Viikonloput hujahtavat ohi ihan älytöntä vauhtia. Kuluneena viikonloppuna seurasin paralympialaisia (uskomattomia urheilijoita, arvostan todella paljon!), vietin rentoa aikaa perheen kanssa ja - ylläri - opiskelin anatomiaa. En osaa muusta puhuakaan kuin anatomiasta, mutta yrittäkää kestää... Aluksi kaikki latinankieliset termit tuntuivat aivan mahdottomilta, mutta vähitellen ne ovat alkaneet jäädä mieleen. Oikeastaan en enää edes muista, miltä se tuntui, kun avasin atlaksen enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Ihmisen oppimiskyky yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Aivot ovat todella ihmeellinen kapistus!
 |
|
 |
|
Viikonloppuna oli myös hyvää aikaa saattaa kirjanpitoni ajan tasalle. Olen jo vuosikausia pitänyt tarkkaa kirjaa taloutemme tuloista ja menoista (yllättyikö joku muka?) ja nyt jos koskaan se tulee tarpeeseen. Kun yhtäkkiä pitääkin tulla toimeen noin puolet vähemmällä kuin ennen, se vaatii ensinnäkin tarpeettomasta luopumista ja toisaalta suunnitelmallisuutta taloudenpitoon. Ennen lääkikseen hakua pohdin eniten juuri taloudellista puolta ja sitä, miten tulemme pärjäämään, jos minun tuloni on pelkkä opintoraha. Parin viikon kokemuksella en voi tästä paljoa vielä sanoa, mutta ajattelin palata asiaan, kunhan tämäkin asia on kaikessa karuudessaan meille valjennut ;)
 |
|
Toistaiseksi kaikki on siis hyvin. Opiskeluintoa on riittänyt sen verran, että olen jopa vähän aikataulua edellä. Jos jokin asia tuntuu ikävältä, palaan muistikuvissani takaisin siihen aikaan, jolloin olisin tehnyt ihan mitä vain päästäkseni tähän tilanteeseen. Arjessa, fiksujen opiskelijatovereiden ympäröimänä sitä helposti unohtaa, miten paljon aikaa ja vaivaa vaadittiin, että koskaan pääsin tähän asti. Siinäpä on itselleni taas yksi tavoite; pitää mielessä, kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan opiskella (jo toistamiseen) toivealaani. Näillä tunnelmilla uuteen viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥