Syksyn superuutiset!

Syksyt ovat muutosten aikaa, eikä syksy 2017 tee tässä kohdallamme poikkeusta. Jos ihmettelitte, miksi jännäsin korkeakoulujen yhteishaun tuloksia näin antaumuksella, vastaus tulee tässä: Tähänkin syksyyn mahtuu perheessämme yksi opintojen aloitus. Puolisoni tuli, näki ja voitti ja vastaanotti paikan ammattikorkeakoulusta aikeenaan kouluttautua insinööriksi. Alan hän haluaa pitää salaisuutena, mutta niitähän riittää kone- ja rakennustekniikan kautta sähkö- ja automaatiopuolen inssiksi asti. Täytyy häpeäkseni myöntää, etteivät kummankaan meistä odotukset olleet kovin korkealla. Mutta hän teki sen ja saavutti opiskelupaikan ensimmäisestä hakukohteestaan, enkä voi muuta kuin ihailla. Onnea, rakkaani ♥

Tänä keväänä oli minun vuoroni antaa tilaa toisen pääsykoelukemisille. Luonnollisesti en voinut tätä aspektia ottaa mukaan postauksiini, koska mieheni - näköjään meille luontevaan, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä -tapaan - vältti kertomasta haustaan liian monelle. Hoidin roolini hävettävän huonosti. Jos lopputulos olisi ollut toisenlainen, olisin tuntenut piston sydämessäni. Olisin voinut antaa enemmän aikaa ja tilaa toisen opiskelulle. Myönnän kyllä, että välillä - varsinkin lasten sairastellessa ja tenttisuman aikaan - omat voimani olivat aika vähissä enkä millään olisi jaksanut ottaa huomioon puolison luku-urakkaa. Mutta siitäkin selvittiin, mies kiitettävin ja minä heikommin arvosanoin.

Noin muuten miehen pääsykoevalmistautuminen muistutti paljon omaani. Siinä missä minä tankkasin fykebiä, mieheni joutui opiskelemaan itsenäisesti lukion fysiikan, kemian ja matematiikan asioita. Minä olin apuna sen minkä pystyin ja yritin parhaani mukaan opettaa ko. oppiaineiden kiemuroita. En siis vielä tänäkään lukuvuonna päässyt eroon lukion fysiikasta ja kemiasta! Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaali näkyy näyttelevän suurta roolia sisäänpääsyissämme. Sekä puolisoni että minä ostimme pääsykoevalmistautumistamme varten käytetyt Valmennuskeskuksen materiaalit. Hyvät olivat molemmilla, ainakin lopputuloksesta päätellen! Toki valmennusmateriaaleissa on aina se ongelma, etteivät ne tietenkään päivity ajan tasalle reaaliajassa.

Syksyllä mieheni aloittaa ammattikorkeakouluopintonsa, ja minä jatkan omiani lääketieteen puolella. Lapset ovat saaneet hoitopaikat tästä läheltä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Lähes kolme vuotta (tarkalleen ottaen 2,5 v) pääsykokeet ja niihin valmistautuminen tulosten jännittämisestä puhumattakaan ovat olleet erottamaton osa arkeamme. Olimme varautuneet neljänteen pääsykoelukemisten värittämään lukuvuoteen, mutta onnellisesti sille ei olekaan tarvetta.  Nyt on aika sanoa hakuvaiheille heipat ja lähteä ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan, millaista on, kun molemmat puolisot opiskelevat yhtä aikaa. Veikkaanpa, että vastassa on ajankäyttöongelmia ja kinastelua siitä, kumpi saa milloinkin lukea tenttiin :D

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että päivämäärä 27.6. jää meidän molempien osalta mieleen sinä päivänä, jolloin haaveista tuli totta. Minulla vuosi oli 2016, puolisollani 2017. Toivottavasti pääsykokeet jäävät nyt omalta kohdaltamme historiaan, koska eihän tällaisia vuosittaisia sydämentykytyksiä kestä kukaan!

P.S. Kiljuin miehen tuloksia melkein enemmän kuin vuosi sitten omiani xD