Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 3/3

Kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, miksi itse valitsin niin kuin valitsin. Tämä voi auttaa jotakuta ammatinvalinnassaan, tai sitten ei. Todennäköisemmin ei :D Osa 1: opinnot ja osa 2: työ löytyvät linkkien takaa :)


Lapsuudessa

• haaveilin opettajan ammatista
• hoidin nukkeani liikuttavan antaumuksella niin kuin oikeaa vauvaa
• pidin huolta pienemmästä sisaruksestani

Nuorena

• hoidin koulun ohessa lapsia useita vuosia, yhteensä varmaan 30 perheessä
• toimin myös kotisiivoojana, missä parasta olivat ihmiskontaktit
• ajatus hoitoalasta alkoi hahmottua
• harkitsin kaksoistutkintoa lähihoitaja/yo-tutkinto, mutta päädyin kuitenkin lukioon
• lukioaikana kävin amiksen puolella suunnilleen 5 op:n kokonaisuuden ja pääsin tutustumaan hoitotyöhön sitä kautta

Työpajatunneilla v. 2010 opiskeltiin ensiapua. Tasokkaita suorituksia :D


Halusin sairaanhoitajaksi, koska:

• halusin ihmisläheiseen ammattiin
• olin saanut kokeilla pienimuotoisia hoitotoimenpiteitä (verinäytteen otto sormenpäästä, pistäminen olkavarteen sc. eli ihon alle jne.) ja olin innostunut niistä
• minusta oli ihana ajatus, että saisin auttaa ihmisiä paranemaan ja toipumaan
• tutkimukset, haavat ja ensiapu kiinnostivat minua kovasti
• lastenhoitajana työskenneltyäni tiesin hoitotyön olevan minua varten

Opintojen aikana

• tunne omasta alasta vahvistui
• olin todella kiinnostunut lähes kaikesta, mitä opinnoissa tuli vastaan
• lääkäriluennot olivat jotain ihan parasta, mutta silti lääkis ei jostain syystä koskaan käynyt mielessä
• harjoitteluissa opin jatkuvasti uutta ja sain paljon hyvää palautetta
• paras kurssi oli tehohoidon kurssi, jonka joitain oppeja muistan edelleen
• sain tuutoropettajaltani "käskyn" hakea jatko-opintoihin, koska paperini olivat niin hyvät

Työelämässä

• viihdyin tiimityössä (tiimiin kuului sairaan-, lähi- ja perushoitajia)
• nautin yhteistyöstä lääkärin ja muiden ammattiryhmien edustajien kanssa
• parasta oli, kun työtehtävistä tuli "rutiinia" eikä enää tarvinnut ihan joka päivä opetella uusia asioita
• mieluisin työvuoro oli aamuvuoro ja parhaita vapaapäiviä arkivapaat
• parasta oli nähdä omin silmin potilaiden kuntoutuminen vuodepotilaista käveleviksi ja olla tärkeä osa toipumisprosessia
• opettavaisinta oli saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa kohtaaminen
• tunsin aina välillä riittämättömyyttä
• opin, missä kulkevat jaksamiseni rajat
• mietin jatko-opintomahdollisuuksiani hoito- ja lääketieteen välillä
• ymmärsin, että vaikka hoitotyö mahtavaa onkin, paikkani voi silti olla lääkiksessä

Sairaanhoitajan opinnoissa ja työssä eniten oli hyötyä

• hyvästä tietopohjasta
• oma-aloitteisuudesta
• joustavuudesta
• yhteistyötaidoista
• sen myöntämisestä, ettei tiedä tai osaa jotakin
• omien rajojen tunnistamisesta
• organisointikyvystä
• useiden asioiden hallinnasta yhtä aikaa
• suunnitelmallisuudesta

Ja sitten päädyin hakemaan lääkikseen, koska:

• lääkärin työtä vierestä seuranneena tuli olo, että tuota haluan itsekin
• se vain tuntui oikealta
• tiesin, että sairaanhoitajuudestani tulee olemaan itselleni (ja potilailleni) hyötyä myös lääkärinä
• halusin oppia, tietää ja ymmärtää vielä enemmän, tarkemmin ja paremmin
• olin tullut jo kohtalaisen sinuiksi sairaanhoitajan vastuun kanssa ja tuntui, että ehkä jossain vaiheessa olisin valmis kantamaan myös lääkärin vastuun

Nyt lääkisopinnoissa

• olen ollut käsittämättömän onnellinen päätöksestäni vaihtaa alaa, lääketiede on NIIN mun juttu!
• olen pärjännyt tosi hyvin siihen nähden, että pelkäsin olevani ihan tyhmä
• tiedonjanoni näköjään kasvaa aina vain
• eniten ahdistaa ihmisen oppimiskyvyn ja muistin rajallisuus - saisikohan jostain ulkoisen kovalevyn?!
• on kivaa, kun monesta asiasta on jo pieni etukäteiskäsitys, kiitos aiemman sh-kokemukseni (sekä sen, että aina vaivihkaa kuuntelin, mitä lääkäri selitti niille harkassa oleville kandeille)
• odotan työelämään pääsyä tai ainakin amanuenssuureja
• olen matkalla juuri oikeaan suuntaan!

Vaikka oma ammatinvalintani tuntuu melkoisen mutkikkaalta, oikeastaan se, mitä haluan työkseni tehdä, on ollut aika selkeästi nähtävillä jo aikaisin. Ihan pienestä asti olen halunnut  auttaa. Kaikissa tähänastisissa työpaikoissani olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän. Jokaisen tekemäni työn lähtökohtana on ollut ihminen. Siitä asenteesta ja lähtökohdasta haluan pitää kiinni myös jatkossa.