Vaikka lomalla vielä hetken ollaankin ja syksyn opinnot lähestyvät, palataanpa ihan pikaisesti vielä kuluneeseen kesään ja siihen, mitä siitä jäi käteen. Tässäpä viisi tärkeintä oppia kuluneelta työkesältä.
 |
1. Luota itseesi niin muutkin luottavat sinuun
Osaat kyllä. Ja jos et osaa, kysy. Kun työkaverit tietävät, että kysyt kyllä, jos jokin on epäselvää, he luottavat sinuun eivätkä jatkuvasti varmistele, osaatko tämän ja tämän nyt aivan varmasti. Itselleni tämä on tärkeää, koska arvostan työrauhaa :D
2. Kun tuntuu, ettet jaksa enää yhtään, jaksat vielä aika paljon
Ihmisellä on silti kummallisen paljon voimavaroja. Pidemmän päälle jaksamisen venyttäminen äärirajoille ei kuitenkaan kannata. Ensi kesänä tiedän pitää lomaa SEKÄ ennen kesätyötä ETTÄ sen jälkeen. Jos nyt edes menen kesätöihin...
 |
3. Tauko työelämästä ei ole maailmanloppu
Pari vuotta poissa sairaanhoitajan töistä tuntui tosi pitkältä tauolta ennen kesää. Oli niin huippua huomata, että sielläpä se ammattitaito on kuitenkin säilynyt pohjalla eikä kaikkea tarvinnut (tietenkään) opetella alusta asti uudelleen. Kesätyöosastoni ei ollut helpoimmasta päästä, mutta oli kiva nähdä, miten oma osaaminen ja varmuus kasvoi huomattavasti kesän aikana.
4. Olisi kivaa olla anelääkäri
No, ainakin olisi mahtavaa olla niin hyvä kanyloimaan! Olen jo hyvällä tiellä, kun kesän aikana sain
aika monta kommenttia siitä, miten minun kanylointini ei (muka) tuntunut missään, "vaikka yleensä tämä kyllä sattuu kovasti". Muutenkin rakastan sitä, kun huomaa kehittyneensä. Monet toimenpiteet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta aina on varaa kehittyä paremmaksi. Anestesialääkärin työ kiinnostaa minua muutenkin, mutta saapa nähdä, minne tie vie!
aika monta kommenttia siitä, miten minun kanylointini ei (muka) tuntunut missään, "vaikka yleensä tämä kyllä sattuu kovasti". Muutenkin rakastan sitä, kun huomaa kehittyneensä. Monet toimenpiteet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta aina on varaa kehittyä paremmaksi. Anestesialääkärin työ kiinnostaa minua muutenkin, mutta saapa nähdä, minne tie vie!
 |
5. Tekemällä oppii
Rohkeasti yrittämällä ja tekemällä oppii parhaiten. Tämän kesän aikana olen monesti sanonut "en ole tehnyt tätä ennen, tuletko kaveriksi" ja saanut kollegan tueksi milloin mihinkin toimenpiteeseen. Mutta seuraavalla kerralla olenkin pärjännyt jo itse. Se on hienoa se :)
Siinäpä ne tärkeimmät!
Täällä toinen joka ehdottomasti kanssa pohtii anestesiaa hyvänä vaihtoehtona <3
VastaaPoistaSe on kyllä kieltämättä kiehtova ala! Mutta onpa noita omasta mielestä kiinnostavia erikoistumisaloja "muutama" muukin... Jospa ekaks keskittyisin ihan vaan saamaan LL:n paperit taskuun :D
PoistaSe on mukava, kun saa taidoistaan hyvää palautetta ja jos onnistuu tekemään jotakin niin, ettei potilaaseen satu määräänsä enempää. Itsekin tänään pitkästä aikaa pääsin kanyloimaan ja ihan hasardi kämmenselkään sain kanyylin laitettua ensiyrittämällä, ei näkynyt eikä tuntunut suoni kunnolla paksun ihon ja rasvakerroksen vuoksi. Tuli itsellekin kiva fiilis, et täähän onnistuu :)
VastaaPoistaAnestesia on kyllä mielenkiintoinen. Ylivoimaisesti eniten mua houkuttaa traumatologia, se on jotain ihan äärimmäisen kiinnostavaa mun mielestä.
Todellakin, hyvä palaute piristää aina! Huippu onnistuminen sulla, onnittelut siitä :) Tuollaset on just parhaita kokemuksia, ne lisää itseluottamusta ihan superisti.
PoistaTraumatologian kohdalla ymmärrän täysin, miksi se kiehtoo. Itsellä on "ongelmana" se, että ajatus tai kuvat esim. pahoista vammoista tekee pahaa. Sitten taas kun sellaista hoitaa, ei tunnu missään vaan tarkastelen haavoja jne suurella mielenkiinnolla. Aika outo juttu!
Tsemppiä sulle töihin ja lukuihin!!!