Minä opiskelijana

Lauantaita kaikille! Toisen opiskeluvuoden syksy kaartaa hitaasti kohti päätöstään, mikä tarkoittaa, että preklinikkaa on jäljellä enää vähän reilut puoli vuotta. Tässä vaiheessa on enemmän kuin paikallaan valaista vähän teillekin, millainen lääkisopiskelija minusta on 1,5 vuoden aikana kuoriutunut.

Luennot

En voi sanoa olevani ahkera luennoilla kävijä. Vaikka itsenäinen opiskelu on tietoinen päätös, luennolta pois jäämisestä seuraa epämääräinen syyllisyydentunne. Ihan turhaan, sillä luennoilla käyminen (opintojen tässä vaiheessa) ei ole pakollista, mutta asioiden osaaminen on. Useimmiten opiskelen "luentojen aikana" luennolla käytyjä asioita itsenäisesti. Luentojen tahdissa en täysin pysy, koska opiskeluni keskeytyy, kun vastaan tulee epäselvä asia. Pyrin selvittämään epäselvät asiat saman tien, koska muuten niiden selvittäminen unohtuu.

Opin parhaiten visuaalisesti ja itse tekemällä, huonoiten auditiivisesti. Harva pelkästään kuultu asia jää mieleeni, joten omalla kohdallani useimmat luennolla kuullut ekstratiedot menevät hukkaan. Eri asia tietysti on, jos näitä asioita ehtii kirjoittaa ylös luentodioihin tms., mutta harvoin ehdin, koska luentojen tahti on niin tiivis. Silloin, kun luennolla käyn, kuuntelen aktiivisesti ja teen jatkuvasti muistiinpanoja, yli- ja alleviivauksia luentodioihin. Aktiivisen osallistumisen eli tekemisen kautta saan parhaiten luennosta hyödyn irti.


Opiskelumateriaalit

Ekan vuoden opiskelumateriaaleja selvitinkin jo kaksiosaisessa postauksessani, mutta voisin tätäkin avata vähän lisää. En omista edelleenkään kaikkia kurssikirjoja, mutta toisaalta olen ahkera kirjastojen hyödyntäjä. Minulle on tärkeää saada raamit opiskeltavalle asioille, ja se vaatii usein sen, että opiskelen asioita vähän laajemmin kuin olisi tarvettakaan. Siksi esimerkiksi neurotieteiden kurssilla katson asioita neurologian kirjasta, jossa käsitellään aihetta kliinisemmästä näkökulmasta. Samoin yritän etenkin vaikeisiin asioihin löytää useamman eri lähteen, joiden tiedoista voin koota jonkinlaisen käsityksen.

Sähköisiä oppimateriaaleja on suurin osa hyödyntämistäni, mutta silti minulle on tärkeää päästä ihan konkreettisesti selailemaan kirjaakin. En osaa selittää, miksi se on niin olennaista. Erilaisia opiskeluvideoita katson myös jonkin verran. Useimmat  niistä ovat englanniksi, joten samalla tulee kartutettua ammatillista englannin sanastoa :)

´

Itseopiskelu

Paras ja vaikein opiskelumetodini on itseopiskelu. Vaikeinta on, kun itselle sopiva opiskelutyyli riippuu niin vahvasti fiiliksestä. Joskus helpointa on muistiinpanojen kirjoittaminen ja luentodioista opiskelu, toisinaan hyödynnän videoita tai selailen kurssikirjaa. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin opiskelu ei vaan suju. Silloin lähden ulos tai teen suosiolla jotain ihan muuta. Toisaalta monesti esimerkiksi kotitöitä tehdessä saa ahaa-elämyksiä, joita ei ole osannut odottaa. Alitajuisesti kai prosessoin kaikkea oppimaani kellon ympäri - ei ihme, jos vähän väsyttää ;) Itseopiskelussa ehdottomasti parasta on vapaus, kun voi opiskella juuri silloin ja siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Tehtäviä teen pala kerrallaan. Vaikka onkin aikaavievää aloittaa aina "alusta", tarvitsen taukoja urakastani, jotta voin palata sen ääreen tuoreiden ajatusten kera. Pahin kauhuni olisi se, että tekisin jonkin kirjallisen työn viimeisenä mahdollisena ajankohtana. Onneksi tunnen itseni sen verran hyvin, ettei ole pelkoa viime tinkaan jättämisestä.

Tenttiin lukiessa asiat alkavat vähitellen jäsentyä kokonaisuuksiksi. Rakastan sitä fiilistä, kun yksittäiset säikeet alkavat punoutua edes jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Lempifiilikseni opiskelussa on se, kun voin katsoa taaksepäin ja ihmetellä, miten en muka tätäkään tajunnut aikaisemmin. Silloin näkee oppimisensa tulokset. Hyvällä fiiliksellä on kiva mennä tenttiin, mutta harmillisen usein en saavuta omalla mittapuullani kovin huikeita oppimistuloksia. Lisää aikatauludilemmasta seuraavassa kappaleessa.

Aikataulutus

Koen olevani ihan hyvä aikataulutuksessa. Viimekeväiseltä ajanhallintakurssilta jäi päällimmäisenä oppina mieleen jokaviikkoiset kolme tärkeintä tavoitetta. Siitä tavasta olen pitänyt kiinni. Asetan siis joka viikolle kolme tärkeintä tehtävää, joihin kiinnitän eniten huomiota. Silti kamppailen jatkuvasti sen kanssa, kun tuntuu, etten ehdi oppia tarpeeksi. Aina välillä myönnän haikailevani pääsykoelukemisten pariin, kun oli kokonainen vuosi aikaa oppia kaikki mahdollinen. Nyt ei auta venyttää tenttejä kovin pitkälle, koska heti yhden kurssin päätyttyä on jo toinen ja kolmas odottamassa. Joustonvaraa ei siis ole liikaa. Eikä muuten tarvita kuin pari lapsen sairaspäivää, kun tarkoin laatimani opiskeluaikataulu pettää. Siksi ei auta ottaa aikataulutusta(kaan) turhan vakavasti.

Tentit

Korkeakouluopintojeni aikana ei ole ollut yhtään tenttiä, jossa olisin viettänyt koko tenttiin varatun ajan. Mitä paremmin osaan, sen nopeampi olen. Jos olisin enemmän jossittelijatyyppiä, varmaan viettäisin varalta tentissä paljon kauemmin aikaa. Olen silti useimmiten yllättynyt siitä, miten lyhyitä esimerkiksi kolmen tunnin tentit ovat.

Tentissä selaan ensin kaikki tehtävät läpi (koska haluan tietää, mitä on vastassa) ja aloitan sitten alusta. Kuten pääsykokeessakin, teen tentin alusta loppuun suunnilleen kolme kertaa lisäillen ja muuttaen vastauksiani. Kun olen tyytyväinen suoritukseeni, palautan tentin ja vietän sen jälkeen loput tenttiajasta fiilistellen sitä, kun tentti on ohi. Jäljelle jäänyt tenttiaika on lähes ainoaa aikaa, jonka "tuhlaamisesta" en pode huonoa omaatuntoa.

En myöskään  halua pilata hyvää fiilistäni selvittelemällä, mitä kaikkea meni väärin. Tietysti yksittäiset häiritsemään jääneet asiat tarkastan, mutta vältän vajoamasta sellaiseen "voi eiii menipä huonosti"-tunnelmaan. Ihan joka tentin tuloksiin en ole ollut tyytyväinen, mutta sellaista se on :)

Tsempit loppukiriin vielä opiskeleville ja ihanaa lomaa heille, joiden opinnot ovat tältä syksyltä ohi!