Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun nuorena ja kauniinakin morsiamena sanoin tahdon. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta - varsinkin, jos katsoo, mitä sinä aikana on tapahtunut:
- 4 eri asuntoa (ja kohta muutto viidenteen, en kestä!)
- 4 autoa, ei toki yhtä aikaa (näistä huolehtikoon mies)
- 3 ihanaa lasta
- satoja ellei tuhansia riitoja
- vielä enemmän anteeksiantoja
- lukuisia rakastavia katseita
- paljon hymyjä ja naurua
Opiskelu- ja työstatukseni on myös vaihtunut tiuhaan. Kuusi vuotta sitten olin sh-opiskelija, joka sittemmin valmistui ja sai vakituisen työpaikan (tätä ihmettelen edelleen). Sitten tulikin lääkishaave, joka vei mukanaan aina tähän asti.
 |
Mieheni tuossa jokin aika sitten totesikin, että mieti, se sun koulu kestää saman verran kuin ollaan oltu naimisissa. En halua ajatella koko asiaa, se tuntuu liian vaivalloiselta :D Pitää mennä pieni ajanjakso kerrallaan eteenpäin eikä turhaan murehtia liian pitkälle. Elämästä kun ei muutenkaan tiedä, mitä kaikkea tulevaisuudessa tapahtuu.
Hääpäivää vietämme - kuinkas muutenkaan - muuttolaatikoiden äärellä. Huomatkaa, miten särmästi laatikot on värikoodattu huoneen mukaan... En näköjään pääse tästä värikoodausvimmasta millään eroon!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥