Puoli vuotta blogia

Nyt palataan hetkeksi bloggaamiseni juurille. En olekaan aiemmin avannut fiiliksiäni vierailevan bloggaajan roolista tai niistä tekijöistä, jotka johtivat oman blogini perustamiseen. Tammikuun alussa täyttyneen puolen vuoden bloggaamisen jälkeen voi jo vähän nostalgisesti katsahtaa taaksepäin - mikä siis on lempipuuhaani, ellette ole vielä huomanneet ;)

Blogin perustaminen vilahti joskus vuosi-pari sitten mielessä, mutta heti sen perään tuli peruspessimistinen ajatus: kuka sitäkään muka lukisi? Minulla ei ollut selkeää aihetta, jota käsitellä. En tiennyt, mitä blogiini kirjoittaisin. Mahdolliset negatiiviset kommentitkin tuntuivat etukäteen ajateltuna ikäviltä. Lueskelin kyllä kaikenlaisia blogeja ja ihailin niitä kirjoittavien ihmisten rohkeutta :)

Reilu vuosi sitten rohkaistuin ja ryhdyin vierailevaksi bloggaajaksi ihanan Cian Suuntana lääkis -blogiin. Blogi on edelleen olemassa, mutta tätä nykyä Cia päivittää CiaMes-lifestyleblogiaan :) Oli aika hurjaa ottaa se riski, että joutuu a) toteamaan julkisesti, ettei lukemisista tulekaan mitään ja/tai b) kertomaan kaikelle kansalle, etten kovasta yrityksestä huolimatta päässyt opiskelemaan. Tartuin haasteeseen ja päivittelin lukukuulumisiani suunnilleen kerran kuukaudessa. Jälkikäteen ajateltuna melkoiseen paikkaan itseni ahdoin. Elämässäni ja lukuprosessissani oli sata ja yksi asiaa, jotka olisivat voineet mennä ihan metsään.

Sain vierailevan bloggaajan roolista ja Cian kanssa sähköpostitse käydyistä keskusteluista paljon inspiraatiota lukuprosessiini, vaikka mutkia ja haasteita matkassani oli ihan riittämiin. Tietyllä tavalla se, kun päätin kertoa julkisesti hakuprosessistani, poisti häpeän pelon. Minä päätin, että olen täysillä tässä projektissa mukana ja kerron kokemuksistani rehellisesti, kävi miten kävi. Päätin, että vaikken pääsisikään, en ota sitä epäonnistumisena, ellei koe oikeasti mene ihan penkin alle. No, minullehan kävi loistavasti, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että vaikka lopputulos olisi ollut toinen, olisin siitäkin kaivanut esiin jotain positiivista. Ennen tuloksia minulla oli vahva tunne siitä, että minulle käy "hyvin", enkä oikeastaan stressannut tuloksista, vaikka ne toki jännittivätkin.

Vierailevan bloggaajan roolini herätti henkiin tutun paloni kirjoittamiseen. Ja niin eräänä heinäkuisena iltayönä laitoin pystyyn tämän blogini. Muuttohommat ja muut käytännön järjestelyt saivat odottaa, kun alkuinnostuksessani näpyttelin tekstin toisensa perään. Alkuun suolsin päivä toisensa perästä pääsykokeeseen ja hakuprosessiin liittyviä juttuja (jotka ovat edelleen luettavissa Hakuprosessini-osiosta), sittemmin pohdin tulevaa lääkäriyttäni ja elämänmuutosta sekä käsittelin arkisiakin asioita. Puolessa vuodessa mukaan on tullut hyvinvointiteema ja sen pohtiminen, miten arjesta saisi mukavaa ja nautinnollista. Pieniä projektejakin on tullut tehtyä ja esiteltyä. Blogin aihepiiri kattaa nykyään lähes koko elämäni ja sen tärkeät osa-alueet.

Halusin jatkaa bloggaamista, vaikka ihan samanlaiset "riskit" tässäkin on kuin vierailevankin bloggaajan roolissa. En voi tietää, mitä elämässäni tapahtuu. En voi tietää edes, valmistunko koskaan. Mutta kävi miten kävi ja tapahtui mitä tapahtui, minä haluan kirjoittaa - opinnoistani, perheestäni, elämästäni, itsestäni.

Bloggaaminen on tuonut elämääni valtavasti iloa. Olen jo ennestäänkin rakastanut valokuvaamista, mutta tuntuuhan se vähän turhauttavalta, jos kuvat vain päätyvät tietokoneelle. Blogin myötä kuvaamisesta on tullut tärkeä osa arkeani, mistä olen tosi onnellinen. Blogitekstejä kirjoitellessa ja aiheita miettiessä tulee myös eri tavalla ajatelleeksi, miten paljon kaikkea kivaa ja ihanaa omassa elämässä on ollut ja on nykyään. Blogin kirjoittaminen on jo tässä puolessa vuodessa vienyt sydämeni sen verran pahasti, etten tiedä, onko paluuta enää :D Toivon, että tämä intohimoni välittyy myös sinne ruutujen toiselle puolelle!

Blogillani ei ole sen kummempia tavoitteita. On aina kivaa huomata, jos joku uusi lukija on löytänyt tiensä blogiini. Mutta lukijoiden määrästä riippumatta pyrin tuottamaan laadukasta sisältöä näillä resursseilla, jotka minulla on. Iso kiitos kaikille teille, jotka käytte lukemassa tarinoitani! Olen onnellinen jokaisesta lukijastani, seuraajastani, kommentoijasta ja kaikista heistä, jotka lukevat, vaikkeivät kommentoi. Olen iloinen siitä, että olet löytänyt blogini. Kaikista iloisin olen siitä, jos joku saa näistä jutuistani jotakin - mitä, se jää jokaisen päätettäväksi.

Aurinkoista viikon jatkoa!