Miksi pääsykoe on niin iso asia?

Kivaa keskiviikkoa! Pakko sanoa tähän alkuun, että olin pudota tuolilta, kun huomasin eilen blogini keikkuvan lifestyleblogien top-10:ssä. Siis what! (Mainittakoon tähän väliin, että perustaessani blogin ajattelin, että olisipa makeaa edes käväistä joskus tuolla listalla. "Ei tule tapahtumaan", ajattelin silloin. Mutta kuten näkyy, mikään ei näköjään ole mahdotonta.)

Kiitos tästä blogini tähtihetkestä kuuluu kuitenkin Sinulle, ihana lukijani ♥ Tosi kiva, kun luet :)

No niin, asiaan:

Pääsykoe on iso juttu, tai ainakin minulle oli. Maaliskuisessa illanvietossa sivusimme teemaa koulukavereideni kanssa, ja sain ensimmäistä kertaa kuulla jokaisen sisäänpääsytarinan. Oli aika kummallista, että vaikka tiesin lopputuloksen, jännitin tarinan etenemistä tosissani :D

Pääsykoe voi tuntua paljon enemmältä kuin yhdeltä kokeelta, jos niskassa painavat  omien toiveiden lisäksi vanhempien, sukulaisten, ystävien jne. hyvää tarkoittavat, mutta silti raskaat odotukset. Minulla näitä ei juuri ollut (siitä syystä, kun vain harva tiesi haustani!), mutta tietoisuus siitä, että minun käsissäni on avaimet muutokseen, tuntui välillä tosi raskaalta.

Opiskelupaikkaa hakiessa tulevaisuus on vielä epävarma, samoin oma olo. Vielä epävarmemmalta tuntuu, jos ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa. Täysin itseoppineena toivon, ettei teitä ole kovin montaa - yksin pärjääminen kun oli omassa pääsykoeprosessissani kaikkein raskainta. Se onkin yksi syy, jonka vuoksi olen halunnut näinkin tiiviisti kulkea teidän hakijoiden rinnalla varsinkin tämän kevään ajan. Olen ilahtunut jokaisesta palautteesta, jonka mukaan joku on saanut tarinastani tai jutuistani motivaatiota ja tsemppiä. Samoin olen mielelläni pitänyt sähköpostitse yhteyttä muutamiin teistä lukijoista. Edelleen minuun saa ottaa yhteyttä asiassa kuin asiassa :)

Teistä joku saattaa ajatella, että helppohan se on täältä rajan toiselta puolelta jaella vinkkejä hakuprosessiin. Jep, tottahan se on. Vuosi vuodelta muistot hakuprosessista varmasti hälvenevät, mutta "vuosi sitten" tuo menneet asiat yllättävän lähelle. Älkää huoliko, en silti aio koko opiskeluaikaa jauhaa pääsykokeesta, vaan pääsen siitä kyllä jossain vaiheessa yli ;)

Mitä pääsykoeprosessini sitten opetti? Pääsykokeeseen opiskelu on tähänastisen elämäni ensimmäinen yritys, jossa pistin itseni likoon 100-prosenttisesti. En ollut koskaan ottanut niin suurta epäonnistumisen riskiä. Itseni likoon pistäminen tarkoitti tekosyiden hylkäämistä, opiskelun priorisointia, lähes sietämätöntä epävarmuutta ja ahdistustakin, mutta tiesin, etten voi saavuttaa tavoitettani ilman täyttä panostusta asiaan.

Toisaalta pääsykoeprosessi sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään oman potentiaalini: sen, että kun jotain haluan ja olen valmis tekemään PALJON töitä sen eteen, voin saavuttaa tavoitteeni.

Koko hakuhomma oli pelottavaa silloin, mutta vielä pelottavammalta se tuntuu näin jälkikäteen. Miten ikinä uskalsin - ja toisella hakukerralla vielä "julkisesti"! En kadu julkista hakuprosessiani, vaikka se vierailevan bloggaajan ominaisuudessa olikin toki keveämpää kuin itsenäisenä bloggaajana. Enkä usko, että katuisin sitä, vaikka lopputulos olisi ollut toisenlainen. Totuuden nimessä on sanottava, että olin - kauan ennen tuloksia - kirjoittanut valmiiksi postausluonnoksen, jossa kerroin, etten päässyt ja yritin olla kovin urhea. Mutta sitten kävikin toisin.

Tärkein oppi, jonka omasta hakuprosessistani sain, taitaa kuitenkin olla tämä:

Ethän sinäkään anna?

Kaksi viikkoa aikaa pääsykokeeseen. Millä mielin olet menossa koitokseen? Jännittääkö, pelottaako, innostaako? (Omat toukokuun alun fiilikseni, sattumalta päivälleen vuosi sitten, löydät täältä. Kuulostaako tutulta?)


Kuvat ovat vapulta, jolloin oli suorastaan huikaisevan sininen taivas. Jäätkin alkavat vähitellen lähteä, jos ekaa kuvaa on uskominen. Kesää kohti mennään!