulle jokin aika sitten postaustoiveen:

Kiitos loistavasta postausideasta! Olen tosin ollut vähän arka tarttumaan tähän aiheeseen. Enhän minä tiedä vielä juuri mitään lääkiksestä enkä niin hirveästi sairaanhoitajankaan töistä! Otin kuitenkin haasteen vastaan ja selvitän nyt parhaani mukaan pääpiirteitä sairaanhoitaja- ja lääkisopinnoista sekä sairaanhoitajan ja lääkärin toimenkuvasta. Mikäli jompi kumpi tai molemmat ammatit kiinnostavat, suosittelen lämpimästi tutustumaan luotettavampiin tietolähteisiin (linkkeinä omien tekstieni alla).

Kun kerran jotakin tekee, on sama tehdä se kunnolla, joten toivepostaus venyi kolmiosaiseksi. Tässä osassa keskityn opintopuoleen, toinen osa sisältää asiaa työstä ja työtehtävistä. Kolmantena ja viimeisenä osana extraosuus, jossa paljastan syvimmät tuntoni ammatinvalinnan suhteen! Toivottavasti näistä on teille jotain iloa :)


Sairaanhoitajaopinnot:

• sairaanhoitajan AMK-tutkinto 3,5 v eli 210 op
• jatko-opintomahdollisuuksina ylempi ammattikorkeakoulu -tutkinto (YAMK) 90 op, täysipäiväisesti opiskellen 1,5 v (vaaditaan 3 vuotta työkokemusta) tai terveystieteiden opinnot (kandidaatti 180 op eli 3 v, maisteri eli ylempi tutkinto yht. 300 op eli 5 v)

• AMK:ssa paljon työharjoittelua, ensimmäinen 3-5 viikkoa kestävä harjoittelu jo ensimmäisenä lukuvuonna. Yhteensä harjoittelua huimat 75 op (50 vkoa), palkatonta. Viimeisen harjoittelun sain itse korvattua palkallisella sh-sijaisuudella, nykykäytännöistä en tiedä
• käytännönläheisempää, asioita ei opeteta niin syvällisellä tasolla kuin lääkiksessä (silti vanhoista muistiinpanoista löytyi termejä, joita en enää muistanut silloin opetelleeni, kuten oligodendrosyytit ja vasa recta)
• sisältää runsaasti työpajatyyppistä harjoittelua eli harjoitellaan luokkakavereilla/nukeilla
• potilaiden kanssa päästään tekemisiin lähes saman tien: ainakin omalla kohdalla pääsimme heti syksyllä haastattelemaan vuodeosastolla ollutta potilasta
• opettajat tekevät usein opettamisen ohella kliinistä työtä, joten opetusta piristävät käytännön esimerkit ja potilastapaukset
• rakenteisen kirjaamisen opiskelu, oman hoitajuutensa pohtiminen sekä potilaan kohtaamisen opettelu kuuluvat olennaisesti opintoihin alusta asti, samoin lääkehoito ja -laskut
• muuten aika samantyyppistä kuin lääkiksen preklinikassa: luentoja isossa auditoriossa sekä välillä opetusta pienemmissä ryhmissä ja jonkin verran verkkotehtäviä - tai näin silloin 7v sitten, varmasti AMK-opetuskin on muuttunut tässä ajassa
• varsinkin loppupään opinnoissa usein 100% läsnäolopakko (koskee niin luentoja kuin muutakin opetusta)
• opinnäytetyö 15 op, aiheita ja toteutusmuotoja todella runsaasti (itse teimme parin kanssa haastattelututkimuksen erään osaston potilaille)
• heti ensimmäisen vuoden kesällä voi mennä "oman alan" töihin, esimerkiksi lähihoitajan sijaisuutta tekemään, sairaanhoitajan sijaisuuteen tarvitaan suunnilleen 140 op

Huom. Edellä mainitut asiat pätivät silloin, kun itse opiskelin ja valmistuin v. 2013, joten älkää ihan kaikkea uskoko, vaan etsikää lisää tietoa esim. alla olevasta osoitteesta...

Lisää tietoa sh-opinnoista (ja samalla th-, kätilö- ja ensihoitajaopinnoista) löytyy siis Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai eri opiskelupaikkojen, kuten Savonian, Metropolian, Karelian jne. kotisivuilta. Vaikka opetussuunnitelma on kaikissa opiskelupaikoissa sama, toteutuksessa voi olla paljonkin eroja. Käykäähän tutustumassa, sairaanhoitajiksi aikovat :)


Lääkisopinnot:

• lääketieteen lisensiaatin tutkinto 6 v eli 360 op + mahdollinen erikoistuminen työn ohessa 5-6 v erikoistumisalasta riippuen (lisää tietoa erikoistumisaloista täällä)

• yliopisto-opinnoissa teoreettisempaa ja laajemmat kokonaisuudet, esimerkiksi anatomian opiskelu paljon tarkempaa ja vaativampaa kuin sh-opinnoissa
• selkeästi rajattu prekliiniset (LT1 ja LT2) ja kliiniset opinnot (LT3-6), klinikan aloitus vaihtelee eri yliopistoissa
• preklinikassa opitaan perusasioita (anatomia, fysiologia, histologia jne.) ja harjoitellaan potilaan  tutkimista  opiskelijatovereiden kanssa eli kahden ensimmäisen vuoden aikana ei oikeastaan olla tekemisissä potilaiden kanssa
• klinikkavaiheesta en tiedä sitäkään vähää, muuta kuin, että klinikassa tutustutaan yksi kerrallaan eri aloihin ja vietetään paljon aikaa KYS:llä oikeiden potilaiden kanssa - tämä puoli tarkentunee, kunhan itse pääsen opinnoissani sinne asti!
• akateeminen vapaus eli luennot eivät ole pakollisia (Opinto-oppaassa lukee: "Luennoille osallistuminen ei ole pakollista joskin suotavaa.") Infoluennot ja ryhmäopetukset pakollisia. Klinikassa (ymmärrettävästi) tiukemmat poissaolo- ja korvaamiskriteerit kuin preklinikassa.
• opinnäytteenä syventävien opintojen opinnäytetyö eli lyhyesti syvärit, 20 tai 25 op, toteutusmuodoissa ja aiheissa paljon valinnanvaraa
• työharjoitteluna amanuenssuurit yht. 24 op, joihin voi päästä 3. vuoden jälkeen.  Amanuenssuuri on palkallinen.
• 4. vuoden jälkeen voi päästä tekemään lääkärin sijaisuutta, jos "työkynnys" on ylitetty eli kaikki tarvittavat kurssit saatu hyväksyttyä, sitä ennen voi tehdä vaikkapa lähihoitajan töitä tms. omaa alaa liippaavaa

Perustietoa lääketieteellisessä opiskelusta löytyy Suomen Lääkäriliiton sivuilta! Jokaisessa lääkiksessä on omat erityispiirteensä, joten siinä vaiheessa kun miettii mahdollista opiskelukaupunkia, kannattaa etsiä tarkempaa tietoa yliopistojen sivuilta.

Kysymyksiä saa esittää, mutten takaa, että osaisin vastata :D Kolmatta osaa en ole vielä viimeistellyt, eli jos haluat tietää jotain minun ammatinvalintaani liittyen, kysy nyt, niin voin kolmannessa osassa vastata!