Fuksi kuusitoista

Ekat pari päivää lääkiksessä ovat nyt takana! Tässäpä teille viikonlopun kunniaksi tuoreen fuksin fiilikset :)

Eilen alkoi loputtoman pitkältä tuntuva taival kohti lääkärin ammattia. Heti alkuun ala-aulassa uhkasi pakokauhu iskeä, kun uusia opiskelijoita oli niin paljon. Väkijoukot eivät ole yhtään minun juttuni. Päivä alkoi auditoriossa kaikenlaisilla infoilla, mistä ei hirveästi jäänyt mieleen. Huomasin heti ensimmäisen inforupeaman kohdalla, että tuntui lähes mahdottomalta vain istua paikallaan ja kuunnella. Viimekertaisista opinnoistani taitaa olla vähän turhan kauan. Onneksi Sykettä-tyypit kävivät välillä pitämässä pienen taukojumpan!

Päivä jatkui tuutoriryhmien tapaamisella. Meidän ryhmämme sai innostuneet ja asialleen omistautuneet tuutorit ja samankaltaisia fiiliksiä kuulin muidenkin ryhmistä. Siinäpä sitten tutusteltiin ja juteltiin fiiliksistä ja muusta. Pakko sanoa, että näiden nuorten - innokkaiden, reippaiden ja aktiivisten - kurssikavereideni keskellä tunnen itseni jokseenkin vanhaksi ja väsyneeksi, varsinkin kun tuutorinikin ovat kaikki minua vähintään muutaman vuoden nuorempia. Silti jo näiden kahden päivän aikana on ollut mahtavaa luoda suhteita erityisesti oman tuutoriryhmäni jäseniin, mutta myös muihin vuosikurssilaisiini ja huomata, että on meillä yhteistäkin.

Iltapäivän infosta jäi mieleen lähinnä Star Wars (älkää edes kysykö). Kamalaa tämä informaatiotulva, kun tuntuu, että kaikki olennainen menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Illalla oli sitten vapaamuotoisempaa ohjelmaa eikä yllätyksiltäkään kuulemma vältytty ;) Tähän väliin voisin mainita, että monestakin syystä keskityn blogissani oikeastaan pelkkään lääkisopiskeluun ja muuhun elämään. Jos siis haluatte lukea tarkemmin lääkisporukalla toteutetusta muusta ohjelmasta, monissa muissa lääkisaiheisissa blogeissa on tätä puolta avattu tarkemmin :)

Tänään pääsimme heti aamusta esittäytymään koko ryhmälle. On meitä vaan paljon! Saapa nähdä, kauanko kestää, ennen kuin alkaa muistaa edes murto-osan nimistä... Kasvot alkavat olla itselleni pikku hiljaa tuttuja ja tuurilla saatan muistaa ihmisistä joitain yksityiskohtia tyyliin "harrastaa tanssia", mutta nimet pakenevat aina. Esittäytymistilanteessa ilahduin joka kerta kun kuulin, että joku on sairaan-, terveyden- tai ensihoitaja. Tosi mukavaa, kun vuosikurssillamme on niin monta kollegaa. Yhteen heistä olen jo tutustunut paremmin, mutta muidenkin kanssa löytyy varmasti jutun juurta, kunhan satutaan vastakkain.

 

Yllättävän raskailta ovat tuntuneet nämä kaksi ensimmäistä päivää. Kokemuksesta tiedän, että alku on aina raskainta, joten hyvillä mielin odottelen totisten opintojen alkua. Joka tapauksessa olen niin onnellinen siitä, että koulu - anteeksi, yliopisto - alkoi torstaina maanantain sijaan, sillä olen jo nyt aivan rehellisesti viikonlopun tarpeessa.

Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin? Joko pääsykoepänttääjillä sormet syyhyävät päästä lukujen kimppuun vai ovatko luvut jo täydessä vauhdissa?