Rentoutumista ja raatamista sopivassa suhteessa, kirjoitti mieheni muistoksi mökkikirjaan. Hänelle, kuten minullekin mökkeilyyn kuuluu olennaisesti työnteko. Silloin harvoin, kun kaupungista pääsee mökille, tekee mielikin tarttua hommiin. No, totta oli, että välillä toivoin hänen jo heittävän hanskat naulaan, mutta milläpä toista estää. Itse lähinnä rentouduin tuolla reissulla pieniä askareita lukuun ottamatta. Tietenkin seuranani oli kolme pientä, jotka halusivat osallistua niin puiden kantamiseen kuin kokkaamiseenkin :) Varsinkin kuopus halusi jatkuvasti olla siellä missä minäkin.
Kun oma arki on fyysisiltä puitteiltaan näin kevyttä, mökillä osaa ottaa ilon irti niistä pienistä arjen askareista. Puiden kantaminen, takan lämmittäminen ja käsin tiskaaminen ovat esimerkkejä asioista, joita ei kotioloissa tarvitse tehdä. Tuntuu hyvältä keskittyä tuollaiseen yksinkertaiseen puuhaan. Käsillä tekemisen kautta tämän hetken saavuttaa jotenkin paremmin. Silloin pysähtyminen on minulle helpompaa.
Saunaa sytyttäessäni tuli taas vastaan parit vanhat muistiinpanoni. Niitä näköjään riittää edelleen!
Osa siitä pysähtymisestä johtunee pelkästään ympäristöstä. Kaupungin äänet puuttuvat lähes kokonaan. Päivällä voi kuunnella järven liplatusta ja tikanpoikasten jatkuvaa piipitystä ja iltaisin tajuaa, että hiljaisuus ei olekaan hiljaista. Sellaiseen tyyneen olemiseen pääsen kaupunkioloissa vain harvoin. En sano, että mitenkään erityisesti kärsin kaupungissa asumisesta, mutta aina mökillä käytyäni sen kontrastin vain huomaa niin selvästi. Välillä ihan kotonakin tulee pakottava tarve päästä metsään, jota onneksi löytyy ihan tästä lähiympäristöstäkin.
Vaikka matkalle lähtö tuntuukin rasittavalta pakkaamisineen ja valmistautumisineen, silti olen aina iloinen siitä, että tuli lähdettyä. Vapaistani sain kyllä kaiken irti, unohdin työt ja keskityin rentoon olemiseen perheen kanssa. Oli ihanaa, kun lapset saivat juoksennella vapaasti. Vähemmän ihanaa oli se, että yhdelle lapsista tuli ensimmäinen punkki. No, nyt odotellaan, ilmaantuuko jälkioireita.
Takkutukat saunan jälkeen!
Ai niin, heitin tosiaan talviturkinkin. Hyi olkoon, kun oli kylmää vettä! Isommat lapset sen sijaan halusivat joka päivä pulikoimaan. Pieninkin pääsi kokeilemaan uimista, mutta ei sanottavasti nauttinut siitä alaspäin kääntyvistä suupielistä päätellen... Mutta tuli taas useaankin otteeseen mietittyä, että onneksi emme asu järven rannalla. Sehän olisi jatkuvaa vahtimista, etteivät lapset lähde yksinään rantaan (vaikka onkin teroitettu, ettei sinne mennä!) ja heti rintaan hiipivää huolta, kun lapsi ei saman tien vastaa huuteluun. Kuten sanonta kuuluu, pitäisi olla silmät selässäkin. Siltä osin olen aivan tyytyväinen tähän kerrostaloasuntoon ja pihattomuuteen!
Ihanaa käydä välillä mökilla, mutta yhtä ihanaa oli palata takaisin kotiin. Tällä mökkiterapia-annoksella jaksaa taas hetken aikaa. Mies tosin livistää lasten kanssa takaisin mökille juhannukseksi, ei näköjään sopeutunut takaisin kaupunkiin :)
Hyvää juhannusta mökkeileville ja kaikille muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥