16.9.2016

Omannäköistä arkea

Miten voi taas olla perjantai? Vastahan tämäkin viikko alkoi...

Meidän perheessä arki on nyt ruvennut pyörimään ihan kunnolla. Minun opintoni, lasten kerhot ja koko perheen harrastukset ovat täyttäneet kalenterin. Ankeaa, sanoisi joku. Ihanaa, sanon minä! Rakastan rutiineja, selkeitä aikatauluja, jopa deadlineja (no okei, näitä en ihan niin paljon) ja juuri siksi arki on minulle se juttu. Koska arkea joutuu kuitenkin elämään hyvin suuren osan elämästään, miksipä siitä ei yrittäisi nauttia?

Monena aamuna yliopistolle polkiessani olen miettinyt, miten sopeutuvaisia ihmiset ovatkaan. Kolme kuukautta sitten en vielä tiennyt, miltä perheemme syksy näyttää. Nyt elelemme täällä aivan uudenlaista arkea. Mutta hassua kyllä, juuri tämä arki tuntuu juuri nyt niin omanlaiselta, etten osaisi enkä todellakaan haluaisi enää palata entiseen. On kummallista, ettei minulla ole yhtään ikävä "entiseen elämääni". Olisin kuvitellut suurempaa kaipausta, sentimentaalinen kun olen!




Uuteen elämäntilanteeseen heittäytyminen on mahdollistanut uudet kuviot arjessakin. Työnjakoa on pitänyt pohtia uudelleen, samoin harrastusten, velvollisuuksien ja vapaa-ajan välistä suhdetta. Koska puoliso on nyt kotona lasten kanssa, hänellä on totta kai päävastuu perusarjen sujumisesta ja minulla taas opintojen etenemisestä. Omaa aikaa meillä molemmilla on yksi ilta viikossa ja siihen päälle lyhyemmät harrastustuokiot. Tähän kun lisää vielä perheen yhteiset ajat ja muut velvollisuudet niin äkkiäpä ne päivät ja viikot vierähtävät.

Tällä viikolla kävin kahdella eri ryhmäliikuntatunnilla ja olen niin fiiliksissä niistä! Liikuntaharrastus on valitettavasti jo pitkään jäänyt perhe-elämän ja pääsykoelukemisen jalkoihin, mutta nyt siihen tulee ja on jo tullutkin muutos. Välillä tosiaan tuntuu, että liikunnalle ajan raivaaminen kalenterista on yhtä raskasta ja vaikeaa kuin ojan kaivuu hartiavoimin, mutta se on todellakin sen arvoista. Tunnille mennessä yleensä väsyttää ja tekisi mieli luistaa, mutta treenin jälkeen on niin hyvä mieli ja olo :) Olen aloittanut ihan keveästi, koska peruskunto on niin heikko, mutta jospa jossain vaiheessa pääsisin rankempiinkin treeneihin! Ja tokihan (mäki)pyöräily on kasvattanut kuntoa jo jonkin verran...




Opiskelun suhteen alkaa pienimuotoinen stressi nousta. Anatomian tentti on jo 1,5 kuukauden päästä ja voitte uskoa, että oppimiseni on vielä aivan alkutekijöissään. Tässäkin asiassa kuitenkin kiitän hakuprosessiani, joka opetti minulle, miten opin parhaiten. Hakuprosessin myötä tiedän, että oppiakseen pitää tehdä työtä - ja että tarvittaessa pystyn kovaankin työhön. Sitä paitsi "kaikki" sanoo, että pääsykoe on lääkiksen vaikein koe, joten ei hätää, mikään tentti ei (kai?!) voi olla sitä pahempi! Pahoin pelkään kuitenkin, että anatomian tentti saattaa yllättää :D




Lopuksi vielä yksi asia, jota omannäköisessä arjessani rakastan: viikonloput! Tiedättehän, lomalla (tai vuorotyötä tehdessä) viikonpäivillä ei ole merkitystä, mutta perusarjessa on aina mahtavaa, kun on perjantai. Nyt siivotaan ja sen jälkeen heittäydytään vapaalle! Iloista viikonloppua teillekin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥