Uutuudenviehätystä, urheilua ja univelkaa

Eka oikea opiskeluviikko on nyt ohi! Alkuun oli infoa infon perään, mutta tällä viikolla on jo vähitellen alettu päästä asiaan. Olen todella reippaana opiskelijana aloittanut saman tien anatomian omatoimisten tekemisen sekä tehnyt pienimuotoisen verkkotehtävän.

Uutuudenviehätystä on havaittavissa erityisesti anatomian osalta. Olenkin pyrkinyt käyttämään sen hyödykseni ja lueskellut anatomian atlasta iltalukemisena. Hyvänä tsempparina toimii "ihmisen luista" äärettömän kiinnostunut esikoiseni, joka lukisi Thiemeä innokkaammin kuin äitinsä. Hän myös pitää huolta kertaamisestani esimerkiksi kyselemällä, montako luuta ihmisessä on ja mikä lihas tässä on (ja tässä, entä tässä, äiti vastaa jo!!!).

Univelkaakin olen viikon aikana kerryttänyt kiitettävästi. Valitettavasti väsymykseni syy on niinkin proosallinen kuin kuopuksen unikoulu eikä esimerkiksi mahtava opiskelijaelämä... Vauvelin pitäisi siis oppia nukkumaan kokonaisia öitä, mutta hänpä ei olekaan vielä valmis luopumaan saavutetuista eduista. Vähintään pari kertaa yössä hän herää huutelemaan nähdäkseen, josko äiti heltyisi. Rikkonaisiin öihin kun yhdistää kahdeksan aamut niin eipä ihme, jos väsyttää. Muutenkin olin jo ihan unohtanut, miten väsyttäviä koulupäivät ovat. Töissä väsymys jäi kiireen jalkoihin ja päivät kuluivat siivillä, mutta luennoilla istuessa aika tuntuu etenevän tosi hitaasti.

Urheilusta sen verran, että ainakin yksi kuopiolainen mäki on nujerrettu! En olekaan täysin kelvoton, vaan sisulla (hahaa) poljin sen eilen ja tänäänkin alusta loppuun. Tulipa hieno fiilis, on aina kivaa voittaa itsensä. Yksi etappi henkilökohtaisessa kunnonkohotusprojektissani on siis saavutettu. Ensi viikolla menen ensimmäistä kertaa vuosikausiin ryhmäliikuntatunnille ja voin jo näin etukäteen sanoa, että rankkaa tulee olemaan. Pohjalla olemisessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei pääse enää alemmas ;)

Viikonlopun ohjelmassa on ainakin anatomian pienimuotoista kertausta. Minulla on nimittäin täällä kolme erikokoista, oikein hyvää ja innokasta anatomian mallikappaletta, joiden kanssa eilenkin treenattiin fleksiota ja ekstensiota. Anatomian kohdalla tunnen yhtä aikaa ahdistusta ja innostusta. Tänään erilaisia nikamia ja kylkiluita pyöritellessäni tuntui, että olen yliarvioinut potentiaalini ja mielessä kävi, että olisi ehkä pitänyt pysyä sairaanhoitajana... Toivottavasti viikonlopun jälkeen ahdistus on hellittänyt ja jäljellä on pelkkä into!

Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin!