Sähköpostisäpsähdys ja muita kuulumisia

Huh, takaisin kotona! Vietimme viikon mökkitalkoissa lähisuvun kanssa ja huhkittua tuli kiitettävästi. Jätin ikävän menneisyyteni (nyyh, hyvästi fykebi!) taakseni polttamalla iloisessa roviossa kaikki 1,5 vuoden aikana tekemäni muistiinpanot, laskut ja tehtävät. Omien laskujeni mukaan tulen ruoaksi joutui 30 vihkoa ja siihen päälle melkoinen kasa A4-arkkeja. Siispä kevein mielin ja kantamuksin kohti uusia koettelemuksia!

Oli sen verran hikistä hommaa tuo menneisyyden eliminointi, että loppuajasta makasin nurmikolla ja tuijottelin puiden latvoja sekä nuotiosta kohoavaa savua enkä ajatellut mitään. Terapeuttista!

Muutama päivä sitten sähköpostiini tupsahti viesti, jonka otsikkona oli Tervetuloa lääkikseen! Sen luettuani säpsähdin ja ensimmäiseksi tajusin miettiväni, tulikohan tuo nyt ihan oikeaan osoitteeseen. Vaikka olen muutosta ja lääkiksestä jauhanut tyyliin jokaiselle vastaantulijalle, se ei taida olla vieläkään iskostunut tajuntaan kunnolla :D Ensi vuoden pääsykokeeseen liittyviä asioitakin olen lukenut sellaisella intensiteetillä, että voisi luulla minun aloittelevan uutta luku-urakkaa sen sijaan, että aloittaisinkin jo opinnot.

Pääsin lueskelemaan tuleville fukseille lähetettyä äärettömän laajaa ja laadukasta infopakettia. Melkoinen informaatioähky tuli, kun koko lehti piti kahlata läpi kerralla. Paketti sisälsi paljon paljon asiaa, muun muassa luettelon ensimmäisen vuoden kursseista. Niin mahtavaa päästä opiskelemaan kaikkia niitä oikeita asioita! Olen aivan innoissani, mikä ehkä välittyy sinne ruutujen toisellekin puolelle ;)

Suokaa siis anteeksi hehkutukseni! Vielä koittaa minullekin se aika, kun nämä fiilikset ovat jo haihtuneet ja lääkisarki alkanut... Tiedän, että joskus jonakin hetkenä vielä mietin, miksi ihmeessä lääkikseen halusinkaan. Mutta niin se elämä menee. Unelmoidessani jostain asiasta helposti ajattelen, että kun sen saan, en enää koskaan valita. Mutta kuinkas sitten käykään? Kimaltelevimmankin unelman säihke hiipuu vähitellen, kun siitä tulee arkea. Ja kohta minulla on taas joku uusi unelma näköpiirissä :)

Siksi yritän itse nauttia jokaisesta hetkestä ja tilanteesta sellaisena kuin se on. Juuri nyt on hyvä. Oikeastihan haluaisin olla jo nyt valmis lääkäri ja työskennellä jossain kivassa paikassa. Mutta ei, tässä sitä ollaan vielä niin vihreänä ja kaikesta tulevasta autuaan tietämättömänä. Ainakaan omalla kohdalla elämästä ei näytä tulevan valmista koskaan ja jos se alkaakin uhkaavasti tuntua "valmiilta", tulee tarve keikauttaa kaikki päälaelleen - kuten voi jo tästä lääkisprojektista muuttoineen päätellä. Elämä on ihanaa juuri nyt, keskeneräisenä, puolivalmiina, täynnä uusia mahdollisuuksia :)

PS. Muuttoon on muutama viikko aikaa, joten ihan tosissaan saisi jo ruveta töihin. Järjestelmällinen luonteenlaatuni ei ole paras mahdollinen muuttohommiin, koska kärsivällisyyteni joutuu koetukselle, kun tavarat ovat sekaisin eikä tarpeellisia tavaroita löydy mistään. Vaikka kaikki olisi hyvin organisoitu, tavaroiden järjestelyyn toisessa päässä kuluu hurjasti aikaa, saati sitten, jos kaikki on sekaisin... Mainitsinko jo, että vihaan muuttamista?