1. opiskeluvuosi: plussat ja miinukset

Asioilla on monta puolta, kuten on tullut jo moneen otteeseen todettua. Silloin kun opiskelemaan pääsy oli elämäni unelma nro 1 ei paljoa tullut mietittyä opiskelun huonoja puolia. Oli vain sellainen olo, että jes, sitten pääsee opiskelemaan kaikkea kiinnostavaa eikä motivaatiosta ole pulaa (joo, niinpä :D). Edellisistä opinnoista oli vierähtänyt jo sen verran kauan, etten enää muistanut, mitä ammattiin opiskelu oikeasti vaatii ja millaista se onkaan. Tässä muutamia yliopisto-opiskelun hyviä ja huonompia puolia. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksiani (naurettavan vähäisen yhden opiskeluvuoden perusteella!).

Plussat:


+ (akateeminen) vapaus

Akateeminen vapaus oli minulla tiedossa, mutta silti tuli yllätyksenä, miten vähän meillä on varsinaista läsnäolopakkoa. Luentoja toki on varsinkin tällä hetkellä lähes päivittäin, mutta se, ettei niille ole pakko mennä, oli tälle amk:n kasvatille varsin outoa. Mutta kävi luennoilla tai ei, asiat on osattava tentissä, joten opiskelulle on varattava aikaa. Harkat, seminaarit ja infoluennot ovat pakollisia, ja niitäkin on tähän vuoteen mahtunut kiitettävästi.

+ joustavuus ajankäytössä

Minusta on mukavaa, kun voin itse määritellä, kuinka paljon opiskelen ja mihin vuorokaudenaikaan. Jos jonakin päivänä väsyttää, voi jättää opiskelun toiseen kertaan. Hyvänä päivänä saa taas opiskeltua tuplasti peruspäivään verrattuna. Tietysti jossain vaiheessa tullee taas tilanne, jossa lapset ovat hoidossa ja molemmat vanhemmat opiskelemassa tai töissä. Silloin tällä joustavuudella on  todella suuri merkitys arjen sujuvuuden kannalta. Työelämään verrattuna opiskellessa pääsee tässä suhteessa kyllä helpolla - töihin kun pitää mennä silloin kun sattuu töitä olemaan :)

+ itsenäisyys

Oma menestymiseni ei riipu kenestäkään muusta kuin itsestäni, tai no, ehkä vähän perheestäni myös. Voin myös itse määritellä, mihin pyrin, koska olen itse itseni pomo. Voin itse päättää, mikä taso opintomenestyksessä on minulle riittävä, mihin haluan keskittyä ja mikä voi ehkä jäädä vähemmälle huomiolle. Voin valita itselleni sopivan opiskelumetodin, oppimistani parhaiten tukevat materiaalit ja hyvän opiskeluympäristön. Amk-opintoihini verrattuna osaan tätä puolta hyödyntää nykyään paljon paremmin - ikä on näköjään hyvästä tässä asiassa.

+ kohtuullinen vastuu

Opiskeluaikana en ole vielä (tai enää) vastuussa mistään muusta kuin siitä, että opinnot etenevät. Tietysti itsellä on myös vastuu siitä, että oppii asioita sen verran kuin kokee tarvitsevansa. Onhan se vastuuta sekin, mutta nykyisen ja tulevan työn vastuuseen verrattuna ei juuri mitään. On oikeastaan aika piristävää olla välillä vastuussa vain itsestään ja itselleen. "Kunnollisia" potilaskontaktejahan meille tulee vasta 3. vuonna, joten siltäkin osin vastuu tuntuu tässä opintojen vaiheessa aika vähäiseltä.


+ uuden oppiminen

On niin palkitsevaa, kun saa jonkin uuden asian loksahtamaan paikalleen! Muistan vieläkin, kun avasin tuon yhden kurssikirjan syksyllä SORATO-jakson tiimoilta. Koko kirja näytti vilisevän kummallisia termejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Nyt METABO-kurssilla lukiessani samaa kirjaa huomaan niin selvästi, että alkaa muodostua jonkinlaisia linkkejä aiemmin opitun ja uuden tiedon välille. Opiskelun parasta antia ovat ne hetket, kun oikeasti tajuaa oppineensa jotakin! (Toim. huom. Niitä hetkiä ei ole turhan paljon...)


+ pääosin kiinnostava sisältö

Ammattiin opiskellessa kaikilla kursseilla on jokin tarkoitus tulevaa työtä ajatellen. Joskus yhteys kurssin ja oman tulevan työn välillä tuntuu ohuenohuelta, mutta kun oikein miettii, saattaa ehkä löytää syyn, miksi juuri tätä asiaa pitää opiskella. Pääosin opintojen sisältö on tänä ensimmäisenäkin opiskeluvuonna ollut kiinnostavaa, vaikka prekliiniset opinnot ovatkin nimensä mukaisesti kliinisiä edeltäviä opintoja. Itselläni ei ole mikään kiire klinikkaan, vaan nautin tästä, kun saa "rauhassa" kerätä tietopohjaa ilman pahempia stressitekijöitä. Toki itselläni tässä vaikuttaa se, että potilastyötä on tullut jo tehtyä jonkin verran.

Miinukset:

- raha

Opiskelijan ainainen murheenkryyni. Suureksi onnekseni sain sentään kesätöitä, joten valoa on näkyvissä. Olen myös ilmoittautunut keikkalistalle, joten mielenkiinnolla odotan, alkaako sitä kautta tipahdella työvuoroja.

- itseohjautuvuus/oma-aloitteisuus

Itsenäisyyden kääntöpuoli. Yliopistossa ei pahemmin tulla kyselemään, miten opiskelu sujuu vai sujuuko mitenkään. Niin opiskelussa kuin ongelmien ratkaisussakin pitää olla oma-aloitteinen. Tietysti kurssikavereiden kesken voi pohtia ja käydä läpi kaikenlaista, mutta kuitenkin loppupeleissä on itse tiedettävä, mitä tekee. Itselleni hankalinta tässä on oman opiskelun ajoittaminen ja materiaalin hyödyntäminen, kun kokonaisuudet ovat laajoja ja oppimateriaali hajallaan eri lähteissä.

- opintojen epätasainen jakautuminen/ajan puute

Lääkis on hyvin koulumuotoinen, eli siellä ei ole pahemmin valinnanvaraa. Kurssit järjestetään kerran vuodessa, joten oman kurssin mukana on hyvä pysyä. Epätasaisuudella tarkoitan sitä, että ainakin tänä vuonna meillä oli muutaman viikon sisään paljon tenttejä, mutta sitten taas pari kuukautta väliä seuraavaan. Itselleni on raskasta, kun tenttejä ja tehtäviä kasautuu paljon samaan ajankohtaan. Toisaalta on hyväkin, että välillä on kevyempää ja tentit pidetään yhdessä sumassa.

Olen sen verran hidas oppimaan, että kärsin jatkuvasta ajan puutteesta. Tarvitsisin yhden kurssin opiskeluun paljon pidemmän ajan kuin mille lukujärjestyksessä on tilaa. Mun tahdilla lääkis kestäisi varmaan 12 vuotta, joten ehkä on silti ihan hyvä, että kursseille on oma rajattu suorittamisaikansa :D

- opiskelun ja vapaa-ajan erottaminen

En tiedä, kuinka moni kamppailee saman asian kanssa, mutta kun tekemistä on paljon, tuntuu, ettei "saisi" pitää vapaa-aikaa. Töissä tätä ongelmaa ei ole: silloin kun ollaan töissä, tehdään töitä, ja muut ajat ollaan vapaalla. Varsinkin kotona opiskellessa minulla on ongelmana se, että teen vähän sitä sun tätä ja lopulta olen opiskellut puoliteholla koko päivän. Sitten väsyttää ja tuntuu, ettei minulla ole koskaan vapaa-aikaa. Onneksi omia keinoja ajanhallintaan on löytynyt vuoden aikana runsaasti!


- opiskelun kuormittavuus

Huomasin alkusyksystä, että opiskelu otti oikeasti voimille ennen kuin siihen tottui. Jatkuva uuden oppiminen ja uusien asioiden opiskelu kuormittaa ainakin minua henkisesti. Osittain sen vuoksi en jaksa vapaa-ajalla vaikkapa lukea niin raskasta tekstiä kuin töissä ollessa jaksoin tai käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja. Aivot tarvitsevat lepoa, ja sitä saan heilumalla ryhmäliikuntatunnilla tai selaamalla nettiä päämäärättömästi. Toisaalta myös ihan tavallinen lapsiperhearki ja harrastukset antavat mielen levätä.

Työelämässä on se hyvä puoli, että kun on päässyt sisään työtehtäviinsä, ei tarvitse aivan joka hetki opiskella uusia asioita. Tietysti ainakin omalla alallani pitää jatkuvasti päivittää osaamistaan, jotta pysyy suunnilleen ajan tasalla. On silti ollut jännä huomata, että vaikka opiskeluun käyttää vähemmän aikaa viikossa kuin työssäkäyntiin, se saattaa välillä olla kuormittavampaa kuin työ.

Vaikka noita miinuksiakin tuli ihan kunnon lista, koen, että opiskelussa on plussia silti enemmän. Tosin jos tekisin vastaavan listan työelämästä, siitäkin löytyisi varmasti enemmän plussaa kuin miinusta. Mutta niin sen pitääkin olla :) Jokaisesta asiasta löytyy jotakin negatiivista, eikä edes unelma-alaa opiskellessa motivaatio ole joka hetki huipussaan. Silti noista miinuksista ja ajoittaisista stressipaniikeista riippumatta opiskelu voi olla ihan mukavaa!

Tämä jääköön muistoksi ekan vuoden fiiliksistä. Ehkäpä joskus myöhemmin palaan tähän listaan ja päivitän sen sitten ajan tasalle :) Veikkaan, että klinikkaan siirtyessä opiskelusta tulee aika tavalla aikataulutetumpaa, jolloin pari ekaa kohtaa eivät enää tässä määrin pidä paikkaansa. Tulevaa odotellessa!