Arkeni pelastajat

Arki - välillä ihanaa, välillä raskasta, välillä ihan ok. En osaa kuvitella, miltä arkeni tai elämäni vaikuttaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Pyrin välttämään valittamista ja muuta negistelyä, koska se vie itseltänikin turhaan energiaa. Vaikka kirjoitankin yleensä kivoista jutuista, silti totuus on se, että välillä on aivan törkeän raskasta. Lääkiksen ja perheen yhdistäminen ei ole lähellekään aina kovin helppoa ja mukavaa. Varsinkin ennen tenttejä suurin osa valveillaoloajasta menee opitun kertaamiseen ja lukemiseen. Silti välillä käy mielessä, onko minulla edes "lupaa" valittaa. Itsehän olen itseni tähän tilaan asettanut - hei,  tämähän oli mun unelma! Sitä paitsi osasinhan jo ennalta aavistaa, ettei helppoa tule olemaan.

Ja silti: jos joku kokee väsymystä omassa elämässään, minä olen valmis ymmärtämään. Miksi en anna itselleni samaa ymmärrystä? Onhan itsestään selvää, että oli elämäntilanne mikä vain, joskus arki on raskaampaa kuin joskus toiste. Kun arjessa on muuttujina kolme pientä pellavapäätä, joista yksi duunaa hampaita, toinen näkee painajaisia ja kolmas heräilee öisin muuten vaan, ei ole ihme, jos vanhempia väsyttää. Siihen päälle kun otetaan joku vaikea kurssi, josta pitäisi saada selkoa, toisen puolison omat projektit, harrastukset, lasten kerhot ja muut arjen pakolliset menot ja työt, on arkemme aika täyttä. Välillä se on yhtä hullunmyllyä, välillä taas rauhallisempaa.

Listasin muutaman asian, jotka tekevät arjestani mukavaa ja hetkittäin suorastaan täydellistä!

1. Osallistuva puoliso + ihanat lapset

Arkeni olisi yhtä kaaosta, jos opiskelupäivän päälle joutuisin heti kotiin tultuani aloittamaan kotityöt ja muut. Kun aloitin työt yli kaksi vuotta sitten, alkuun tuntui, kuin kotona olisi odottanut toinen työpäivä. Osittain se oli ihan oma vikani, koska olin äitiyden alkutaipaleella "ominut" itselleni kaikki lapsiin liittyvät tehtävät, joista puolisolla ei sitten ollut mitään aavistusta. Sittemmin roolimme ovat tasoittuneet, mikä on tehnyt koko perheelle hyvää.

Lapset - nuo rakkaat, välillä riiviömäiset pienet ihmiset. Vaativat paljon, mutta antavat enemmän. Isommat kiirehtivät halaamaan heti kotiovella, toivottavat minulle "onnea matkaan" joka kerta kun lähden yliopistolle ja kertovat omia hassuja pohdintojaan. Pienin ilahduttaa lähes päivittäin uusilla sanoilla ja taidoilla. Reippaat, ihanat pikkuiseni, jotka pakottavat pysähtymään tähän hetkeen.

2. Kirkasvalo + AURINKO

En voi hehkuttaa tätä kylliksi, vaikka jokaiselle lukijalleni on varmaan jo tullut selväksi tämä arjen helpottajani! Heti aamulla kun istahtaa kirkasvalolampun ääreen, saa hyvän alun päivälle. Liikkeelle lähtö on helpompaa ja mielikin kirkkaampi.

Mutta ai että, miten hyvältä tuntuukaan, kun ulkona paistaa ihan oikea aurinko aamusta lähtien! Kohta ei tarvitse enää kirkasvalolamppuakaan, kun aurinko hoitaa senkin tehtävän. Viime keväänä opin nauttimaan auringosta ja nautin siitä edelleen. Ulkoillessa kauniissa maisemissa mieli lepää. Ihana ihana kevätaurinko ♥

3. Liikunta

Vuoden alussa luin jostain naistenlehdestä vinkin, että kannattaa valita liikuntalajeja, jotka antavat energiaa ennemmin kuin vievät sitä. Tätä silmällä pitäen olen valinnut itselleni sopivia lajeja, joita kunakin viikkona olen kokenut tarvitsevani. Välillä se on ollut venyttelyä, toisinaan kehonhuoltoa, vähintään kerran viikossa lihaskuntoa tai muuta raskaampaa urheilua. Usein liikkeelle lähtö laiskottaa ja tekisi mieli jäädä sohvalle. Mutta kun saa lähdettyä, olo on sen jälkeen niin mahtava, että haluaa mennä toistekin!

4. Oma hetki

Monesti iltapäivällä iskee aivan armoton väsymys. Kun saa rauhassa juotua kahvit ja vaikka otettua aivan lyhyet päiväunet, jaksaa illalla niin paljon paremmin. Omia hetkiä otan muutaman minuutin sieltä, toisen täältä. Lasten leikkiessä voin hyvin viettää hetken omien ajatusteni kanssa. Myös siirtymiset paikasta toiseen tuulettavat hyvin ajatuksia. Monesti pyöräillessä tulee mieleen joku supermahtava idea - joka tosin tarkemman harkinnan jälkeen osoittautuu vähän vähemmän superiksi...

5. Kahvi

Kofeiinipitoinen piriste, joka saa minut aamulla heräämään ja antaa iltapäivästä virtaa jaksaa päivän loppuun saakka. Aamulla aivan parasta on keittää rauhassa kahvit, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Sen hiljaisen, rauhallisen aamuhetken vuoksi rakastan kahdeksan aamuja. Totta puhuen niinä kasin aamuinakin on harvinaista, että saan juoda aamukahvini yksin. Yleensä pienin herää huutelemaan/hihkumaan ensimmäisenä, ja yksi toisensa perästä uniset lapset tallustavat keittiöön. Aamuhetki kullan kallis, yksin tai yhdessä ♥

6. Hetkessä eläminen

Ne hetket, kun pysähtyy ja keskittyy tekeillä olevaan asiaan. Kun uppoutuu hyvään kirjaan tai joskus jopa oppimateriaaleihin tai mikä parasta, lasten kanssa puuhailuun. Kun ympäristö hämärtyy ja itse vain on. Joskus niinä hetkinä tuntuu kuin ymmärtäisi elämästä vähän enemmän. Toisaalta joinakin vaikeina hetkinä minua helpottaa, kun voin ajatella, että tämäkin hetki on kohta ohi.

7. Musiikki

Minun pakopaikkani tästä todellisuudesta. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää? Kun laittaa muutamaksi minuutiksi kuulokkeet korviin ja kuuntelee lempikappaleensa, ottaa sen jälkeen kuulokkeet pois ja tuntee olonsa uudelleensyntyneeksi. Tai kun soittaa pianoa niin, että ajantaju katoaa. Käykö muille koskaan näin?

Arkeni on tosiaan raskasta, mutta samalla nautin siitä. Toisinaan kaadun petiin jo ennen yhdeksää, vaikka yleensä jaksankin ihan hyvin. Aina välillä huomaan ajattelevani, että elän juuri sellaista elämää, josta olen haaveillut. Tämä elämä on tiivistä, täyttä ja työlästäkin, mutta myös merkityksellistä, palkitsevaa ja rakkaudentäyteistä. Osaan tätä nykyä arvostaa paljon enemmän sellaistakin asiaa kuin vapaa-aika. Pääsykoeprosessin aikana käytin kaiken aikani joko opiskeluun tai perheen/ystävien kanssa ajan viettämiseen. Koko 1,5 vuoden aikana en tainnut lukea yhtään kirjaa. Nyt olen ottanut vahinkoa takaisin, ja voi miten onnelliseksi jokin lukuhetki lasten kanssa minut tekeekään. Nautin tällä hetkellä myös siitä, että mies on kotona. Kun arkeemme jossain vaiheessa lisätään päiväkotirumba ja aikataulutusongelmat, se on taas astetta haastavampaa.

Arki. Niin pieni, harmaa, arkinen sana. Se kuulostaa kaurapuurolta, uhmakohtauksilta, sateisilta aamuilta ja väsymykseltä. Noiden lisäksi siitä löytyy paljon onnen pilkahduksia, pieniä ilonaiheita, yhteistä naurua ja rakkautta. Minun ihana arkeni, omannäköiseni elämä.