Vauhdikas viikko

Viime viikko oli kyllä melko hurja. Saman viikon aikana opiskelin embryologian tenttiin, yritin toipua edellisviikonlopun hääreissun aiheuttamasta univajeesta, valmistelin 5-vuotiskemuja leipomalla ja koristelemalla, ahdoin kalenteriini pari liikuntakertaa, seurasin antaumuksella Lahden MM-kisoja ja käsittämätöntä kyllä, päivitin blogia yhtä ahkerasti kun aina ennenkin. Kuluneella viikolla myös vietin kaksi arki-iltaa keskenäni lasten kanssa. Nämä illat kuluivat rennosti lasten kanssa oleillen, mikä oli tosi ihanaa, mutta aiheutti vähän painetta loppuviikkoon. Suurkiitos kuuluu puolisolle oman osuutensa tekemisestä, ilman sitä koko viikko olisi ollut katastrofi!

Embryologian tentti vaikutti menneen ihan ok, vaikka ainahan tentit voisivat paremminkin mennä. Joka tapauksessa 2/3 tenteistä ohi, joten voiton puolella ollaan! Sikäli vähän harmi, että tentit ovat näin sumassa - itse en ainakaan ehdi paneutua aiheisiin siinä määrin kuin haluaisin. Tietysti siinäkin olisi parannettavaa, että opiskelisi kurssin tahtiin vähän kerrallaan...

Lauantaina saapuivat esikoisen kummit entisiltä kotikulmiltamme asti, mikä oli totta kai arvostettava suoritus :) Olipa kiva päästä vaihtamaan kuulumisia heidänkin kanssaan, kun kuitenkin tätä nykyä nähdään harvemmin. Sunnuntaina aamupäivästä kävin pienellä kuvausreissulla, oli nimittäin täydellinen auringonpaiste! Myöhemmin,  kun minä laittelin juhlapöytää, mies oli lasten ja vieraiden kanssa pulkkamäessä.

Synttärit onnistuivat oikein hyvin. Junakakunkin tunnisti suurin piirtein junaksi, ja mikä tärkeintä, päivänsankari oli tyytyväinen. Kakun kuorrute oli tuttuun tapaan itse tehtyä vaahtokarkkimassaa, koristeet kaulintamassaa. Täytteenä kakussa oli valkosuklaa- ja mustikkamousset. Kakussa oli viiden sijaan vain kolme kynttilää, mutta mitäs pienistä - kynttilät tuli puhallettua ja toiveet esitettyä. Muita tarjoiluja olivat tällä kertaa kinkkuhyrrät, minijuustosarvet sekä pienet suklaamuffinit. Juustosarvet tein tällä kertaa valmiista voitaikinasta, kun yleensä teen taikinan alusta asti itse. Sarvia on kuitenkin "pakko" olla joka juhlissa tarjolla, omat lempisuolaiseni!

Pieni herkkuähky tuli taas juhlien jälkeen, mutta hyvähän se vain on, niin ei tarvitse taas hetkeen herkutella. Viikonlopun kruunasi miesten 50 km, jossa Matti Heikkinen saavutti pronssia mahtavalla hiihdollaan ja upealla loppukirillään! Satuin näkemään myös aiemmassa viestikisassa hänelle sattuneen kaatumisen, joten sunnuntain onnistuminen tuntui todella ansaitulta. Tietysti seurasin myös naisten 30 km:n hiihdon sekä mäkihyppyä, vaikka näistä ei suomalaismitaleita tällä kertaa saatukaan.

Tämä viikko kuluu MOBIGE:n parissa. Vaikka suuri osa asioista on ollut vanhan kertausta, uutta on tullut sen verran, että kerrattavaa riittää. Onneksi tentti on vasta perjantaina, eikä luentojakaan ole tälle viikkoa kovin montaa. Alkaa silti olla vähän taisteluväsymystä, kun heti edellisestä tentistä päästyä pitäisi olla jo nenä kiinni seuraavassa kirjassa. Toisaalta on ollut hyvä, että meillä on molempina "väliviikonloppuina" ollut jonkinlaiset juhlat (ensin häät ja sitten synttärit), joihin on pitänyt keskittyä. Toisaalta taas sekin on verottanut voimia, vaikka juhlien laittaminen ja niihin osallistuminen tosi ihanaa onkin. Onneksi enää viikko tätä sumaa, yhtään kauempaa en jaksaisi!

Mutta nyt hyödynnän uuden viikon suoman opiskeluinnostuksen ja siirryn molekyylibiologian ja -genetiikan ihmeelliseen maailmaan. Perheen ja oman hyvinvoinnin vuoksi toivon, että tämä viikko kuluu vähän rauhallisemmissa merkeissä :D Mukavaa viikkoa teillekin!

Paras (ja ainoa) juhlavaate

Jostain syystä olen aina vähän jälkijunassa näiden MakroTex-haasteiden kanssa, mutta ehdinpä vielä mukaan kuitenkin! Tämän viikon teemana vaate, ja muiden vaatekuvia löydät täältä. Vaikka arkisin tallustankin farkut ja neule -tyyppisessä asukokonaisuudessa, juhliin laitan lähes poikkeuksetta mekon.

Sain idean näihin kuviin, kun olimme viikko sitten häissä, ja ylläni tämä mekko. Aurinko paistoi kirkon värikkäiden lasiruutujen läpi suoraan häävieraisiin. Oli pakko napata kesken vihkitoimituksen kuva helmastani, koska hetken päästä ihana valo oli jo poissa :) Värikkäät ruudut saivat kaiken näyttämään hauskasti erivärisiltä, mekonkin väri muuttui täysin!

Valloittava keväinen auringonpaiste tervehti meitä myös palatessamme kotiin seuraavana päivänä. Sen valossa on otettu loput kuvat.

Mekon taustoista sen verran, että hankin sen lähes kolme vuotta sitten lähisukulaiseni häihin, ja melkoisen monissa juhlissa se onkin saanut edustaa! Löytyy kaapistani muitakin juhla-asuja, mutta tämä on ehdoton lempparini, joka toivottavasti kestää vielä vuosikausia :)

Opiskelijaperheen säästövinkit: 10+1 vinkkiä pienempään ruokalaskuun

Opiskelijaperheen rahatilannetta koskevassa postauksessa mainitsin tulevista säästövinkeistä. Tässäpä siis ensimmäinen osa aiheenaan ruoka!

Taas ollaan siinä tilanteessa, kun pitää miettiä, mitä kaupasta ostaa  ja kuinka paljon se maksaa. Jokaiselle pienituloiselle tuttu tilanne. Tässä keskitytään siihen, miten ruokavalion voi pitää suurin piirtein samana kuin ennenkin, mutta vähemmällä rahalla. Tosipihistelyniksit tulevat myöhemmin! Näin meidän perheemme pitää ruokalaskunsa kurissa:

1. Tee ostoslista ja pysy siinä

Ostoslista - helppo vinkki, mutta vähän hankalampi toteutaa. Kauppalistaa miettiessä kannattaa miettiä paitsi budjetti, myös seuraavan viikon ruuat, joiden ainekset tulee hankkia. Jos aikoo ostaa herkkuja tai muuta "ylimääräistä", nekin kannattaa kirjoittaa listaan. Ei tee mieli ostaa listan ohi, kun kaikki tarvittava on merkitty siihen.

2. Luo säännöllinen rytmi kauppakäynteihin

Me käymme kerran viikossa kaupassa tekemässä suuremmat ruokaostokset ja kerran pari hakemassa täydennystä. Kun rajaa kauppakäyntien määrää, heräteostosten määrä pienenee. Jos käy joka päivä kipaisemassa lähikaupasta muutaman ruoka-aineen, on melkoisen todennäköistä, että ostoskoriin päätyy myös sellaisia ostoksia, joita ei olisi välttämätöntä ostaa. Kyllä te tiedätte: yksi suklaapatukka sinne tänne, kun niin väsyttääkin... Pidemmällä aikavälillä näihin heräteostoksiin voi kulua yllättävän suuria summia.

3. Valitse ruokakauppa huolella

Kannattaa kiinnittää huomiota ruokakaupan yleiseen hintatasoon. Vaikka kaksi eri kauppaa kuuluisivat samaan kauppaketjuun, toisessa ruoka voi olla huomattavan paljon kalliimpaa kuin toisessa. Itse käymme tekemässä isot ostokset suuremmassa ruokakaupassa ja hyödynnämme lähikauppaa, kun tarvitsemme muutaman elintarvikkeen.

4. Vertaile kilohintoja, älä tuotehintoja

Hintavertailu on aikaa vievää puuhaa, mutta se kannattaa. Jos haluaa satsata johonkin tuotteeseen, voi ostaa juuri sitä merkkiä kuin haluaa, mutta pääosin vertailu on hyödyksi. Vaikka suurempia perhekokoja saattaa saada suhteessa halvemmalla, joskus kilo- tai litrahinta paljastaa sen, että tavallisen kokoinen pakkaus onkin edullisempi. Muutenkin kannattaa verrata kilohintaa ennemmin kuin tuotteen hintaa, koska pakkaukset ovat eri kokoisia eivätkä hinnat ole siten vertailukelpoisia.

5. Vältä ruokahävikkiä
Kaikkein kalleimmaksi ruoka tulee silloin, kun sitä ei syö. Hukkaan heitetty ruoka on paitsi kallista, myös epäekologista. On turha ostaa isoa pakkausta, jos siitä aikoo käyttää vain osan. Jos ei ole varma, tuleeko vaikkapa liha syötyä viimeiseen käyttöpäivään mennessä, on parempi laittaa se suoraan pakastimeen. Tähän kategoriaan kuuluu myös ruoantähteiden hyödyntäminen, jossa on lupa käyttää luovuutta :)

6. Tee itse mahdollisimman paljon

Kun rahaa on vähän, aikaa voi ehkä olla enemmän - tai sitten ei. Jos ylimääräistä aikaa liikenee, sen voi käyttää vaikka leipomiseen. Me emme liiemmin osta vaaleaa leipää, koska useimmiten syömme ruisleipää. Vaalean leivän himossa leivomme itse sämpylöitä tai vaalean limpun. Jos yksi tuore vaalea leipä maksaa kaupassa 3-4 e ja 2 kg:n vehnäjauhopussi 0,99 e, voi saada vähän viitettä siitä, miten kannattavaa itse tekeminen on. Samoin leivonnaiset ja muut tulevat halvemmiksi itse tehtyinä, vaikkei leipominen sinänsä halpaa puuhaa olekaan.

Kiireisessä arjessa einekset voivat pelastaa paljon, mutta edelleen, jos aikaa on, kannattaa ruoka tehdä alusta asti itse. Esimerkiksi kasvissosekeiton saa tehtyä todella halvalla kausituotteista, kun taas pakastealtaasta haettuna pienikin annos voi olla hintava. Kun tekee kerralla isomman satsin, osan voi pakastaa ja käyttää vasta myöhemmin.

7. Hyödynnä kausituotteita

Satokausikalenteri on tässä loistava, mutta ihan kaupassakin katselemalla ja kiertelemällä saa selkoa siitä, minkä hedelmien ja vihannesten kausi on käynnissä. Kesällä on suomalaisten hedelmien ja vihannesten aikaa, joulun tienoilla taas appelsiinien ja muiden eksoottisten hedelmien. Kannattaa opetella siirtymään myös ruokavaliossa hieman vuodenaikojen mukaan, niin selviää jonkin verran halvemmalla!

8. Katsasta alennustuotteet

Varsinkin, jos on ostoksilla ilta-aikaan, saattaa erityisesti lihaosastolla näkyä punaisia -30% tarroja. Tuotteissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että viimeinen käyttöpäivä on tulossa kohta vastaan. Jos ei raaski ostaa kalliimpia tuotteita normihintaan, alennusten hyödyntäminen on mahtava tapa saada pöytään tavallista parempi ateria. Tietysti alesta voi löytyä myös perustuotteita, kuten jauhelihaa. Kotiin tulevista mainoksista löytyy usein todella hyviä tarjouksia, joten kannattaa harkita, ottaisiko sittenkin sen "ei mainoksia"-lapun pois ulko-ovesta.

9. Mieti valintojesi tarpeellisuutta
Onko työmatkalta kipaistava take away -kahvi ainoa oikea tapa nauttia aamukahvisi? Voisiko välipalan tehdä kotona valmiiksi sen sijaan, että sen ostaisi  joka arkipäivä opiskelupaikan kahvilasta? Ovatko viikoittaiset kahvilatreffit kavereidesi kanssa välttämättömiä, vai voisiko joskus tavata jossain muualla? Pienetkin valinnat voivat piristää päivää ja nostaa fiilistä. On hyvä säilyttää budjetissa tietty vara tällaisille menoille, vaikka vähemmällä rahalla eläessä joutuukin miettimään, mistä voisi luopua. Toisaalta olen huomannut, että kun käyn kahviloissa/ravintoloissa vain harvoin, siitä osaa nauttia paljon paremmin kuin silloin, jos se on arkea.

10. Löydä heikot kohtasi

Jos haluat todella tietää, mihin rahasi hupenevat, opettele sanomaan kassalla "Kuitti, kiitos!" sen sijaan, että toteaisit "En tarvitse" tai rutistat kuitin saman tien roskikseen. Kuitteja vertailemalla saa paljon tietoa siitä, millainen hintataso kussakin kaupassa on, ja kuinka paljon rahaa itse kuhunkin tuotteeseen käyttää. Kun jaksaa muutaman viikon seurata omaa ostokäyttäytymistä, on paljon helpompi saada kiinni ne asiat, joihin rahaa kuluu kuin huomaamatta. On hankalaa muuttaa omaa ostokäyttäytymistä, jos ei tiedä, mihin rahat kuluvat.

+1. Hyödynnä opiskelijaetuja

Koskee opiskelijoita. Opiskelijakortilla terveellinen lounas maksaa yliopiston ruokalassa 2,20 - 2,60 e. Sillä hinnalla tuskin saa samanveroista ateriaa mistään muualta. Hyödynnä siis surutta opiskelijaetujasi, koska vielä koittaa aika, jolloin samanlainen ateria maksaa vähintään  4-kertaisen summan.

Löytyykö muita hyviksi havaittuja vinkkejä? Jaa parhaat ruokaan liittyvät säästövinkkisi kommenteissa!

Kiiltokuvaelämää?

Aina välillä tulee netin syövereissä vastaan kommentteja, joissa arvostellaan blogien epäaitoutta ja siloiteltua pintaa. Koen itsekin "syyllistyväni" samaan ainakin jossain määrin. Kukapa haluaisi esitellä itseään blogissa tai muutenkaan aivan täsmälleen sellaisena kuin on; kirjoittaa joka ikisen negatiivisen ajatuksen, yhteentörmäykset ja riidat julkiseen päivitykseen tai päivittää kaikki koetut vaikeudet, sairaudet, menetykset ja muut kaikkien ihmisten luettavaksi? No, nykymaailmassa kaikki on mahdollista ja "kohujulkkiksillekin" on tilauksensa, mutta draamaa kaipaavat joutuvat minun blogini kohdalla pettymään.

Olen blogissani melko avoin, mutta täyteen avoimuuteen en edes halua lähteä. Vaikka olenkin "anonyymi" ainakin toistaiseksi, lukijoista löytyy niitä, jotka tuntevat minut tosielämässä. Toivon, ettei blogistani saatu kuva poikkea kovin paljoa siitä, millainen olen oikeasti. Joka tapauksessa on paljonkin asioita, jotka pidän ihan vain itselläni. Voin jakaa omia pohdintojani, ajatuksiani ja mietteitäni koskien monia eri asioita. Näytän pieniä palasia arjestani, jaan pieniä kohtia kodistani. Silti minun näppäimistöni takana on se, kuinka paljon kirjoitan perheestäni, puolisostani ja lapsistani. En julkaise lapsistani tunnistettavia kuvia, koska en halua niiden päätyvän Internetiin. Haluan, että lapseni saavat itse vanhempana määritellä sen, kuinka laajan näkyvyyden somessa haluavat. Samoin vältän kertomasta liian tarkkaan omista, puolison ja lasten henkilökohtaisista asioista, sairaushistorioista ja muista. Tavallisen tylsät aiheet ovat niitä, joista mieluiten kirjoitan.

Minulla, niin kuin useimmilla meistä, on takanani niin helppoja kuin vaikeitakin aikoja. Omalla kohdallani koen, että vaikeita aikoja on ollut paljon helpompia enemmän. Tällä hetkellä elän tähänastisen elämäni parasta aikaa monestakin syystä. Osa vaikeista asioista on jo pysyvästi takana, mutta osa seuraa mukanani läpi elämän, ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Varmasti vastoinkäymisiä tulee jatkossakin, suurempia ja pienempiä, enkä todennäköisesti tule niitäkään jakamaan blogin puolella.

Tästä huolimatta haluan, että teillä lukijoilla on minusta mahdollisimman realistinen kuva. Jokainen tietysti tulkitsee tekstejäkin omalla tavallaan enkä minä voi täysin vaikuttaa siihen, miltä vaikutan lukijoiden silmissä. Toivon, että blogistani välittyy kuva tavallisesta ihmisestä tavallisessa elämässään tavallisine ongelmineen. Elämäni ei ole unelmaa ihan koko aikaa, vaikka suurimman osan ajasta mukavaa onkin. Jokaisella on välillä huonoja hetkiä ja fiiliksiä. Se, ettei jaa niitä blogiin, ei tarkoita, etteikö niitä olisi.

Somessa moni haluaa näyttää kauniilta/komealta ja menestyvältä. Useimmat haluavat olla positiivisia ja onnellisia -  ja näyttää sen myös muille. Se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Kun isosta kokonaisuudesta poimii paloja sieltä täältä, minkä tahansa asian saa näyttämään kauniilta. Harva julkaisee mieluummin kuvan sotkuisesta lapsiperheen kodista kuin kauniista yksityiskohdasta. Minäkin valitsisin sen kauniin yksityiskohdan. Toivon, että blogini voi tarjota hengähdystauon lukijan omasta hektisestä arjesta - kohtuullisen kauniita kuvia ja riittävän laadukasta sisältöä. Silti omastakin kokemuksesta tiedän, miten lähellä on ajatus siitä, että bloggaajalla on kaikki jotenkin paremmin. Niin voi olla, tai sitten ei.

Oma blogini on hyvin kotikutoinen ja uskonkin, että minulla olisi vielä suurempi kiusaus siloitella ja kiillottaa julkisuuskuvaani, jos pitäisin suositumpaa blogia. Olen äärettömän onnellinen jokaisesta lukijasta, joka päätyy blogini pariin - jatkoi sitten matkaansa tai jäi hetkeksi lukemaan -, mutta rehellisesti sanottuna en edes toivo blogilleni kovin suurta suosiota. Nyt(kin) on hyvä.

Mitä ajatuksia heräsi? Tunnistatko ilmiön? Millainen kuva sinulle on minusta jäänyt?

"Uusi" ruokailuryhmä

Pari viikkoa sitten, tarkemmin ystävänpäivänä, bongasimme tori.fi:stä juuri sellaiset ruokapöydän tuolit, joista olemme jo pitkään haaveilleet. Aiemmat tuolimme olivat melko raskasrakenteisia ja väriltään tummia, mikä teki ruokailuryhmän yleisilmeestä raskaanpuoleisen. Jossain vaiheessa heräsi ajatus vaaleista tuoleista, jotka keventäisivät keittiön ilmettä. Uudet tuolit siis bongattiin tori.fi:n kautta ja noudettiin pari päivää myöhemmin. Oli siinäkin reissu, kun yksien tuolien takia piti ajaa Ouluun ja takaisin! No, onneksi vanhojen tuolien myynti kattoi sentään matkakulut.

Ruokapöytänä meillä on tumma tammipöytä, jonka mies sai aikoinaan ilmaiseksi työkaveriltaan. Tämä oli aikeissa heittää pöydän menemään, mutta mies pelasti sen meille. Siihen asti meillä oli ollut vain pieni ruokapöytä, jonka ympärille mahtui neljä tuolia. Nyt tilaa on kuudelle tai jopa kahdeksalle, jos päädytkin varataan. Pöytä käsiteltiin kertaalleen kotioloissa lakalla suunnilleen pari vuotta sitten. Joka tapauksessa käytössä pöytäpinta oli jo kärsinyt, petsi kulunut ja mm. kuopuksen lusikalla takomiset näkyivät piinallisen selvästi. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy vanha pinta.

Mies otti pöytälevyn mukaansa puutyökerhoon, hioi sen alkuperäispinnalle ja maalasi sävytetyllä lakalla. Viikon verran projektissa kesti, ja sen aikaa ruokapöytänä toimi entinen pieni pöytämme. Uusi pöytäpinta on niin upea: kiiltävä, tasainen ja helppo pitää puhtaana. Yhtään ei vanha pöytä häpeä uudempien tuolien rinnalla! Lopuissa kuvissa esiintyykin sitten uusi kiiltävä pöytä, koska sattuneesta syystä kunnon ennen-kuvat jäivät ottamatta...

Tuolit ovat muotoilultaan omaan silmääni todella kauniit. Verhoilu on valkoista nahkaa, joka on kohtuu helppo puhdistettava. Aiemmissa tuoleissa oli istuinpehmusteet sekä päällä kangas, jota ei saanut sen kerran sotkeennuttua enää kunnolla puhtaaksi. Vaikka uusissa tuoleissa ei olekaan neljää jalkaa, ne ovat yllättävän tukevat, vaikka toki keinahtelevat kevyesti. Joka tapauksessa uudet tuolit tuovat kaivattua raikkautta keittiöömme.

Tässä vielä yleiskuvaa:

Harmi tosiaan, ettei jäänyt yhtään kuvaa alkuperäiskuntoisesta pöydästä! Ero on noissakin kuvissa jo pelkästään tuolien ansiosta selvä, mutta tosiasiassa muutos oli vielä paljon suurempi - ja nimenomaan hyvään suuntaan :) Sittemmin ostin tälle keväälle ensimmäiset tulppaanit, jotka vilahtivat jo hääpostauksessa ja Facebookissa. Ihanan värikäs ja piristävä kimppu. Hauskaa, kun ulkona riehuvasta lumimyräkästä huolimatta itselläni on jo pieni kevätfiilis!