VIIMEISIÄ VIEDÄÄN!
Toukokuu on saapunut. Apua, nytkö jo? Ja toisaalta:
vihdoinkin. Fiilikseni pääsykokeen suhteen risteilevät näiden kahden ajatuksen
välillä. Hetkittäin toivon, että minulla olisi opiskeluaikaa vielä vaikka kaksi
kuukautta (tai vuosi…) mutta pääosin ajattelen, että onneksi se on kohta ohi,
lopputuloksesta riippumatta! Opiskelukuukausia minulle on kuitenkin tällä
hakukerralla kertynyt ruhtinaalliset yhdeksän, ja taitaapa olla niin, että
viimeisin täysin opiskeluvapaa viikonloppu on vietetty maaliskuussa.
Täyttä höyryä olen siis mennyt eteenpäin – tai siis
olosuhteet huomioiden, jollekin muulle tämä ”höyry” olisi silkkaa hidastelua
:D. Tunnen kuitenkin itseni ja omat resurssini ja huomaan, että opiskelu on
vaatinut veronsa. Siksikin olen onnellinen siitä, että tämä hakukerta on kohta
muisto vain. Vähän silti mietityttää, miten osaan relata kokeen jälkeen, kun syksystä
lähtien olen käyttänyt lähes jokaisen liikenevän hetkeni kirjojen ääressä…
Pääsykokeessa päätavoitteenani on pysyä rauhallisena. Se koe
on kuitenkin vain kasa paperia, ei sen kummempaa. Jos ”epäonnistun” *, maailma
ei kaadu, kukaan ei kuole eikä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Hermojen
hallintaa olen harjoitellut vanhoja pääsykokeita (myös Galenos-aikaisia)
tekemällä. Selvää edistystä on ollut havaittavissa viime vuoteen verrattuna,
mikä on antanut toivoa ja lisännyt motivaatiota entisestään.
Pääsykokeen jälkeen aion lakaista kaiken siihen liittyvän
pois silmistä, välttää katsomasta malliratkaisuja yhtä onnistuneesti kuin viime
vuonnakin sekä - mikä tärkeintä – nauttia kesästä ja lomasta! Sitä odotellessa
:)
Tsempit viimeisiin päiviin muillekin ahertajille! Palataan
heinäkuussa asiaan (jos uskallan tulla kertomaan tulokseni!)
*) epäonnistuminen on lainausmerkeissä, koska pidän
onnistumisena jo sitä, että selviän kohtuullisen selväjärkisenä oikeaan
paikkaan oikeaan aikaan ja saan nimeni kirjoitettua oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥