Reissunostalgiaa

Tasan vuosi sitten ajelimme Bremenistä kohti Berliiniä. Olimme olleet autolomalla noin viikon ja ajaneet Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan asti. Etsiskelimme leirintäaluetta Berliinin eteläpuolelta eikä sellaista tuntunut löytyvän. Yhden alueen löysimme, mutta se oli niin tupaten täynnä, ettei edes pikkuruinen telttamme olisi sinne mahtunut.

Ajelimme siis eteenpäin ja lopulta päädyimme aavemaisen hiljaiseen paikkaan, jossa oli paljon vanhoja rakennuksia. Kysyimme yöpaikkaa bongaamastamme hotellista ja onneksemme vapaa huone löytyikin. Hotellissa vietettiin juuri hääjuhlaa, enkä voinut olla miettimättä, kuka haluaa viettää niin onnellista juhlaa niin pahaenteiseltä vaikuttavassa paikassa.

Illalla kävimme koko perheen kanssa iltakävelyllä alueella. Löysimme vanhan ison ränsistyneen rakennuksen, jonka läheisyydessä minulle tuli jotenkin häijy fiilis. Löytöretkeilijäpuolisoni olisi halunnut tutustua rakennukseen tarkemmin, mutta tyydyimme valokuvaamaan rakennusta joka puolelta. (Myöhemmin illalla hän kävi omatoimisella tutkimusretkellä, hermoheikko vaimo sai jäädä lasten kanssa hotelliin). Illalla hotellissa huomasimme, että seinään oli maalattu alueen kartta, johon oli nimetty kaikki rakennukset. Kyseessä oli sairaala-alue. Tältä siellä näytti:

Olin helpottunut, kun pääsimme seuraavana päivänä jatkamaan matkaa. Tuo pieni paikka, johon sattumalta eksyimme, oli nimeltään Beelitz ja alue, johon tutustuimme, oli tämä. Loman jälkeen kotona oli hauska löytää vastaavanlaisia artikkeleita, kun itse oli tutustunut paikkaan ilman ennakko-odotuksia ja todennut sen - niin, aavemaiseksi. Kaikkea sitä vastaan tuleekin, kun vain pitää silmät auki!

 On kai sanomattakin selvää, ettei minulla tasan vuosi sitten ollut aavistustakaan, mitä kaikkea seuraavaan elokuuhun mennessä tapahtuukaan. Matkalla ollessamme nautin vapaudesta, leirielämästä ja erilaisista ympäristöistä. Kotiinpaluuta en halunnut edes ajatella, koska se tiesi taas lukuprojektin aloittamista. Ajatuskin lukion oppikirjoista suorastaan oksetti ja nautin joka hetkestä, jonka sain viettää kaukana niistä. Kokonaisuudessaan loma oli oikein onnistunut ja lähtisin sille uudestaan heti, jos vain voisin! Lapsetkin puhuvat edelleen "kesälomalaivasta" ja "Beelemistä" :)

Onpa tosiaan ollut tapahtumarikas vuosi. Ajanjaksoon viime elokuusta tähän on sisältynyt paluu lomalta töihin, lukuprojektin aloittaminen, odotus, töistä pois jäänti, kuopuksen syntymä, vauva-arki, tulevan opiskelukaupungin valinta, pääsykoe, tulosten odottaminen, toivottu sisäänpääsy, irtisanoutuminen ja tuleva muutto. Sopiviin väleihin voi lisätä vielä muutaman remonttiprojektin. Ei ihme, jos vähän pyörryttää. Toivon totisesti, että muuton jälkeen elämäntahti vähän rauhoittuu... Saa nähdä, toivonko turhaan!