Jokaisella ihmisellä on täsmälleen samat 24 tuntia vuorokaudessa. Jollekulle päivät saattavat tuntua aivan liian pitkiltä, toiselle nuo 24 tuntia eivät meinaa riittää millään. Miten saan ajan riittämään perheelle, opinnoille, harrastuksille, parisuhteelle, ystäville ja ihan vain itselleni?
Ensimmäisenä uutinen: kaikkea ei voi saada. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, etten voi yhtä aikaa menestyä opinnoissani loistavasti, treenata sata lasissa, viettää joka ilta ihanaa parisuhdeiltaa, treffata ystäviä viikoittain ja olla jatkuvasti pullantuoksuinen äiti tiptopsiistissä kodissaan. Olisihan se hauskaa olla joku superihminen, joka handlaisi kaiken täydellisesti, mutta valitettavasti en ole. (Anteeksi vain, jos joku teistä on kuvitellut niin :D)
Osallistuin nyt keväällä Nyyti.ry:n järjestämään kuuden viikon mittaiseen Taitoja ajanhallintaan -nettiryhmään, jossa käsiteltiin ajanhallintaan liittyviä ongelmia ja mietittiin niihin ratkaisuja. Kuusi viikkoa hujahti ohi ihan liian nopeasti, mutta siinäkin ajassa ehti hyvin tarttua mukaan muutama oppi. Osa alla olevista ajanhallintakeinoista on itse vuosien varrella kehiteltyjä, osa taas ryhmän innoittamana kokeiltuja ja hyviksi todettuja :)
Ylimääräisen karsiminen.
Meillä jokaisella on omat heikot kohtamme, joihin kuluu aikaa huomaamatta vieden samalla tilaa joltain tärkeämmältä. Ei:n sanominen on yllättävän vaikeaa mutta todella vapauttavaa! Kaikkiin kissanristiäisiin ei ole pakko osallistua eikä aina tarvitse empimättä syöksyä apuun, jos joku on joutunut vaikeuksiin. Itse olen tämän uuden elämäntilanteen myötä vähentänyt siivoamista. Ei ole kenenkään etu, että äiti tai isä käyttää kaiken liikenevän energiansa taisteluun luonnonvoimia vastaan, vaan senkin ajan voi käyttää vaikka rentoutumiseen. Toisaalta tässä tilanteessa meille paras ratkaisu on se, että arjessa keskitytään opintoihin, kerhoihin, harrastuksiin ja perheeseen, ja viikonloppuisin sitten tapaamme ystäväperheitä tai teemme jotain erityisempää.
C15/Pomodoro-tekniikka.
C15 (lisää aiheesta täällä) oli minulle uusi tekniikka, jota olen kuitenkin tietämättäni noudattanut jo pidempään. Sen tarkoituksena on saada aikaa ja tilaa niille asioille, joita haluaisi tehdä, muttei koskaan "ehdi". Metodissa laitetaan kello soimaan vartin päästä, ja sen ajan teet sitä, mitä haluat. Itse käytän tätä (myös lasten kanssa) esim. järjestelemiseen tai johonkin kotityöhön, johon ei millään jaksaisi ryhtyä. Vartti on niin lyhyt aika, että sen ajan jaksaa tehdä melkein mitä tahansa. Samalla se on kuitenkin niin pitkä aika, että siinä ehtii esim. järjestellä kämpän perussiistiksi tai lukea monta sivua kirjaa. Monesti, kun aika on rajallinen, tulee myös oltua tehokkaampi kuin silloin, kun on koko päivä aikaa. Kummallista, mutta totta.
Lähes jokaiselle tuttu Pomodoro-tekniikka on yksinkertaisimmillaan sitä, että kello laitetaan soimaan 25 minuutin (tai itselle hyväksi todetun ajan) päähän, ja sen 25 minuutin ajan tehdään aiemmin päätettyä tehtävää. Itse latasin sovelluskaupasta kivan sovelluksen, jossa saa 25 minuutin urakasta palkinnoksi tomaatin! "Tomaattien" välillä pidetään lyhyt, n. 5 minuutin tauko, jonka jälkeen jatketaan toiset 25 minuuttia. Tällä tekniikalla minä, välillä niin saamaton opiskelija, olen saanut itseni tehokkaasti hommiin. On myös palkitsevaa nähdä konkreettisesti, että on tullut opiskeltua. Jos et ole aiemmin kokeillut, suosittelen ehdottomasti ottamaan kokeiluun!
Yksi asia kerrallaan.
En tiedä miksi, mutta minusta on tullut sellainen säheltäjä, joka yrittää tehdä kymmentä asiaa yhtä aikaa. Toisaalta se kai liittyy äitiyteen, kun on (ollut) pakko hallita monta asiaa yhtä aikaa. Joka tapauksessa multitaskaus on pahimmillaan silkkaa ajanhukkaa, kun ei keskity yhteenkään asiaan kunnolla. Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen on itselläni vähentänyt sellaista "hirveästi tekemistä, mutten saa mistään otetta"-fiilistä. Asioita listaamalla ja niille ajan raivaamisellakin saa päätä järjestykseen.
Kalenteri.
Kirjoitan kalenteriin ylös opiskeluajat, treenit, harrastukset jne. Parisuhdeaikojakin voi kirjoittaa kalenteriin, jos kokee sen luontevaksi. Kun asioiden hoidolle ja muille velvollisuuksille merkitsee kalenteriin oman aikansa, niistä ei tarvitse stressata vapaa-ajalla. Olen alkanut kirjoittaa kalenteriin paitsi itseopiskeluajat, myös sen, mitä sillä kerralla on tarkoitus käsitellä. Kun tietää jo etukäteen, mitä aikoo milloinkin tehdä, tehtävään tarttuminen on paljon nopeampaa. Hyvällä suunnittelulla ja aikataulutuksella stressin määrä pysyy aisoissa, kun tietää, että kaikella on aikansa.
Tehtävälistan lyhentäminen.
Itselläni on ollut tapana kirjoittaa kilometrin mittainen tehtävälista ja ahdistua sitten, kun kaikkea ei ehdi eikä jaksa. Parempi tapa on valita jokaiselle viikolle pari kolme tehtävää, joihin keskittyy, ja jos aikaa ja kiinnostusta riittää, jatkaa muita listan asioita. Myös värikoodausta voi käyttää: punaisella akuutit, keltaisella melko kiireelliset ja vihreällä ne, joiden aikataululla ei ole väliä.
Olennaiseen keskittyminen ja priorisointi.
Viimeisenä, ja itselleni tärkeimpänä. Käyn jatkuvaa taistoa arjessani siitä, mikä on milläkin hetkellä tärkeää ja valitsen sen myötä, mitä minäkin hetkenä teen. Joskus on kaikista tärkeintä keskittyä perheeseen, jossain toisessa tilanteessa omaan hyvinvointiin ja kolmannessa tenttiin lukuun. Kaikkea ei voi eikä tarvitse suorittaa joka hetki täydellisesti, vaan joka hetki voi valita sen, mikä juuri silloin vaatii eniten huomiota. Avainasia tässä on se, että myös keskittyy täysin siihen, mitä tekee. Kun on lasten kanssa, myös on lasten kanssa eikä henkisesti jossain muualla.
Nämä huomiot ajankäytöstä ovat tuoneet omaan elämääni paljon iloa ja paradoksaalista kyllä, myös vapaa-aikaa. Aiemmin - ja edelleenkin aina joskus - saattoi kulua tuntikausia jonkin "turhan" asian äärellä, mutta yleensä ottaen olen tätä nykyä paremman ajanhallinnan vuoksi sekä rennompi että tehokkaampi. Itselläni on vielä paljon opittavaa näistä keinoista ja ajanhallinnasta muutenkin, mutta parempaa minää kohti mennään!
Iso kiitos edistyksestäni kuuluu Nyyti.ry:n Taitoja ajanhallintaan -ryhmän ohjaajille, jotka viikoittaisilla tehtävänannoillaan ja esittämillään kysymyksillä ohjasivat pohtimaan olennaisia asioita.
Opiskelijoille vinkiksi vielä, että Nyyti.ry tarjoaa opiskelijoille erilaisia nettiryhmiä ja chattailua eri asioiden tiimoilta. Itse olen tämän Taitoja ajanhallintaan -nettiryhmän lisäksi käynyt vuosia sitten Elämäntaitokurssin, jota voin myös suositella. Vaikka oma elämän- ja arjenhallinta olisikin ihan hyvällä tasolla, aina on mahdollista kehittää omaa arkeaan vielä sujuvammaksi, joustavammaksi ja stressittömämmäksi :)
Tsemppiä jokaisen päivään!
Kuvat: Pinterest
Ensimmäisenä uutinen: kaikkea ei voi saada. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, etten voi yhtä aikaa menestyä opinnoissani loistavasti, treenata sata lasissa, viettää joka ilta ihanaa parisuhdeiltaa, treffata ystäviä viikoittain ja olla jatkuvasti pullantuoksuinen äiti tiptopsiistissä kodissaan. Olisihan se hauskaa olla joku superihminen, joka handlaisi kaiken täydellisesti, mutta valitettavasti en ole. (Anteeksi vain, jos joku teistä on kuvitellut niin :D)
Osallistuin nyt keväällä Nyyti.ry:n järjestämään kuuden viikon mittaiseen Taitoja ajanhallintaan -nettiryhmään, jossa käsiteltiin ajanhallintaan liittyviä ongelmia ja mietittiin niihin ratkaisuja. Kuusi viikkoa hujahti ohi ihan liian nopeasti, mutta siinäkin ajassa ehti hyvin tarttua mukaan muutama oppi. Osa alla olevista ajanhallintakeinoista on itse vuosien varrella kehiteltyjä, osa taas ryhmän innoittamana kokeiltuja ja hyviksi todettuja :)
 |
Ylimääräisen karsiminen.
Meillä jokaisella on omat heikot kohtamme, joihin kuluu aikaa huomaamatta vieden samalla tilaa joltain tärkeämmältä. Ei:n sanominen on yllättävän vaikeaa mutta todella vapauttavaa! Kaikkiin kissanristiäisiin ei ole pakko osallistua eikä aina tarvitse empimättä syöksyä apuun, jos joku on joutunut vaikeuksiin. Itse olen tämän uuden elämäntilanteen myötä vähentänyt siivoamista. Ei ole kenenkään etu, että äiti tai isä käyttää kaiken liikenevän energiansa taisteluun luonnonvoimia vastaan, vaan senkin ajan voi käyttää vaikka rentoutumiseen. Toisaalta tässä tilanteessa meille paras ratkaisu on se, että arjessa keskitytään opintoihin, kerhoihin, harrastuksiin ja perheeseen, ja viikonloppuisin sitten tapaamme ystäväperheitä tai teemme jotain erityisempää.
C15/Pomodoro-tekniikka.
C15 (lisää aiheesta täällä) oli minulle uusi tekniikka, jota olen kuitenkin tietämättäni noudattanut jo pidempään. Sen tarkoituksena on saada aikaa ja tilaa niille asioille, joita haluaisi tehdä, muttei koskaan "ehdi". Metodissa laitetaan kello soimaan vartin päästä, ja sen ajan teet sitä, mitä haluat. Itse käytän tätä (myös lasten kanssa) esim. järjestelemiseen tai johonkin kotityöhön, johon ei millään jaksaisi ryhtyä. Vartti on niin lyhyt aika, että sen ajan jaksaa tehdä melkein mitä tahansa. Samalla se on kuitenkin niin pitkä aika, että siinä ehtii esim. järjestellä kämpän perussiistiksi tai lukea monta sivua kirjaa. Monesti, kun aika on rajallinen, tulee myös oltua tehokkaampi kuin silloin, kun on koko päivä aikaa. Kummallista, mutta totta.
Lähes jokaiselle tuttu Pomodoro-tekniikka on yksinkertaisimmillaan sitä, että kello laitetaan soimaan 25 minuutin (tai itselle hyväksi todetun ajan) päähän, ja sen 25 minuutin ajan tehdään aiemmin päätettyä tehtävää. Itse latasin sovelluskaupasta kivan sovelluksen, jossa saa 25 minuutin urakasta palkinnoksi tomaatin! "Tomaattien" välillä pidetään lyhyt, n. 5 minuutin tauko, jonka jälkeen jatketaan toiset 25 minuuttia. Tällä tekniikalla minä, välillä niin saamaton opiskelija, olen saanut itseni tehokkaasti hommiin. On myös palkitsevaa nähdä konkreettisesti, että on tullut opiskeltua. Jos et ole aiemmin kokeillut, suosittelen ehdottomasti ottamaan kokeiluun!
Yksi asia kerrallaan.
En tiedä miksi, mutta minusta on tullut sellainen säheltäjä, joka yrittää tehdä kymmentä asiaa yhtä aikaa. Toisaalta se kai liittyy äitiyteen, kun on (ollut) pakko hallita monta asiaa yhtä aikaa. Joka tapauksessa multitaskaus on pahimmillaan silkkaa ajanhukkaa, kun ei keskity yhteenkään asiaan kunnolla. Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen on itselläni vähentänyt sellaista "hirveästi tekemistä, mutten saa mistään otetta"-fiilistä. Asioita listaamalla ja niille ajan raivaamisellakin saa päätä järjestykseen.
Kalenteri.
Kirjoitan kalenteriin ylös opiskeluajat, treenit, harrastukset jne. Parisuhdeaikojakin voi kirjoittaa kalenteriin, jos kokee sen luontevaksi. Kun asioiden hoidolle ja muille velvollisuuksille merkitsee kalenteriin oman aikansa, niistä ei tarvitse stressata vapaa-ajalla. Olen alkanut kirjoittaa kalenteriin paitsi itseopiskeluajat, myös sen, mitä sillä kerralla on tarkoitus käsitellä. Kun tietää jo etukäteen, mitä aikoo milloinkin tehdä, tehtävään tarttuminen on paljon nopeampaa. Hyvällä suunnittelulla ja aikataulutuksella stressin määrä pysyy aisoissa, kun tietää, että kaikella on aikansa.
Tehtävälistan lyhentäminen.
Itselläni on ollut tapana kirjoittaa kilometrin mittainen tehtävälista ja ahdistua sitten, kun kaikkea ei ehdi eikä jaksa. Parempi tapa on valita jokaiselle viikolle pari kolme tehtävää, joihin keskittyy, ja jos aikaa ja kiinnostusta riittää, jatkaa muita listan asioita. Myös värikoodausta voi käyttää: punaisella akuutit, keltaisella melko kiireelliset ja vihreällä ne, joiden aikataululla ei ole väliä.
Olennaiseen keskittyminen ja priorisointi.
Viimeisenä, ja itselleni tärkeimpänä. Käyn jatkuvaa taistoa arjessani siitä, mikä on milläkin hetkellä tärkeää ja valitsen sen myötä, mitä minäkin hetkenä teen. Joskus on kaikista tärkeintä keskittyä perheeseen, jossain toisessa tilanteessa omaan hyvinvointiin ja kolmannessa tenttiin lukuun. Kaikkea ei voi eikä tarvitse suorittaa joka hetki täydellisesti, vaan joka hetki voi valita sen, mikä juuri silloin vaatii eniten huomiota. Avainasia tässä on se, että myös keskittyy täysin siihen, mitä tekee. Kun on lasten kanssa, myös on lasten kanssa eikä henkisesti jossain muualla.
 |
Nämä huomiot ajankäytöstä ovat tuoneet omaan elämääni paljon iloa ja paradoksaalista kyllä, myös vapaa-aikaa. Aiemmin - ja edelleenkin aina joskus - saattoi kulua tuntikausia jonkin "turhan" asian äärellä, mutta yleensä ottaen olen tätä nykyä paremman ajanhallinnan vuoksi sekä rennompi että tehokkaampi. Itselläni on vielä paljon opittavaa näistä keinoista ja ajanhallinnasta muutenkin, mutta parempaa minää kohti mennään!
Iso kiitos edistyksestäni kuuluu Nyyti.ry:n Taitoja ajanhallintaan -ryhmän ohjaajille, jotka viikoittaisilla tehtävänannoillaan ja esittämillään kysymyksillä ohjasivat pohtimaan olennaisia asioita.
Opiskelijoille vinkiksi vielä, että Nyyti.ry tarjoaa opiskelijoille erilaisia nettiryhmiä ja chattailua eri asioiden tiimoilta. Itse olen tämän Taitoja ajanhallintaan -nettiryhmän lisäksi käynyt vuosia sitten Elämäntaitokurssin, jota voin myös suositella. Vaikka oma elämän- ja arjenhallinta olisikin ihan hyvällä tasolla, aina on mahdollista kehittää omaa arkeaan vielä sujuvammaksi, joustavammaksi ja stressittömämmäksi :)
Tsemppiä jokaisen päivään!
Kuvat: Pinterest
Hyviä vinkkejä! Minä olen myös tinkinyt siivoamisesta... Ja se on ollut vaikeaa :/ . Jotenkin koen syyllisyyttä siitä, että lähden vaikka lenkille kun koti ei ole ojennuksessa. Sekä oma äitini että anoppini ovat sellaisia, että kodin siisteys ja järjestys on tärkeää ja huomaan usein ajatttelevani, etten ole "kunnollinen nainen" kun en aseta itse siivoamista ykkössijalle. Mutta totuus vaan on, että mulla on paljon aikaa vievä työ ja jos haluaisin joka paikan olevan aina viimeisen päälle, en juuri ehtisi urheilla, tavata ystäviä tai opiskella. Järki sanoo näin, mutta takaraivossa on sitkeässä se ajatus, että olen laiska kun valinnan edessä pistän mieluummin lenkkarit jalkaan ja lykkään imurointia seuraavaan päivään...
VastaaPoistaHyvin tutulta kuulostaa... Sulla on kyllä kaikenlaista, työt ja opiskelut ja muut. Siivoushommaa tosiaan riittäisi 24/7 varsinkin noiden junioreiden takia. Mutta kun on pakko valita, mikä on itselle (ja perheelle) tärkeintä, siivous ei ole ensimmäisenä listalla. Täydellinen jos olisi niin ehtisi kaiken ja vähän päälle, mutta kun ei ole :D Jänniä muuten nuo stereotypiat "kunnollisista" naisista ja miehistä - miten ne siirtyvätkin salakavalasti seuraaville sukupolville.
PoistaTsemppiä sinne!