14.8.2016

Haparoivat ensiaskeleet

Uuden elämäni ensiaskeleet eivät olleet kovinkaan sujuvia. Matkustin kuopuksen kanssa junalla uuteen kotikaupunkiin päivää ennen muuttoa. Unohdin ostamani matkaeväät kaupan kassalle, minkä tietysti huomasin vasta junassa. Tuli melko kalliiksi, kun pakko oli kuitenkin ostaa vettä ja kahvit junasta. Muuttopäivän aamuna huomasin, ettemme olleet muistaneet tehdä asuntoon sähkösopimusta. Great. Ilahduttavasti asia kuitenkin selvisi parilla puhelinsoitolla, joten emme sentään joutuneet laittamaan ruokaa trangialla ja polttamaan kynttilöitä...

Saapumisiltani oli kaunis ja aurinkoinen, joten oletin (virhe!), että myös seuraava päivä olisi sateeton. Turha toivo. Kun heräsin majapaikastani, ikkunasta näkyi lähinnä harmaata. Ihan kunnon sade siis. Pakkasin juniorin ja laukut hyvin sadesuojan alle, itse pidin sateenvarjoa ja toisella kädellä työnsin rattaita. Nelisen kilometriä tuli käveltyä siihen tyyliin, ja kyllä tuntui sekä käsissä että jaloissa, kun vihdoin pääsin asuntoomme. Täältä tullaan, aktiivinen elämä - siitä pitää mäkinen Kuopio huolen!




Niin, asunto. Odotukset oli nollassa, mutta pettyähän voi silti. Voi apua. Ensimmäiseksi mietin, mihin olemmekaan päämme pistäneet. Mutta joo, on seinät, lattiat ja katto, asunto on lämmin, vesi tulee ja netti kuuluu hintaan. Vuokra ei päätä huimaa, joten eipä voi kummoisia olettaakaan. Ensijärkytyksestä toivuttuani aloin löytää positiivisiakin puolia: paljon kaappitilaa, mukava huoneratkaisu sekä astianpesukone. 

Kun tavarat vihdoin saapuivat ja aloimme niitä asetella paikoilleen, alkoi asuntokin näyttää siedettävämmältä. Nyt jo vähän naurattaa tuo ensivaikutelmakriisi. Tekee ihan hyvää pudota välillä korkealta, oppiipahan sitä myöten arvostamaan esimerkiksi kauniita seinäpintoja... ja oma maku tulee myös tutuksi, kun asuu asunnoissa, jotka eivät ole tyyliltään sinne päinkään. Elämänasenteeni on jo kauan ollut, että kun vastaan tulee vaikeuksia, totean, että "se kasvattaa luonnetta" - ja totuuden nimessä on sanottava, että luonnettani on kasvatettu usein :D




Heti muuttoa seuraavana päivänä saimme työmiehen tekemään yhden huoneen seinäpinnat uusiksi, siellä kun oli revenneet tapetit. Ja sitä seuraavana päivänä totesimme, että jääkaappi oli sanonut sopimuksen irti eikä ollut juurikaan huoneenlämpöä viileämpi. Ei muuta kuin soittoa huoltomiehelle, joka sitten järjesti meille uuden jääkaapin. Kyllä nyt kelpaa!

Seikkailu on vasta alussa. Mitähän saammekaan vielä vastaamme?

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin! Kaikkeen tottuu, vaikkakin se saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Kuopio on kaunis kaupunki, siellä kelpaa lenkkeillä enemmänkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sopeutuminen ottaa toki aikansa ja on raskastakin, mutta silti on niin hienoa "aloittaa alusta" :) Tosiaankin, ihanat lenkkimaastot on ehdoton plussa!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥