27.1.2017

Opiskeluväsymyksestä innostukseen

Näkyy menevän pientä vuoristorataa... Joka toinen viikko on hankala, joka toinen helppo. Nyt oli "hankalan" viikon vuoro. Dissektiokurssi päättyi maanantaina, ja heti tiistaina alkoi kaksi uutta kurssia: mielenkiintoinen embryologia sekä vähän-turhan-vaativa-minun-makuuni-mobige. En osaa tarkkaan sanoa, mikä tästä viikosta teki niin raskaan, mutta eipä sen väliäkään. Joskus vain tulee hetkiä, jolloin ei pysty eikä jaksa.

Keskiviikon luennoista en saanut oikein mitään irti. Olin aivan väsynyt, ajatus harhaili ja kuuntelin luennoitsijaa vain pätkittäin. Siksi tein päätökseen rauhoittaa loppuviikon ja jättää menemättä luennoille. Luennothan eivät ole pakollisia, mutta silti tulee kieltämättä laiska olo, jos ilman "kunnon syytä" jättää menemättä. Mutta mikä nyt kenellekin on se kunnon syy. Itse haluan vielä enemmän oppia kuuntelemaan sitä, mitä oikeasti tarvitsen. Jos se on lepo, raivaan sille tilaa. Itseni tuntien tämä matalapaine kestää muutaman päivän, joiden jälkeen olen taas innoissani tarttumassa opintoihin.




Tähän mennessä taktiikkani on toiminut loistavasti. Kun olen huomannut opiskeluväsymystä, olen hiljentänyt tahtia ja välillä myös kieltäytynyt ajattelemasta koko opintoja. Olen tehnyt kivoja asioita, liikkunut, ollut perheen kanssa ja yrittänyt laskea stressitasoja. Kun hyväksyy sen, ettei ihan joka hetki jaksa, saattaakin löytää itsestään sellaista poweria, mitä ei uskonut olevankaan. Näin minulle kävi viime syksyn loppukirin aikana. Elämän pieniä paradokseja.

Ja aivan totta: keskiviikon väsymyksen jälkeen olen huomaavinani jonkin pienen innostuksen heräävän. Ehkä kuvittelen, ehkä en :D Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että opiskelunkin pitää olla suurimmaksi osaksi innostavaa, kiinnostavaa ja palkitsevaa. En ole niitä, jotka vääntävät hampaat irvessä, koska on "pakko". Minä mieluummin etenen vähän hitaammin, lasken rimaa, jos siltä tuntuu, ja yritän löytää oppimisen ilon. Tähän asti se on aina löytynyt, ennemmin tai myöhemmin. Ja tiedättekö mitä: uskon, että juuri se on menestykseni salaisuus. (Taustatietona mainittakoon, että olen päässyt kerralla läpi kaikista tähänastisista tenteistä ja saanut loistavat arvosanat (4 tai 5) niistä kolmesta tentistä, joissa oli numeraalinen arvostelu.)




Laiskottelu ei tietenkään takaa hyviä oppimistuloksia, joten jossain vaiheessa pitää laittaa ryhtiä touhuun. Itselläni on vielä viikonloppu aikaa kerätä voimia, levätä, tehdä kaikkia kivoja juttuja, lueskella (ah, minkä kirjapinon kävin lainaamassa kirjastosta!) ja vain olla. Maanantaina palaan ruotuun. Kalenteriin on jo merkitty, mihin aikaan opiskelen ja mitkä aihealueet käyn läpi. Dissektiotentti on jo reilun viikon päästä ja kerrattavaa riittää, joten jo on aikakin alkaa töihin.

Mutta sitä ennen: ihanaa, rentouttavaa viikonloppua meille kaikille!

2 kommenttia:

  1. Ihan samaa mieltä, että itseään pitää osata kuunnella opiskelujen suhteen! Opiskelut eroaa töistä siinä, että ainakaan en itse en pidä juuri koskaan täysin study-free päiviä, vaan aina jotain tulee tehtyä. Ja ei tosiaan luennoilla istumisessa ole mitään hyötyä, jos siellä tulee vain nuokuttua.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, opiskelu ja työssäkäynti ovat eri tavalla rankkoja. Sehän tästä opiskelusta (välillä) raskasta tekeekin, kun koko ajan on jotain, mitä voisi tehdä. Jep, samaan tulokseen oon tullut itsekin: parhaiten saa luennoista irti, kun jaksaa keskittyä ja olla aktiivinen! Jospa tästä paremmin fiiliksin uuteen viikkoon :D

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit ♥