Tänään vietetään J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää! Samalle päivälle, 12.5. sattuu myös toinen itseäni koskettava juhlapäivä, nimittäin Sairaanhoitajan päivä. Toukokuun 12. oli nykyaikaisen sairaanhoitajuuden uranuurtajan, Florence Nightingalen syntymäpäivä.
Molemmilla näistä on sydämessäni oma paikkansa. Vaikka muuttaisin toiselle puolelle maailmaa ja tulisin toimeen vieraalla kielellä, olisin silti aina suomalainen. Suomalaisuus merkitsee minulle ennen kaikkea turvallisuutta, rauhaa, vapautta ja mahdollisuuksia. Jos olisin sattunut syntymään jonnekin muualle kuin tänne, en tiedä, missä nyt olisin. Tuskin opiskelisin korkeakoulussa etenkään niin, että mieheni hoitaa lapsiamme? Olisinkohan koskaan edes päässyt kouluun?
Yksi rakas asia suomalaisuudessa on suomen kieli. Äidinkieli on minulle niin tärkeä asia, että jossain vaiheessa ajattelin tosissani ryhtyä äidinkielenopettajaksi. Pidän suomen kielen vivahteikkuudesta, monipuolisuudesta ja ajoittaisesta haasteellisuudestakin, kun välillä pitää miettiä kaksi kertaa, miten jokin asia kirjoitetaankaan. Olen suomalaisuudestani ylpeä ja onnellinen.
Yksi rakas asia suomalaisuudessa on suomen kieli. Äidinkieli on minulle niin tärkeä asia, että jossain vaiheessa ajattelin tosissani ryhtyä äidinkielenopettajaksi. Pidän suomen kielen vivahteikkuudesta, monipuolisuudesta ja ajoittaisesta haasteellisuudestakin, kun välillä pitää miettiä kaksi kertaa, miten jokin asia kirjoitetaankaan. Olen suomalaisuudestani ylpeä ja onnellinen.
 |
Sairaanhoitajuus on erottamaton osa (ammatti-)identiteettiäni. Se on ensimmäinen ja tähän asti ainoa ammattini, joka kulkee aina mukana. Muistan vieläkin sen luennon, jolla puhuttiin sairaanhoitajuuden historiasta ja Florence Nightingalen osuudesta siinä. Nightingalella oli suuri merkitys sairaanhoitajien koulutuksen uudistajana ja sairaanhoitajan ammatillisen aseman kohottajana. On vaikeaa kuvitella, millainen sairaanhoitajan ammatti ja työnkuva olisi ilman Nightingalen vaikutusta siihen.
Sairaanhoitajuus merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, että kaiken lähtökohtana on ihminen. Vaikka kouluttautuisin mihin tahansa ammattiin tai päätyisin mihin tahansa työhön, haluan pitää tuon saman lähtökohdan. On etuoikeus saada työskennellä niin lähellä ihmistä: nähdä toipuminen ja ilo, mutta myös luopuminen ja suru. Tämän asenteen haluan pitää myös tulevassa ammatissani ja työssä: ihminen on tärkein. Olen ylpeä myös sairaanhoitajuudestani. Se on yksi hienoimmista ammateista joita tiedän.
 |
Muista kiittää - ainakin nyt Sairaanhoitajan päivänä - lähelläsi olevia sairaanhoitajia. Kiitos on pieni sana, jolla on äärettömän suuri merkitys. Sen voimalla hoitaja siirtää vuoria.
Olipa ihanasti kirjoitettu molemmista asioista! Oma äitini on sairaanhoitaja (nyttemmin jo hoitotieteiden tohtori). Itse olen kasvanut sellaisessa ruokapöydässä jossa ei paljon mitä erikoisimmilla eritekertomuksilla ole ollut enää vaikutusta ruokahaluun :D Arvostan äitiäni tosi paljon, erityisesti tuon ammatinkin takia. Luulen että se on ollut yksi kimmoke itse lähteä tavoittelemaan lääkikseen, vaikka eri ammatti onkin. Sairaanhoitaja on minusta yksi aliarvostetuimmista ammateista, ja tuota työtä tekevät minusta ehdottomasti ansaitsisivat enemmän tunnustusta. Minusta tuo oli erityisen hienosti kirjoitettu että on etuoikeus saada työskennellä noin lähellä ihmistä, siitä paistaa läpi minusta tietty nöyryys ja kunnioitus omaa ammattia kohtaan, se on hienoa :)
VastaaPoistaKiitos :) Sairaanhoitajien ja muidenkin hoitajien aliarvostuksesta olen ihan samaa mieltä. Siksi onkin hyvä että on tällaisia juhlapäiviä, jolloin tuodaan esiin sitä, miten tärkeää ja merkityksellistä hoitotyö on. Omat idolini ammatin osalta ovat pari entistä työkaveria ja kokenutta sh-kollegaa, joiden asennetta (työ)elämään ihailen vieläkin :) Nostan hattua jokaiselle, joka on tehnyt tai tekemässä pitkää uraa hoitotyön parissa.
PoistaItsellänikin hoitotiede oli toinen vaihtoehto, mutta lääkis veti pidemmän korren. Hoitotyön kehittäminen tai opetustyö olisi kiinnostanut, mutta ne jäivät nyt muille :)