7 vinkkiä epävarmuuden sietoon

Epävarmuuden sieto on tärkeä taito. Mikäänhän tässä todellisuudessa ei ole niin varmaa kuin epävarma. Opiskelemaan pyrkiessään ei voi tietää, pääseekö opiskelemaan. Opiskellessaan ei voi tietää, valmistuuko koskaan. Valmistuessaan ei voi tietää, työllistyykö. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vaikka kuinka yrittäisi elämässä pelata varman päälle, epävarmuutta on vain pakko sietää.

Lähestyn tätä asiaa nyt lääkiksen pääsykokeen kautta, se kun sattuu olemaan minulle  viimeisin suuri koettelemus. Koko hakuprosessi oli ainakin minulle yksi suuri paineensietotesti. On helppo jälkikäteen todeta, että hyvinhän se meni, kun tositilanteessa on aivan hajalla. Juuri näihin aikoihin vuosi sitten taisin rypeä melko syvällä itsesäälin suossa. Nukuin katkonaisia öitä, kun tenavat valvottivat ja se väsymys oli jotakin aivan hirveää. Koko tavoitteeni ja unelmani tuntui todella samealta, turhalta ja aivan mahdottomalta. Vaadittiin paljon, että pääsin siitä suosta ylös, mutta se kannatti.

Pääsykokeeseen on nyt reilut kaksi kuukautta aikaa. Sinulla ei todellakaan ole mikään kiire. Vielä on rutkasti aikaa treenata, hioa laskurutiinia, siirtyä suuremmista kokonaisuuksista pienempiin yksityiskohtiin ja niin edelleen. Vielä on aikaa. Mutta henkinen valmistautuminen koetilanteeseen - se kannattaa aloittaa NYT. Osa teistä on varmasti sitä treenannut jo pitkään, kenties vuosikausia, mutta jos tuleva pääsykoe on kohdallasi ensimmäinen laatuaan, suosittelen erittäin lämpimästi pohtimaan seuraavia asioita.

1. Suoritukset eivät määritä sinua millään lailla.

Pääsykoekin on "vain kasa paperia", kuten asian itselleni selitin vuosi sitten. Paperikasalla ei ole tunteita, se ei voi arvostella sinua eikä varsinkaan lannistaa. Se, miten pääsykoe menee, ei lisää eikä vähennä arvoasi millään tavalla. Sinä olet maailman paras sinä. Tämä ajatus auttoi minua pääsemään eroon siitä "paperikammosta", jonka pääsykoe aiheutti.

2. Sisäänpääsemättömyys ei ole epäonnistuminen.

Se, ettei ole sisäänpäässeiden joukossa, ei missään tapauksessa tarkoita, että olisit huono tai kelvoton tai epäonnistunut. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että hakijoiden joukossa on ollut x määrä henkilöitä, jotka ovat syystä tai toisesta menestyneet pääsykokeessa sinua paremmin. Itse olin ekalla hakukerralla Helsinkiin "varasijalla" 180. Alkupettymyksen jälkeen totesin, että tuollekin sijalle pääseminen oli sillä lähtötasolla oikeasti kova saavutus.

3. Tee oma suorituksesi.

Tärkeintä on pyrkiä omaan parhaaseen suoritukseensa eli tehdä kokeesta sen verran kuin osaa. Hakuprosessia tai koetilannetta ei kannata sabotoida vertailemalla itseään muihin, tyyliin "kaikki muut varmaan osaa tän ihan heittämällä", koska se vain lannistaa entisestään. Jos oma hyvä suoritus riittää sisäänpääsyyn, onneksi olkoon! Jos ei riitä, on muutama reitti valittavana: voi ottaa opikseen ja kerätä taistelutahtoa, katkeroitua ja luovuttaa tai kenties jotain muuta. Itselleni suurin helpotus pääsykokeen jälkeen oli se, että tiesin tehneeni parhaani. Tiesin, ettei suoritukseni ollut lähellekään täydellinen enkä voinut tietää kuinka kävisi. Luotin kuitenkin, että oikeus tapahtuu, ja pääsen, jos olen riittävän hyvä.

4. Keskity hetkeen.

Pääsykoetilanne on monelle jännittävin tilanne ehkä koskaan. Niin minullekin. Aamulla en saanut syötyä mitään ja sydän hakkasi, kun odottelin pääsyä pääsykoesaliin. Mutta kun sain paperit käännettyä, jännitys muutti muotoaan. Se muuttui täydelliseksi läsnäoloksi siihen hetkeen. Tajusin, että nyt on aika pusertaa itsestäni kaikki, mitä irti saan. Blokkasin ulkopuolelle kaikki ylimääräiset äänet, en miettinyt mennyttä enkä tulevaa. Ei ollut muuta kuin minä, kynä ja koepaperi. Tätä kannattaa treenata, ja pyrkiä mahdollisissa harjoituskokeissa lähelle sitä pääsykoemoodia, johon toivoo pääsevänsä. Ei kuitenkaan kannata tämän(kään) suhteen asettaa itselleen turhia vaatimuksia tai paineita. Fiilis on mikä on, eikä flow ole mikään oikotie onneen.

5. Mielikuvaharjoittelu.

Käy mielessäsi läpi koko koetilanne niin monta kertaa, että alkaa kyllästyttää. Mieti, mitkä vaatteet valitset, miten varmistat, että kaikki on mukana, miten selviydyt pääsykoepaikalle ja niin edelleen. Mieti tilanne niin pitkälle kuin vain kykenet kuvittelemaan - vaikka aina siihen asti, kun palautat koepaperin ja astelet (toivottavasti) kevein mielin vapauteen. Mielikuvaharjoittelun tarkoituksena on tehdä tilanne sinulle "tutuksi", vaikkei se voi sitä tietenkään etukäteen olla. Itse käytän vastaavaa metodia, kun harjoittelen jotakin jännittävää tilannetta varten.

6. Älä vaadi itseltäsi liikoja.

Sinä et ole superihminen. Olet kenties määrätietoinen, ahkera ja sinnikäs - ja se riittää. Älä uskokaan, että kovin moni muukaan on huikea supernero. Ja vaikka joukossa muutama sellainen olisikin, kaikki sisäänpäässeet eivät missään tapauksessa ole (tai siis ainakaan minä en ole :D :D) Pidä mielessä, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Voimiaan äärimmilleen venyttämällä ei lopulta päädy muualle kuin pitkälle sairauslomalle, joten pidä huoli jaksamisestasi. Ihan oikeasti. Jos voimavarat ovat vähissä, on fiksumpaa pitää tauko kuin yrittää sinnitellä. Jos vähänkään tuntuu, että tarvitset ammattilaisen apua stressin tai muun käsittelyssä, hae apua heti.

7. Muistuta itsellesi, miten mahtava tyyppi oletkaan.

Viimeisenä: liian usein keskitymme siihen, mitä meistä puuttuu tai mitä emme vielä osaa. Pidä mielessä, että elämän saavutuksista tai saavuttamattomuuksista riippumatta olet maailman mahtavin sinä. Palauta mieleen elämäsi huikeimpia onnistumisen kokemuksia tai muuten vain hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen. Jos tuleva koitos uhkaa saada ajatuksissasi liikaa valtaa, palauta se sille kuuluvalle paikalle. Pääsykoe kenties määrää, missä ensi syksysi vietät, mutta elämässäsi on varmasti muitakin tärkeitä, isoja asioita - iloa, toivoa ja rakkautta esimerkiksi. Ainakin toivon niin ♥

Aivan kaikista tärkeimpänä haluan sanoa tämän asian tiimoilta, että ole ylpeä itsestäsi. Olet tehnyt huikean työn ja puskenut itsesi tähän pisteeseen. Kun vielä pari kuukautta jaksat tätä puurtamista, se toivottavasti palkitaan. Mutta jos ei palkita, muista, että olet silti tehnyt huikean työn, eikä kukaan meistä tiedä, mihin vielä sinnikkyytesi johdosta päädytkään.

 
“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.” - Paulo Coelho



Iloa, valoa ja kevätaurinkoa kaikille kirjojen parissa puurtaville!