Valmiina?

Tänään on äitiyslomani viimeinen päivä. Marraskuun lopulla äitiyslomani alkaessa odotin vauvan syntymää enemmän kuin mitään muuta ja muutaman viikon päästä siitä odotus palkittiin. Huomenna äitiyslomani loputtua jätän reippaan pienokaiseni - pystyyn pyrkivän, hurjaa vauhtia ryömivän, tät-tää hokevan, hymyillessään kaikki neljä hammastaan paljastavan - kotiin isompien sisarusten ja isänsä kanssa ja tiedän, että silloin minua itkettää enemmän kuin häntä.

Huomenna alkavat - vihdoin! - opinnot lääketieteellisessä ja elämässäni vaihtuu puhdas aukeama. Tästä alkaa uusi, määrittelemättömän pitkä ajanjakso, johon kuuluu lääketieteen opiskelua, lasten kanssa elämän ihmettelyä, uusien asioiden oppimista niin koulun kuin koko elämänkin suhteen. Tuleviin vuosiin sisältyy varmasti paljon muutakin, iloja ja suruja, joista en onneksi vielä tiedä.

Kovasti olen yrittänyt valmistautua opintojen alkuun. Pitkään ostoslistallani ollut pyörä on ilahduttanut elämääni reilun viikon verran ja ai että olen nauttinut pyöräilystä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen joutunut kohtaamaan rapakuntoisuuteni silmästä silmään - kuopiolaiset mäet eivät anna armoa! Sen olen jo päättänyt, että vielä minä ne mäet päihitän, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Onneksi yliopistolle on alamäki, ehdinpähän sentään luennoille ajoissa...

Muita hankintojani ovat olleet työpöytä sekä Surface Pro 4 -tabletti, johon päädyin pitkän harkinnan jälkeen. Lyhyehkön käyttökokemukseni perusteella sanon, että tuo tabletti on juuri sellainen kuin tarvitsen: kevyt kantaa mukana, toimii mahtavasti erillisellä näppäimistöllä ja tuo kynä on aivan huippu! Kalenteri on tietysti pakko hankkia joka syksy. On kyllä mukavaa päästä taas täyttämään tyhjiä sivuja.

Tänään myös hain yliopistolta yhteistilauksessa tilaamani kirjat. Päädyin lopulta tiedonjanossani kolmeosaiseen Thiemeen, vaikka yksiosainenkin olisi varmasti riittänyt mainiosti. Lisäksi tilasin anatomian flashcardit - sen verran tehokkaaksi kertausmenetelmäksi ne totesin. Varsinkin nuo kortit näyttävät niin houkuttelevilta, että tekisi mieli alkaa saman tien pänttäämään!

Sisäänpääsystä, muutosta ja kaikesta muusta pyörällä ollut päänikin on suurin piirtein saatu järjestykseen. Edelleen silti tuntuu, että koko lääkikseen pääsy kirkastuu minulle vasta huomenna, kun astun yliopiston ovista sisään.

Hermostuttaa, jännittää, pienesti pelottaakin. Mutta silti: tämän valmiimpi en voisi olla.

Onko teissä lukijoissa joku, joka aloittaa tänä syksynä uuden työn tai opinnot tai muuten vain uudenlaisen elämänvaiheen? Ja jos sieltä löytyy joku, joka on kokenut uuden alun aiemmin: kerro ihmeessä selviytymisvinkkisi!