Miksi roolinvaihto kannattaa?

Tilastot osoittavat, että valtaosa kotona pieniä lapsiaan hoitavista henkilöistä eli kotihoidon tukea saavista on naisia. Miehiä tästä joukosta oli vuonna 2016 reilut 7 %, mikä on, noh, vähän. Toisaalta on ilahduttavaa nähdä, miten miesten osuus on hienoisesti noussut vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Myös mieheni vastusti vuosikaudet kotiin "jäämistä", vaikka sitä hänelle säännöllisesti väläyttelin. Isäkuukaudet hän sentään piti molemmista vanhemmista lapsista, jotta minä pääsin ensin opiskelemaan ja sitten töihin.

Muutto ja totaalinen elämänmuutoksemme antoi hyvän sauman miehen kotiinjäännille, ja asennekin koti-isyyttä kohtaan oli vuosien saatossa muuttunut positiivisemmaksi. Koska kuopus oli opintojeni alkaessa vielä tosi pieni (9 kk), oli selvää, että minun lähtiessäni opiskelemaan mies jää kotiin. Sen tarkemmin emme aikaa määritelleet tai päättäneet, milloin mies palaa työelämään. Tällä hetkellä mies on ollut lasten kanssa kotona vajaan vuoden ja jatkaa koti-isyyttä kesän loppuun asti. Tosin työelämän sijaan häntäkin kutsuvat opinnot, kuten täällä kirjoitin.

Roolinvaihto on ollut meille tosi hyvä juttu, koska:


1. Kumpikin pääsee kokeilemaan eri rooleja: sekä kotona olevan että työssäkäyvän/opiskelevan

Paikkoja vaihtaessa tietoisuus lisääntyy ja kumpikin ymmärtää, että molemmissa rooleissa on raskasta - eri tavoin, mutta raskasta kuitenkin. Työssäkäyvänä kantaa huolta perheen elannosta ja taloudellisesta selviämisestä eri tavalla kuin kotona. Kotona oleva vuorostaan huolehtii arjen sujuvuudesta ja miettii asioita valmiiksi myös työssäkäyvän osalta. Kumpikin huolehtii molemmissa rooleissa siitä, miten toinen jaksaa - toinen hektisessä työelämässä, toinen lasten kanssa kotona.

Työssäkäyvänä on liiankin helppo tuudittautua siihen, että toinen hoitaa kotiasiat ja ehkä jopa urautua pitämään kotona olevaa joko työnjohtajana tai kodinkoneena. Kotona ollessa on usein enemmän aikaa miettiä vaikkapa kaikenlaisia hankintoja, jolloin pohdinnat saattavat työssäkäyvän korviin kuulostaa tyytymättömyydeltä puolison tulotasoon. Aivan oma juttunsa ovat toki perheet, joissa puolisoilla ja kenties lapsillakin on toisistaan poikkeava elintaso. Siinä missä toinen puolisoista pärjää taloudellisesti hyvin, toinen saattaa kitkutella köyhyysrajalla.

2. Vastuu kotiasioista jakaantuu tasaisemmin

Yleensä äiti huolehtii lähes kaikista lasten hankinnoista, neuvolakäynneistä, harrastuksista ja muusta. Kotona olevan tehtäviin kuuluu usein myös suuri osa kotitöistä. Roolinvaihdolla  tätä vastuuta saadaan tasattua, joskin äidin pitää antaa isän hoitaa asiat "omalla tavallaan"... Vastuun tasaamiseen liittyy vaatimus kotiin jäävälle, että hän myös ottaa vastuun ja opettelee ne käytännön asiat, jotka äiti on kotona ollessaan hoitanut. Tämän asian en voi sanoa sataprosenttisesti toteutuvan meidän perheessämme. Kyllä se vaan usein olen minä, joka kantaa huolen lasten säänmukaisesta ja oikeankokoisesta vaatevalikoimasta. Miehelläni on myös erilainen tapa olla kotona kuin minulla eikä erilaisten tapojen yhteensovittaminen ole joka hetki kovin helppoa. Lasten hoitaminen kotona on kuitenkin lisännyt huomattavasti puolison ottamaa vastuuta lapsiin liittyvistä asioista.

3. Isä-lapsisuhde kehittyy

Kun isä onkin se saatavilla oleva aikuinen, lapset alkavat turvautua häneen paremmin. Varsinkin paljon töitä tekevä isä (joita muuten suuri osa pienten lasten isistä on) saattaa jäädä lapsen varhaisvuosina etäiseksi. Kun on vuosikaudet kuunnellut "äiti, äiti"-huutelua, on välillä virkistävää, kun lasten suusta tuleekin luontevammin "isi!".

On ollut huippua huomata, miten isän läsnäolo ja kasvatustyyli on vaikuttanut lasten kehitykseen. Lapset näkevät erilaista kotona olemisen mallia ja oppivat isältä paljon asioita, joita minä en äitinä osaa heille opettaa. Isä saa heidät kiinnostumaan erilaisista leikeistä ja asioista ja tarjoaa omanlaistaan elämänkokemusta ja -näkemystä. Isän opit näkyvät ja kuuluvat lasten puheissa: siinä, missä minä suhtaudun tarpeettoman negatiivisesti moniin vastoinkäymisiin, isältään lapset ovat oppineet positiivisempaa suhtautumista. Monesti lasten suusta kuuluu "ei se mitään, sellaista sattuu!", kun vastaan tulee pieniä vastoinkäymisiä.

4. Taloudellinen vastuu jakautuu

Minusta on aivan reilua, että minä olen välillä se, joka tienaa. Vaikka meille perhe onkin yhteinen yritys, minulle on ajatuksen tasolla tärkeää, että myös minä kannan korteni kekoon tulojen muodossa. Olen koko suhteemme ajan ollut meistä korkeammin koulutettu, mutta palkassa se ei pahemmin näy ainakaan toistaiseksi. Tulotasollamme ei kuitenkaan ole niin suurta eroa, että juuri miehen olisi välttämätöntä käydä töissä, vaan voimme vuorotella.

Toisekseen olen sitä mieltä, että rahaa tärkeämpää on se, että myös isä viettää aikaa lasten kanssa. Enenevässä määrin ajattelen niin, että käytännön asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella, kunhan molemmat ovat valmiita katsomaan tilannetta eri silmin.

Törmäsin muuten loistavaan sarjakuvaan, joka liittyy tähän aiheeseen. Lue se täältä! Sarjakuvassa todetaan mm. näin: "A role reversal can often be more effective than confrontation." Vapaasti suomennettuna: "Roolien vaihtaminen tehoaa usein paremmin kuin riitely." Allekirjoitan täysin!