Opiskelukaupungin valinta

Moikka ja kivaa maanantaita! Monella se on tänä keväänä edessä: sen pohdinta, missä haluaa seuraavat elämänsä vuodet viettää. Lääkisten suhteen valinta on toisaalta helpompi, toisaalta vaikeampi kuin joidenkin muiden koulutusalojen. Lääketiedettä voi opiskella vain viidessä kaupungissa, jos siis haluaa opiskella kotimaassa. Mutta olipa tuleva opiskelupaikka millä alalla tahansa, pitää tehdä valinta siitä, mihin kaupunkiin ja oppilaitokseen hakee.

Itse olen hakenut kolme eri kertaa yhteishaussa: kerran abina sh-opintoihin ja kaksi kertaa lääkikseen. Molemmilla kerroilla olen aloittanut korkeakouluopinnot aivan eri puolella Suomea. Sairaanhoitajaksi opiskelin pääkaupunkiseudulla, vaikka olen Oulusta lähtöisin. Lääkisopintoja taas lähdin suorittamaan pääkaupunkiseudulta Kuopioon, vaikka lähempänäkin olisi ollut vaihtoehtoja. Ensimmäisellä kerralla lääkikseen hakiessani hain Helsinkiin, koska pääsykokeessa käyminen oli siellä helpompaa.

Siihen on monia syitä, miksi opintojen aloittamiseni ovat olleet minulle syy vaihtaa paikkakuntaa. Joskus lähteminen on vaikeaa, mutta jääminen mahdotonta. Joskus on vain pakko vaihtaa maisemaa, enkä varmasti olisi tässä nyt, jos en olisi koskaan lähtenyt kotikonnuilta. Abina hain muutamaan oppilaitokseen pääkaupunkiseudulla ja yhteen Jyväskylään. Kaikki kaverini joko jatkoivat vielä lukiossa tai hakivat opiskelemaan kotipaikkakunnalle. Pääsin ensimmäiseen hakukohteeseeni. Vaikka aluksi olikin hankalaa ja yksinäistä, löysin sinä syksynä monta ihanaa ystävää, joista osan kanssa pidämme edelleen yhteyttä. (Terveisiä sinne, kuitenkin luette tätä!) Osittain muuton ansioksi voi lukea myös sen, että tutustuin toiselta puolelta Suomea kotoisin olevaan mahtavaan tyyppiin, jota minulla on tätä nykyä ilo kutsua aviomiehekseni. Ei mikään turha muutto!

Perheellisenä taas lääkiskaupungin valinnalla oli ja on sen verran kauaskantoiset seuraukset, että sitä piti miettiä tarkkaan. Koko elämän suhteen olisi ollut helpoin hakea Helsinkiin. Se oli lähimpänä, ympäristö ja kulkuyhteydet olivat tutut, ei olisi tarvinnut muuttaa eikä myydä kotia, mies olisi voinut jatkaa samassa työpaikassa ja lapset tutussa päiväkodissa. Minkään muun ei olisi tarvinnut muuttua kuin minun statukseni työssäkäyvästä opiskelijaksi. Olisin voinut säilyttää oman vakityöpaikkani, käydä siellä silloin tällöin keikkailemassa ja tehdä kesät töitä kesäsijaisena. Kuulostaa paperilla täydelliseltä, mutta meidän perheellemme se ei ollut sitä. Tulevaa muutosta ja sen taustoja pohdin viime heinäkuussa täällä.

Olimme jo pidempään miettineet paikkakunnan vaihdosta, mutta tuntui vähän hakuammunnalta lähteä summassa miettimään uutta paikkakuntaa. Olimme asettaneet tavoitteeksi, että muutamme, ennen kuin esikoinen menee kouluun. Lääkishaku oli loistava tilaisuus laajentaa perspektiiviä kehäkolmosen ulkopuolelle; se antoi juuri sopivasti vaihtoehtoja niin, että valinta oli lopulta melko helppo. (Sivuhuomiona: jotakin minusta ja perheestämme ehkä kertoo se, että kun aprillipäivänä aprillasin sisaruksilleni, että aiomme muuttaa lääkiksen perässä Tarttoon, kukaan ei kyseenalaistanut!)

Minulle opiskelukaupungin valinnan kriteerinä ei ollut niinkään se, että johonkin on "helppo" päästä, vaan valinnassa painoivat aivan muut seikat. Tärkeimpänä vaatimuksena opiskelukaupungille oli se, että perheeni voisi seistä 100-prosenttisesti päätöksen takana. En halunnut niskoilleni syyllisyyttä siitä, että olen kiskonut koko perheeni johonkin paikkaan, jossa he ikävöivät jatkuvasti entisille kotikulmillemme.

Lopullinen päätös tehtiin hyvin intuitiivisesti. Sekä minusta että miehestä Kuopio kuulosti meille juuri oikealta paikalta: lähellä luontoa, "keskellä" Suomea, ei liian pieni eikä liian suuri. Olimme varmoja päätöksestä, mutta silti muutos arvelutti, pelotti ja ahdistikin: miten asunnon myynti, entä työt, rahatilanne, muutto? Mutta niin vain hoidettiin asioita yksi kerrallaan ja elefantti tuli lopulta syödyksi. Uusi elämä alkoi. (Mietteitä kotikaupungistamme puolen vuoden jälkeen löytyy täältä!)

Minulle opintojen alku on aina ollut uuden alku. Uusi paikkakunta, uudet kuviot, uudet ihmiset. On melkoisen raskasta pistää lähes koko elämä kerralla uusiksi, mutta raskaan alun jälkeen olen - tälläkin kertaa - niin onnellinen valinnastamme. Me tiesimme haluavamme elämältä jotain muuta, ja vaikka muutos vaatikin rohkeutta ja uskallusta, päivääkään en ole katunut. Hetkiä ehkä, mutten missään tapauksessa päivääkään.

Näiden isojenkin valintojen suhteen kannattaa kuunnella sydäntään. Jos jossain paikkakunnalla on koko elämä ja kaikki mitä tarvitsee ollakseen onnellinen, miksipä sieltä mihinkään lähtisi. Jos taas päättää lähteä toiselle paikkakunnalle, on hyvä miettiä ne syyt, miksi haluaa juuri sinne. Ei ole tavatonta sekään, että vaikkapa helpomman sisäänpääsyn toivossa hakeutuu paikkakunnalle, jolla ei sitten viihdykään lainkaan. Asioita on hankalaa ennustaa etukäteen, mutta onneksi vain harva muutos on lopullinen. Aina voi palata takaisin.

Opiskelukaupungin valinnassa tehkää omanlaisenne ratkaisu, miettikää vaihtoehtoja ja punnitkaa ne asiat, jotka teille ovat tärkeitä. Tärkeimpänä muistakaa, että aina on vaihtoehtoja. Ei välttämättä helppoja tai yksinkertaisia, mutta vaihtoehtoja kuitenkin!

Tsemppiä vaikeisiin valintoihinne :)


PS. Kuvilla ei ole paljoakaan tekemistä itse asian kanssa. Kahlasin kaikki kuva-albumini läpi vain todetakseni, ettei minulla ole juurikaan kaupunkikuvia muilta kuin matkoilta. Pointsit sille, joka tunnistaa kaikki kuvien kaupungit!