Kuopiossa on tällä viikolla nähty kauniita sumuisia aamuja - vai pitäisikö sanoa päiviä? Paha vain, kun mieli noudattaa samaa sumuista kaavaa kuin säätilakin. Ajatukset ovat solmussa ja päämäärä kadoksissa.
 |
 |
Fysiologiahan se on edelleen murheenkryyninä. Viikonlopun jälkeen on tentti, johon ei tällä osaamisella ole yhtään kiva mennä. Aion silti mennä katsomaan, mitä osaan. Sille, miksi osaaminen ei ole tämän parempi, löytyy syitä ja tekosyitä vaikka muille jakaa. Sen voin toki todeta, että viikonloppumatkat kahtena tenttiä edeltävänä viikonloppuna eivät ole mitenkään superhyvä idea. Matkat ovat aina väsyttäviä, varsinkin tällä porukalla, eivätkä juhlat ihmismassoineen paranna tilannetta. Vaikka rakastan ihmisten tapaamista ja juhlimistakin, tarvitsen vastapainoksi paljon rauhaa ja rentoutumista oman perheen kesken. Lähtökohtaisesti en tietenkään voi syyttää heikosta osaamistasostani ketään muuta kuin itseäni. Mutta ei ihminen voi aina olla parhaimmillaan. Ensi tenttiin sitten paremmalla valmistautumisella!
 |
 |
Näiden sumuisten päivien aikana olen todennut, että sumu kuvaa äärettömän hyvin väsymystä. Maailma näyttää harmaammalta, eikä mutkan taakse näe. Horisonttikin on hukkunut usvaan. Vaikka tietäisi, minne on menossa, sumu saattaa johtaa harhaan. Kun oma päämäärä peittyy sumuun, tuntee hetken olevansa aivan hukassa.
Utuinen maisema on kaunis, mutta hetken päästä alkaa jo kaivata kirkkaampia värejä ja selkeämpiä näkymiä. Ainakin tämän päänsisäisen sumun soisi jo hälvenevän :) Selkeämpää viikon jatkoa!
Kaunista! Täällä Tampereen eteläpuolella oli myös tällä viikolla sumuinen päivä - ihan kuin aika olisi pysähtynyt, kun lähellä puoltapäivääkin oli sumuista ja hämärähköä. :)
VastaaPoistaMinustakin! Täällä tosin näyttää siltä, että sumu on tullut jäädäkseen... Kolmatta päivää nyt ollut aamusta iltaan ihan sumuista, vain päivällä pienesti selkeytynyt. Pysähtynyt on juuri oikea sana kuvaamaan sumuisen maiseman aikaansaamaa tunnetta :)
Poista