Suorittajasta sähläriksi

Mitähän minulle on oikein tapahtumassa?

Olen aina ollut hyvin hyvin jämpti ja hoitanut asiat ajallaan. Vain harvoin olen unohdellut asioita tai varsinkaan sotkenut päivämääriä tai paikkoja keskenään. Suorittajana tosin pienikin virhe oli elämää suurempi ja päivä meni pilalle aika pienestä. Suorittajana myös revin stressiä niin turhista asioista. Yritin pitää kaikki langat käsissäni, ja kotona oli lähes luonnottoman siistiä lapsiperheen kodiksi. 

Tätä nykyä unohtelen enemmän asioita kuin on hyväksi. Kirjoittelen kalenteriin surutta vääriä päivämääriä ja tiloja. Eräänkin kerran olen myöhästynyt luennolta, kun olen kirjoittanut väärän tilan tai unohtanut tarkastaa, missä meillä onkaan. Yksi päivä kadotin avaimeni heti aamulla (jätin ne penkille...) enkä kaivannut niitä ennen kuin vasta hetki ennen kotiinlähtöä. Hienoa, hei! (Avaimet löytyivät virastomestarin hallusta, kuten kiitollisena kirjoitin Facebook-päivitykseeni.)

Nykyinen sähläriminä on kyllä toisaalta omalla tavallaan ihan kiva tyyppi. Hän ei nipota, kun kotona on sekaista. (Kolmen pikkuisen kanssa kotona kaaos on taattu.) Hän mieluummin loikoo hyvällä fiiliksellä sohvalla lapset kainalossa kuin lakaisee kerta toisensa perästä leluja oikeille paikoilleen. Hän sanoo puolisolleen "Ota rennommin!" sen sijaan, että valittaisi tekemättömistä kotitöistä. Hän ei huolestu niin vähästä ja ajattelee, että asiat järjestyvät kyllä, mistä esimerkkinä seuraava tarina:

Sähläriminä oli jättänyt yliopiston sähköpostitunnuksen salasananvaihtopyynnön huomiotta. Ei mitään uutta sählärille. Suorittaja olisi vaihtanut sen heti, kun käsky siitä tuli ("Salasanasi vanhenee 19 päivän kuluttua" tjsp.), mutta sähläri antaa sen odottaa. Kunnes eräs kaunis ilta tulee kirjautumisen yhteydessä kommentti: "Salasanasi on vanhentunut." Oh, great. Pieni suorittaja minussa menee paniikkiin, mutta uusi huoleton minäni kaivelee netin syövereistä keinon vaihtaa salasana.

Tunnistautuminen pankkitunnuksilla. Ookoo. Tunnukset? Missä ne ovat? Suorittaja herää jälleen. Apua, joku on vienyt tunnukseni!!! Kunnes uusi ehompi rauhallisempi minä saa vallan ja alkaa järjestelmällisesti käydä läpi, mistä tunnukseni voisivat löytyä. Hän kurkistaa lasten suosimaan piilopaikkaan (tietokonepöydän alla olevan laatikon takana, josta muuten löytyy kaikenlaista) ja kas, sieltähän ne löytyvät. "Istunto on vanhentunut." No mutta: Uusi yritys, kirjautuminen, salasanan vaihto - ONNISTUI!

Näin helppoa se on. Elämä on oikeastaan paljon kivempaa, kun asiat eivät ole ihan niin vakavia. Sori, suorittaja, taidan jatkaa tätä sählärielämää. Omien reittien etsiminen umpihangessa on - ainakin toisinaan! - paljon hauskempaa kuin saman vanhan ladun seuraaminen. No okei, myöhästelyn aion lopettaa, koska inhoan itsekin sitä, jos joku on aina myöhässä. Pienen suorittajan säilytän myös opiskelussani, koska en minä ainakaan pärjää opinnoissani käsiä heiluttelemalla. Mutta muuten. Ei elämä ole niin vakavaa!

Huolettomampaa, hauskempaa arkea teille muillekin!