Villahääpäivä

Teinisuhteesta pikkulapsiperheen arkeen. Siinäpä tähänastinen parisuhteemme pähkinänkuoressa :D On ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mahtavia hetkiä ja hankalampia vaiheita. Särmiä on hiottu toisiamme vasten, mutta on sitä hiomisen varaa jatkossakin.  Villahääpäivä oli ja meni. Miehelle tulee sanasta villa mieleen talo, minulle villahousut. Mitä tämä meistä ja etenkin minusta kertookaan ;)

Seitsemän vuotta kuulostaa jo aika pitkältä ajalta. Tietenkin yhdessä on oltu sitäkin kauemmin. Oikein nauratti, kun maanantaina mietin kuluneita hääpäiviämme. Viime vuonna ei paljoa juhlittu, vaan valmisteltiin muuttoa. Eräs romanttiseksi tarkoitettu hääpäivän juhlistamisminiloma taas kului omalla kohdallani oksennellessa alkuraskauden vuoksi. Jokaista hääpäivää on kuitenkin juhlistettu ainakin pienimuotoisesti kotioloissa. Niin tänäkin vuonna.

Reipas kohta 4-v valitsi juhlajuomaksi Rosé Pommacia, varmaan tuo vaaleanpunainen väri houkutti. Ensin syötiin koko porukalla Kotipizzaa, sitten makeita herkkuja. Punaisia ruusuja ostin kauppareissulta. Olo oli arkinen ja niin oli kyllä menukin :D Olin töistä väsynyt, mutta olipa kiva hetkeksi pysähtyä juhlimaan meitä ja muistelemaan menneitä vuosia. Muutama muutos on matkan varrella tapahtunut. Suurimpana muutoksena on tietysti jälkikasvu, kolme huikean mahtavaa pientä ihmistä ♥

Villahääpäivän kunniaksi ostoskoriin pyörähti myös uusi kortti. Se koristaa nyt seinäämme, jotta muistaisin ja muistaisimme sen sanoman jokaisena päivänä. Seitsemän vuoden kriisiä odotellessa ;)