Pääsykokeeseen valmistautuminen 3

Tulipa mieleen jatkaa tähän pääsykoevalmistautumissarjaan vielä muistelmani loppukiristä. Muistan itse miettineeni, miten kannattaisi käyttää viimeiset päivät ennen pääsykoetta. Mitään yleispätevää kaikille sopivaa toimintamallia ei varmasti löydykään, mutta mielestäni oli kiva lueskella muiden viime hetkistä. Tässä siis kertomus viimeisistä päivistäni ennen pääsykoetta ja tietysti siitä, miten pääsykokeessa toimin.

Viimeinen viikko ja pääsykoetilanne

Viimeisen viikon kohdalla lukusuunnitelmassani lukee "säntäilyä ja paniikkia". En siis odottanut kovin zeniläisiä viime hetkiä. Viimeisen harjoitusmielessä tekemäni pääsykokeen olin tehnyt 1,5 viikkoa ennen pääsykoetta. Se meni sen verran hyvin (lähes 20 pistettä yli Kuopion rajan), että tiesin osaamistasoni olevan riittävä. Viimeisiin päiviin ennen pääsykoetta ei latautunut hirveää painetta, vaan pystyin kohtalaisen rennoin mielin kertaamaan itselleni vaikeita laskuja sekä biologiaa kertauskirjasta.

Kolmeen päivään ennen pääsykoetta lukusuunnitelmassani ei ole enää mitään merkintöjä, joten siihen mennessä olin jo kertaamiseni kerrannut. Pääsykoetta edeltävänä lauantaina minulla tuli vastaan totaalinen stoppi ja kaikki pääsykokeeseen liittyvä alkoi etoa. Oli siis parempi kuunnella omaa oloaan ja keskittyä rentoutumiseen, mielikuvaharjoitteluun ja voimien keräämiseen. Kävin mielessäni läpi pääsykoetilannetta aina hotellilta kokeesta poistumiseen asti sekä pohdin omaa koestrategiaani.

Viimeinen päivä ennen koetta oli hektinen. Aamupäivän pakkasin tavaroita ja heitin laukkuun varmuuden vuoksi Valmennuskeskuksen kirjat (joita en sen koommin avannut). Iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Kuopiota. Autossa on jotenkin helppo rauhoittua, joten minulle pitkä ajomatka sopi hyvin. Matkalla etsin huvikseni enteitä siitä, miten minulle kävisi. Kaksi sateenkaarta päällekkäin - hyvä merkki! Kaunis auringonheijastus järvellä - hyvä merkki! Suomi voitti Kanadan - loistava merkki! Katselin myös Savon maisemia uudella asenteella ja totesin, että kaunista on :)

PÄÄSYKOETILANNE

Pääsykoepaikalle päästyäni jännitys hälveni vähitellen. Kampuksella kulkiessani kuulin osan kokelaista muistelevan jotain nippelitietoja. Uhhh, really? ajattelin minä. Muistan jo kouluaikoina, etten yhtään ymmärtänyt sitä, kun jotkut vielä muutama minuutti ennen kokeen alkua selasivat paniikinomaisesti oppikirjaa. Ajattelin silloin - ja ajattelen edelleen - että eiköhän siinä vaiheessa asiat ole jo opittu, jos on. Itse keskityin rauhoittumiseen ja hyvän fiiliksen löytämiseen. Mutta rentoutumistapansa kullakin! Luettelihan Syke-Holopainenkin aivohermoja rentoutuakseen ;)

Tiesin aiempien pääsykokeiden perusteella, että ilman aineistoa oleva, hurjasti tehtäviä sisältävä pääsykoe on minulle koetyypeistä haastavin. Siksi toivoinkin, että pääsykoe muistuttaisi viimevuotista koetta. Hetkeksi vedettiin matto jalkojen alta, kun totesin, että aineisto puuttuu. Kokosin ajatukseni ja rauhoitin sykettäni liimaamalla liioitellun huolellisesti nimitarrat jokaiselle sivulle ja allekirjoittamalla tarvittavat sivut. Ennen kuin olin aloittanut koko koetta ympäriltä kuului jo älytöntä rapinaa ja syviä huokauksia.

Jonkin verran kirjoitinkin tähän postaukseen siitä, miten tein pääsykoetta eteenpäin. Ensin selasin kaikki tehtävät läpi, sitten aloitin helpoimmista ja selkeimmistä edeten haastavampiin tehtäviin. Muutaman kerran selasin koko kokeen läpi täydentäen aina joitakin tehtäviä eteenpäin tai loppuun asti samalla tarkastaen, että kaikki tuli tehdyksi. Samaisessa postauksessa kirjoitin "hyvästä fiiliksestä", joka minulla oli kokeessa. Siinä vaiheessa en vielä kehdannut tunnustaa, miten hyvä fiilis minulla olikaan, koska olisihan ollut suorastaan noloa, jos intuitioni olisi ollut väärässä :D

 Lähes koko kokeen ajan hallitseva ajatus oli, että jos en tällä suorituksella pääse niin en sitten millään. Jouduin aina välillä muistuttamaan itseäni huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta, koska flow uhkasi viedä mennessään ja mopo ruveta keulimaan... Kesken pääsykokeen kävin hakemassa lisää juomavettä ja otin muutaman hyvän superwoman-posen. Matkalla takaisin koesaliin katselin ympärilleni ja ajattelin, että olen niiiin tulossa tänne!

Jälkikäteen ajateltuna tuo itsevarmuuteni tuntuu ihan hullulta. Enpä siitä tosiaan kehdannut kenellekään kertoa, kun lopputuloksesta ei ollut varmuutta. Mitä kauemmin pääsykokeesta kului (ja mitä enemmän roikuin Älyvuodossa), sen skeptisemmäksi tulin. Yli 1300 hakijaa, mun tavoitettavissa 23 paikkaa (ei-ensikertalaisten koepistekiintiö). Hah, ihanko tosissaan uskot pääseväsi?!?

Mutta näin kävi. Niistä 23 paikasta yksi on minun, enkä edes ollut pisterajoista päätellen viimeinen, joka siinä kiintiössä pääsi sisään. 1,5 vuodessa nollatasolta lääkikseen - ja ihan itse! Tällaista en ihan heti uskoisi, ellen olisi itse kokenut. (Tosin myönnän, että pelkään vieläkin jääväni kiinni jostain huijauksesta ja että minut heitetään ensimmäisenä koulupäivänä ulos yliopistolta!)

Mutta sanon nyt täydestä sydämestäni: 

Ihan totta ihmiset. (Lähes) kaikki on mahdollista, kun vain päätätte niin!