Kesätyöni kivat puolet

Kesätyö on monille opiskelijoille välttämätön paha; keino, jolla rahoitetaan seuraavan opiskeluvuoden asumista ja tekemistä. Itsellenikin se on ollut sitä, vaikka usein olen löytänyt tekemistäni töistä paljon mukaviakin puolia. Oman alan töihin siirryttyäni työhön tuli aivan erilaista mielekkyyttä ja tunnetta siitä, että tätä haluan tehdä. Edeltävällä viittaan tietenkin hoitotyöhön, koska lääkärin sijaisuus häämöttää vasta kaukana tulevaisuudessa.

Tänä kesänä minut yllätti se, miten helposti solahdin "takaisin" sairaanhoitajan rooliin. Siellä taustallahan se hoitajuus on, mihinpä se minusta häviäisi. Silti suuren osan opiskeluvuodesta olen tavallaan unohtanut koko sen puolen. Mietinkin etukäteen, onko aika kullannut muistot ja edessä vastoin odotuksiani ihan kammottava työkesä. Mutta tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani ja tauon jälkeen oli ihanaa palata hoitotyöhön :)

Myönnän kyllä, että on tullut kerran tai pari ajateltua, että olisipa ollut ihanaa "lomailla" koko kesä ts. hoitaa lapsia kotona. Lähinnä näitä mietteitä on tullut, kun uuden työn aloittaminen jännitti, loman puute painaa tai töihin lähtö/jatkuva unirytmin vaihtelu väsyttää. Näiden mietteiden vastapainoksi kesätyöstäni löytyy onneksi niitä kivojakin puolia, joista tässä muutama:

+ Ymmärrän nykyään niiiin paljon paremmin lääkäreiden tekstejä! Ei mulla ennen lääkistä ollut tietoa vena saphena parvasta tai caecumista tai monesta muustakaan termistä. Ymmärtämykseni ei toki vieläkään ole lähelläkään täydellistä, mutta aiempaan verrattuna ero on huomattava. Olen niin onnellinen siitä, miten paljon tämä nykyinen ja tuleva ammattini tukevat toisiaan. Syksyllä opiskelemaan palaa alastaan entistäkin innostuneempi lääkisopiskelija.

+ Olin yhtenä päivänä tutustumassa osastofarmaseutin työtehtäviin. Pääsin pitkästä aikaa jakamaan lääkkeitä ja laimentamaan antibiootteja. Totesin, että osaan edelleen paitsi laimentaa antibiootit varsin hyvin myös pukea steriilit käsineet oikeaoppisesti. Näköjään ihan kaikki taidot eivät ole käytön puutteessa ruostuneet... Hyvä minä!

+ On niin parasta, kun joku aiemmin epävarmalta tuntunut asia alkaa vähitellen rutinoitua. Olen jo tässä muutamassakin viikossa tajunnut, että kaikki asiat on opittavissa ajan kanssa. Esimerkiksi CVK:n hoito ja siihen lääkityksen antaminen oli joskus minulle kauhun paikka, mutta vähitellen alan tulla sinuiksi sen kanssa. Joka tapauksessa hoitotyöstäkin minulla riittää opittavaa, kun käytännöt ja uusin tieto muuttuvat jatkuvasti. 

+ Potilastyö - se on NIIN oma juttuni! Tiedän jo nyt, että tulen kaipaamaan hoitajuudesta sitä, kun saa olla ihmistä niin lähellä. On hienoa, kun voi omalla työllään edistää toipumista ja nähdä omin silmin toipumisprosessin. Hoitajan työhön liittyy hoitotoimenpiteiden ja kirjallisten töiden lisäksi myös paljon kuuntelemista, kannustamista, ohjausta ja välillä vankkoja perustelujakin.

+ Ihan viimeisenä ansaitsee tulla mainituksi eräs hauska hetki näiltä ekoilta työviikoilta. Kuuntelin yövuorossa erästä lääkärin sanelua. Tuli vain (niin kuin usein hoitajana aiemminkin) sellainen olo, että olisipa hauskaa tietää tuostakin asiasta enemmän. Ehdin jo pohtia, pitäisikö sittenkin pyrkiä lääkikseen - kunnes sekunnin päästä tajusin, että hei, mähän oon jo lääkiksessä! Tuli älyttömän iloinen mieli, kun muistin, että minä saan oppia tuostakin asiasta vielä paaaljon lisää :D Joo, osatekijä tässä oli varmaan se, että oli yö eikä ajatustoimintani mitenkään kovin virkeää... Mutta nyt on unohdettu hetkeksi jo sekin, että minusta on tulossa lääkäri.

Vielä hetken saan olla vapailla, mutta näillä fiiliksillä on kiva jatkaa. Mukavaa alkanutta viikkoa!