Tyytyväisyydestä, onnellisuudesta

Tyytyväisyys ja onnellisuus. Isoja teemoja, jotka ovat joillekuille lähes itsestäänselvyys ja toisille kovan työn takana. Näillä kahdella teemalla ei ole paljonkaan tekemistä sen kanssa, kuinka paljon omistaa tai missä asemassa on. Tietysti jo Maslow'n tarvehierarkiateorian perusteella voi päätellä, että jos perustarpeet eivät tule tyydytetyiksi, ei onnellisuuden tavoittelu ole ensimmäisenä mielessä.

Onnellisuus on jännä ilmiö. Nykyään jokaisella on "oikeus onneen", mitä se kullekin tarkoittaa. Toisaalta, jos seuraa vähänkään (sosiaalista) mediaa, alkaa tuntua siltä, että onnellisuuden ja tyytyväisyyden saavuttaminen on mahdotonta. Ei ole kovin helppoa olla tässä elämässä yksinkertaisesti tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä, kun some on täynnä esimerkkejä asioista, joita itsellä ei ole. Tätä puolta pohdinkin jo kiiltokuvaelämäpostauksessani.

Itse olen elänyt pitkään ihan hyvää elämää, jossa periaatteessa kaikki on kohdallaan, mutta silti onnellisuus on ollut kaukana. Yleensä se on tarkoittanut sitä, että oma minuus on ollut hukassa milloin mistäkin syystä. Ensin oli nuoruuden identiteettikriisi, sitten äitiys heitti kaiken päälaelleen. Kohta seuraakin jo kolmenkympin kriisi ja niin edelleen. Kriisistä toiseen kulkee ihmisen elämä :D

Sen olen tässä ajassa oppinut, että kun on tyytyväinen itseensä, on paljon helpompi olla tyytyväinen elämäänsä ja iloita myös toisten onnistumisista. Kateus on tunne siinä missä muutkin, ja mielestäni sitä ehkä pelätään tai hävetään vähän liikaa. Kateus on ihan ok, kunhan se ei johda toisten ihmisten tahalliseen loukkaamiseen, kiusantekoon tai muuhun. Pieni kateus voi olla myös liikkeellepaneva voima, kun ajattelee, että jos hän on pystynyt, miksen minäkin. Katkeruus taas on asia aivan erikseen. Vaikka sekin on vain tunne muiden joukossa, pitkään jatkuessaan se näivettää ihmistä sisältä. Tässä puhun kokemuksesta. Katkeruudesta ja uhriutumisesta ei omalla kohdallani ole seurannut mitään hyvää.

Se, että pyrkii näkemään elämästä ne hyvät ja kivat puolet, ei tarkoita, että elämä olisi aina ollut helppoa ja ihanaa. Ennemmin se on - lähtökohdista riippumatta - valinta siitä, että haluaa tehdä tulevaisuudesta paremman kuin menneisyydestä. Minun mielestäni ehkä suurinta vahvuutta on se, ettei anna menneisyyden ikävien, kauheiden, surullisten tai ahdistavien kokemuksien pilata tulevaisuutta. Siihen kykeneviä ihmisiä ihailen. Ihmeellistä kyllä, kovia kokeneet ihmiset ovat usein niitä, jotka säteilevät onnea ja positiivisuutta ympärilleen. Vaikeista asioista yli pääseminen tai niiden hyväksyminen on pitkä ja raskas tie, mutta jos palkintona on vapaa, onnellinen minä, se on tasan sen arvoista.

Onnellisuus ei ainakaan omalla kohdallani tule ulkoapäin, tavarasta, statuksesta eikä saavutuksistakaan. Onnellisuus on minulle pieniä hetkiä, läheisiä ihmissuhteita, kykyä ja uskallusta olla minä ja sitä, että tiedän, mitä elämältä haluan. Onni tarkoittaa minulle mahdollisuutta valita, jos ei isoja, niin pieniä asioita. En voi valita kaikkea, mitä elämässäni tapahtuu, mutta voin valita, miten niihin suhtaudun. Suuret surut ja muut elämän tragediat ovat tietysti arvaamattomia, eikä itse voi ennalta tietää, miten niihin suhtautuu.

Kaikista hauskin huomio on ollut se, että olen onnellisempi, kun minulla on elämässä tavoiteltavaa ja unelmoitavaa. Tiedän, ettemme asu lopun elämää tässä opiskelija-asunnossa, vaan toivon, että meillä on vielä joskus kaunis oma koti. Silti olen täällä vuokra-asunnossa ollut paljon tyytyväisempi elämääni kuin omistusasunnossamme. Opiskelijaperheen elämä ei myöskään ole mikään toiveiden täyttymys (vaikka opiskelupaikat toivottuja olivatkin), mutta se antaa voimaa, kun voi unelmoida tulevasta ammatista, työstä ja tulevaisuudesta. 

Kummallista kyllä, on pakko todeta, etten ole tässä elämässä ollut vielä koskaan näin onnellinen. Välillä tulee kieltämättä olo, että hei nainen, et voi olla tosissasi. Kaikki on ihan kesken, rahaa ei ole tuhlattavaksi, työtä ja vaivaa riittää - ja silti olen onnellisempi kuin koskaan. Arjesta voi jokainen löytää pieniä onnen pilkahduksia, jotka auttavat jaksamaan ne harmaammat hankalammat hetket. Elämä on ♥

P.S. Tällä hetkellä väsymykseen näkyy tehoavan parhaiten pieni maalausprojekti sekä tietysti pienet apulaiset :)