Puolison silmin 2/2

Ihan tavallisen tammikuisen tiistain kunniaksi annetaan puheenvuoro jälleen miehelleni. Ensimmäinen osa ilmestyi jo aikapäivää sitten, mutta hyväähän kannattaa odottaa :)

"Päätimme yhdessä opiskelukaupungin, jonne vaimoni hakee, mikä oli melko helppoa käyttämällä poissulkumenetelmää. Keveintä elämänmuutoksen kannalta olisi tietysti ollut hakea Helsinkiin, mutta pk-seudulle jääminen ei houkutellut kumpaakaan meistä. Saa kai sieltä joku joskus poiskin muuttaa! Omana tavoitteenani oli muutos työurani kannalta sekä myös se, että uudessa kaupungissamme olisi hyvä työtilanne. Jäljelle jääneistä kaupungeista Kuopio tuntui selvästi ennalta viihtyisimmältä, vaikka kaupunki olikin meille melko tuntematon. Vain omat sukujuureni isän puolelta ovat Savossa.

Otin töistä yhden päivän lomaa pääsykoereissua varten. Pidimme minikaupunkiloman yöpyen mukavasti Kuopion keskustan hotellissa. Herkullinen aamupala vain jäi hyvin lyhyeksi, koska olimme heränneet liian myöhään.

Töistä kesälomalle jäännissä oli erityistä hohtoa, kun en ennalta tiennyt, tulenko palaamaan lomalta kohonnein fiiliksin vai haaveet kaatuneina. Olimme lomareissulla pohjoisessa, kun pitkäkestoisen odotuksen päätteeksi suuri päivä koitti. Hetket ennen tulosten nettiin ilmestymistä olivat meille kummallekin hyvin piinaavia, jopa henkeäsalpaavia. Olihan mahdollista, että elämässämme muuttuisi kaikki. Tai sitten mikään ei muuttuisi, mikä oli vähitellen alkanut tuntua perin ikävältä vaihtoehdolta.

No, sanat saavat useimmiten suuret asiat näyttämään pieniltä. Niinpä kuvaan vain suureksi hetkeksi sitä, kun selvisi, että vaimoni on päässyt yliopistoon ja uudet tuulet alkavat pian puhaltaa.

Mikä tässä muutoksessa kuulosti ennalta huonolta? Mietitytti, tulisiko uusi tilanne jotenkin väliimme, ja mitä tapahtuisi, jos vaimoni päihtyisi uusista akateemisista piireistä ja tulisi hyvin ”luokkatietoiseksi”. Ihmetytti myös, miten pärjäämme, kun tulotaso putoaa. Hirvitti, kuinka pääni kestää kotonaoloa viikosta toiseen, kun olen vuorostaan se, joka selvästi vähemmän pistäytyy ulkomaailmassa. Ja katsoo vierestä, kun toinen touhuaa lähtöä tai tulee  ulkoilmanraikkaana kotiin elämäniloa puhkuen. En myöskään innostunut ajatuksesta, että aloittaisin uutena työntekijänä uudessa työpaikassa.

Taitaa olla usein niin, että jotta elämässä voisi seurata jotakin uutta ja mielenkiintoista, joutuu tekemään turvattomaltakin tuntuvia ratkaisuja. Nyt puoli vuotta muuttomme jälkeen on jo mahdollista puida muutoksen hyviä ja huonoja puolia. Olen ihmistyyppiä, joka ei uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olenkin odottanut jo pitkän aikaa, että Kuopio jotenkin paiskautuisi märkänä rättinä vasten kasvoja, mutta ei, täällä on ollut tähän asti oikein mukava asua. Takaisin menneeseen ei ole ollut ikävä.

Parisuhteellemme tästä on koitunut paljon hyvää, sillä ymmärrämme nykyään kumpikin paljon paremmin, mitä välejämme hiertäneiden asioiden taustalla on ollut. Löydämme toisemme päinvastaisista rooleista kuin ennen, ja se, jos mikä, on silmiä avaavaa. Haasteena on vain ottaa hyöty siitä irti. Välillä kun tekee mieli kiukutella ja antaa palautetta hämmästyttävän samankaltaisista asioista kuin mistä itse on saanut aikoinaan työssäkäyvänä kuulla. Olen oppinut viimein kuinka tärkeä taito on osata vain kuunnella. Eikä vaimoni ole muuttunut ollenkaan huonompaan suuntaan. Olen todella huomannut, miten suuri merkitys sillä on, että antaa toisen toteuttaa itseään ja tehdä itselle tärkeitä asioita. 

Muutoksen 5 hyvää ja huonoa:

- Uusien kuvioiden myötä olen joutunut pohtimaan omaa identiteettiäni. Se on epämukavaa.

- Ei se kotonaolo aina niin kivaakaan ole.

- Uusien ihmissuhteiden solmiminen verottaa voimia.

- Mukava työyhteisö ja ystäväpiiri jäivät maantieteellisesti kauas.

- En voi ladata uuden asuinkaupunkimme karttoja valmiina tiedostona päähäni.

+ Mukavat ihmiskohtaamiset

+ Pääsen olemaan päivät kotona ja ymmärtämään sen vaativuudet ja palkitsevuudet. Jalostun.

+ Olen saanut uutta vauhtia uudelle ammatilliselle aikakaudelle

+ Vuokra-asumisen hyvät puolet näyttäytyvät selkeinä omistusasumisen jälkeen. Asuinalueemmekin on oikein kiva.

+ Uusi elämäntilanne haastaa entistä järkevämpään rahankäyttöön.

Toivottavasti kirjoitukseni hieman avasi usein kuulematta jäävää näkökulmaa:  ”Mitenkähän sen toisen laita?” Täällä on kaikki hyvin. Nyt elämä näyttäytyy kiintoisana kaikkine uusine käänteineen, kunhan vain antaa niiden tapahtua. Toivon kaikille rohkeutta ja halua tehdä omat päätöksensä ja elää omanlaistaan elämää. Elämänvalintojahan voi ajatella koetilanteena, jossa lunttaaminen on hyödytöntä. Toisen väärä kun voi olla toisen oikea.

Oikein hyvää jatkoa kaikille blogin lukijoille ja menestystä tavoitteillenne!"