13.7.2016

Pääsykokeeseen valmistautuminen 1

Kirjoittelen seuraavaksi pari postausta siitä, mitkä asiat oman näkemykseni mukaan olivat tärkeässä roolissa opiskeluprosessissani. Ensin kirjoitan henkisestä puolesta, motivaatiosta ym. ja toisessa osassa konkreettisista asioista, kuten käyttämästäni materiaalista ja lukusuunnitelmasta.

Henkinen valmistautuminen ja asennoituminen


Uskallan väittää, että monen unelmiaan tavoittelevan konkreettinen valmistautuminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin henkinen. Itse olen sitä mieltä, että kaikki lähtee henkisistä valmiuksista. Suomeksi sanottuna: kun ihmisellä on todella vahva motivaatio, hän voi oppia lähes mitä vain. Henkinen pääoma on näkymätöntä, mutta sillä on uskomaton voima. Myös henkisiä valmiuksiaan voi ja kannattaa kehittää. Tämä kuulostaa nyt joltain halvalta self-help-oppaalta, mutta koettakaa kestää...

Tässä kuitenkin muutamia asenteita, jotka olivat suuressa roolissa oman hakuprosessini aikana. Näiden ”mielen taitojen” ansiona pidän sitä, että olen tässä nyt. Näin paljon vaivaa pitääkseni negatiiviset ajatukset loitolla ja keskittyäkseni alla oleviin asioihin. Joillakin ihmisillä on kaikki nämä taidot syntyessään, toiset (kuten minä) joutuvat tekemään paljon työtä kyetäkseen positiiviseen ajatteluun.

Sitaatit ovat Tähtien tavoittelijan teksteistä. Toivottavasti ne auttavat ymmärtämään, mitä ajan takaa.





HETKESSÄ ELÄMINEN: En huolehdi huomisesta.

”Siihen asti katse pääsykokeessa ja sen mukaisesti opiskellaan, mahdollisia ongelmia mietitään sitten myöhemmin.” (9.12.2015)

”Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan.” (13.2.2016)

Tämä vaati paljon työstämistä. Usein uhkasi käydä niin, että aloin stressata, ehdinkö edes opiskella kaikkea saati kerrata riittävästi. Silloin piti hengittää syvään ja todeta, että tänään teen parhaani, ja sanoa sama seuraavana päivänä.



ITSEARVOSTUS: Teen hyvää työtä.

”Lopputuloksesta riippumatta voin olla tyytyväinen itseeni.” (4.4.2016)

”Olen tyytyväinen suoritukseeni, kävi miten kävi. Tein parhaani.” (18.5.2016)

Yritin muistaa usein kehua itseäni, miten reipas olen ollut. Otin sen asenteen, etten ruoski itseäni eteenpäin, koska väkisin vääntämällä mikään ei suju. Päätin myös, että vaikken pääsisi sisään, olen silti ylpeä itsestäni ja siitä, että olen taas päässyt eteenpäin.



LUOTTAVAISUUS: Kaikki järjestyy.

”Kyllä se tästä vähitellen selkenee.” (8.10.2015)

”Jotenkin on silti hyvä fiilis, vaikken todellakaan tiedä, miten tämä päättyy.” (4.4.2016)

Muistan, kun sanoin vuodenvaihteessa, että vuosi 2016 on hyvä vuosi. Ja sitä se on ollut, ainakin tähän asti. Vuonna 2014 sain syntymäpäiväkortin, jossa oli teksti ”Elä niin kuin tietäisit kaikkien unelmiesi toteutuvan”. Sitä olen yrittänyt noudattaa. Tekee nimittäin elämästä aika mukavaa, kun ainoa pohdinnan aihe on se, milloin unelmani toteutuvat ;)



POSITIIVINEN ASENNOITUMINEN: Mitä hyvää tilanteessani on? 

”Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D” (13.2.2016)

”Kaikki mitä luen ja opin, on plussaa.” (13.2.2016)

Jossain vaiheessa oma elämäntilanne ja koko lukutouhu tuntui niin raskaalta, että oli pakko kaivaa sieltä alta jotain positiivista. Ja se kannatti, erityisesti tuo jälkimmäinen ajatus. Itsensä saa niin helposti lannistumaan, kun keskittyy siihen, mitä ei vielä osaa. Mutta jos näkee sen, miten paljon osaa jo nyt ja oppii jatkuvasti lisää, oppiminen on paljon kevyempää.


motivaatio, motivointi, pääsykoe, valmistautuminen



ASIOIDEN SUHTEUTTAMINEN: Kyse ei ole mistään elämää suuremmasta.

”Se koe on kuitenkin vain kasa paperia.” (3.5.2016)

Opiskelupaikka on iso asia, sitä en kiistä. Pelissä on loppuelämä ja tulevaisuus. Silti kyse ei ole elämästä ja kuolemasta. Minulle henk. koht. toimi tuon kaltainen ”vähättely”, jolla sain itseni uskomaan, ettei maailma kaadu, vaikken pääsisikään. Toisaalta taistelutahtoni (ks. seuraava kohta) heräsi: minuahan ei yksi paperikasa päihitä!



TAISTELUTAHTO: Tehän ette minua voita!

 ”Tärkeimmät aseeni ovat hyvä asenne ja järjetön motivaatio, ja niillä mennään läpi harmaan kiven!” (8.10.2015)

 ”Huono menestys ei suoranaisesti yllättänyt. Sisuunnuin siitä.” (6.1.2016)

Tämä on ehkä tärkein näistä, ainakin minulle! Mieheni sai aina toisinaan naurunaihetta, kun mulkoilin fysiikan laskuja ja ajattelin tiukasti: Luuletteko tosiaan pärjäävänne minulle?! Jos oli huono päivä, en edes yrittänyt vaikeita laskuja, vaan pitäydyin helpommissa. Kun taistelutahtoa oli kerättynä riittävästi, otin vaikeimpia tehtäviä käsittelyyni - ja usein voitin ne!



TAVOITTEEN MIELEEN PALAUTTAMINEN: Miksi? Ketä varten? Mitä tästä saan?

”Sitten pysähdyn hetkeksi miettimään, miten loistavan lääkärin maailma minussa menettääkään, jos en nyt keskity tähän asiaan kunnolla.” (28.10.2015)

Tähän liittyy olennaisesti se, että ensinnäkin tietää oman tavoitteensa. Miksi haluan sitä, mihin pyrin? Tämän asian pohdin itse läpikotaisin, ennen kuin tein päätöksen uudelleen hakemisesta. Halusin olla varma siitä, mitä teen, ja että teen niin oikeista syistä. Kun motivaation lähde oli löydetty, sen luo oli helpompi palata, jos into uhkasi hiipua.



YRITTELIÄISYYS: Jokainen askel on eteenpäin.

”Nähtäväksi jää, onko minulle vielä tänä vuonna mahdollista saavuttaa riittävät valmiudet pääsykokeessa pärjäämiseen. Niiltä osin kuin voin teen tietysti kaikkeni.” (6.1.2016)

Tämä oli johtotähteni koko hakuprosessissa. Vaikka en olisi saanut opiskelupaikkaa, olisin silti päässyt eteenpäin. Vaikka en olisi ”riittävän hyvä”, olisin silti parempi kuin ennen.



Nämä varmaan kuulostavat melkoiselta hutulta, mutta ei se mitään :) Minulle nämä olivat tärkeä osa koko prosessia, jollekin toiselle jotkut muut asiat ovat kantavia voimia. Tärkeintä on, että löytää omat vahvuutensa ja voimanlähteensä!

Jos teillä on jotain toiveita, mitä käsittelisin konkreettisesta valmistautumisesta kertovassa postauksessa, kommentoikaa ihmeessä :)

12 kommenttia:

  1. Hyvä, kun otit esille tämän henkisen puolen. Juuri parhaillaan painiskelen itseni kanssa, lähteäkö hakuprosessiin vaiko ei... ja mielessä pyörii em. ajatuksia, entä jos en pääsekään, opinko asioita riittävän hyvin jne.

    Toista osaa ajatellen haluaisin kuulla lisää, miten hyvin opit itsenäisesti fykebin, ja erityisesti fysiikan. :D Käytitkö ratkaisuja oppimisen tukena, millaisia oppimistekniikoita sinulla on/oli, oliko tarkkaa lukusuunnitelmaa, ja luitko yhtä vai kahta ainetta kerrallaan... miten kertasit, ja teitkö harjoituskokeita, ja jos niin, missä vaiheessa. :) Tulipas monta toivetta jo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon fiiliksen viime vuodelta. Sekin, että päättää lähteä hakuprosessiin uudestaan, vaatii melko lailla kanttia. Tsemppiä päätöksentekoon!

      Kivoja kysymyksiä, kiitos niistä :) Vastaan niihin parhaani mukaan!

      Poista
  2. Kyseessä on siis ikuinen haave. Matkan varrella tullut monenlaista vastaan, yksi korkeakoulututkintokin on alla. Kuitenkin ajatus palaa aina uudelleen lääkärin ammattiin. Tällä hetkellä olisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, joten projektille jäisi aikaa paremmin kuin kokopäivätyön ohella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että todellakin kannattaa yrittää, kun kyse on ikuisesta haaveesta! Oletko jo monta kertaa hakenut? Arvostan itse todella korkealle niitä, jotka monta kertaa pystyvät kokoamaan itsensä ja aloittavat lukemisen uudestaan. Se jos mikä osoittaa vahvuutta ja sinnikkyyttä!

      Osa-aikatyö varmasti helpottaisi lukuprosessia :) Tsemppiä sinulle, mitä ikinä päätätkin!

      Poista
    2. Olen kerran aiemmin aloittanut lukuprosessin, mutta silloin elämäntilanne muuttui, ja lukemiselle ei jäänyt tilaa. Kauan sitten lukion jälkeen kävin yhden kerran "katsomassa kysymykset", lukematta sivuakaan silloista pääsykoekirjaa. Nyt olisi tosiaan tehtävä päätös hakemisen suhteen. Se vaatii päätöksiä myös työn suhteen. Ei ole helppoa!

      Poista
    3. Aikuisiällä nämä(kin) päätökset vaativat vähän erilaista pohdintaa kuin nuorempana. Itse painiskelin sen kanssa, olenko valmis luopumaan "valmiista elämästäni" (perhe, oma koti, vakityö) ja hyppäämään taas koko perheeni kera opiskeluajan kituutukseen. Mutta tiedätkö, en ole hetkeäkään katunut (vielä! :D)

      Kai näissä asioissa pitää vain miettiä, kumpaa mahdollisesti katuu enemmän, yrittämistä vai yrittämättä jättämistä. (Jos kysyisit minulta, yritätkö vai jätätkö yrittämättä, vastaus olisi, että totta kai yrität!)

      Tsemppiä edelleen, ja jos päätät prosessiin lähteä, lupaan kannustaa sua eteenpäin vaikeina hetkinä! :)

      Poista
    4. Se on varmasti niin, että katuu myöhemmin, jos ei edes koskaan yritä. Itselläni ei ole vakityötä, eikä meillä ole lapsia, että siinä mielessä olen hieman erilaisessa tilanteessa. Teen syksyn aikana kahta työtä, joten lukeminen käynnistyisi vasta ennen joulua. Toinen vaihtoehto on jättää ekstrahomma pois, jolloin kokopäivätyön ohella voisi alkaa lukea jo heti. Ja kolmas vaihtoehto olisi jäädä pelkän ekstrahomman, osa-aikaisena, varaan, ja keskittyä täysillä. Vaikea valinta!!!

      Kiitos, tsemppiä tarvitaan yksistään tässä vaiheessa jo! :)

      Poista
    5. Tottahan se on, että jos ei koskaan yritä, ei voi mitään saavuttaakaan. Sinulla on kyllä paljon pohdittavaa ja monta eri vaihtoehtoa :) Varmasti löydät kuitenkin itsellesi sopivan ratkaisun!

      Poista
  3. Kiitoksia ihanasta ja innoittavasta blogistasi! Tulen varmasti epätoivon iskiessä usein palaamaan tänne ja hakemaan uudelleen sitä uskoa omaan onnistumiseen!
    Mielenkiinnolla jään myös seuraamaan uusia aiheitasi ensimmäisestä lääkisvuodestasi :)
    Vielä kerran paljon, paljon onnea sisäänpääsystäsi!! Nauti täysin rinnoin aikaansaannoksestasi, olet sen ansainnut!

    Täältä tullaan perästä, hitaasti, mutta varmasti, myös kohti Kuopiota :)

    T. Älyvuodon kikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos tästä blogista joku saa tsemppiä ja rohkaisua omaan urakkaansa, olen niin onnellinen :)

      Ja aina saa laittaa kommenttia, jos lukeminen maistuu puulta tai muu (perhe-)elämä sakkaa. Voin sitten tsempata pahimman yli. Hakuprosessin vaativuutta ei kukaan ymmärrä paremmin kuin saman kokenut!

      Hirveästi tsemppiä! :)

      Poista
  4. Hei! Kirjoitin joku aika sitten mutten ole varma tuliko kommenttini perille ja mihin postaukseen kommentoin..kerrohan/linkkaa jos oot jo vastaillut mulle :-D Olen tosiaan lähestulkoon samassa lähtötilanteessa kuten sinä aikanaan.

    Kysymykseni koskivat itsenäistä opiskelua. :-) Eli kuinka opit ymmärtämään esim fysiikan laskut? Pystyn itse lukemaan ja jopa luulen ymmärtäväni teorian mut kun pitäis alkaa laskemaan niin apua! Hyviä vinkkejä vastaanotetaan..

    Sitten toinen mieltäni askarruttava asia. En tahtoisi kertoa projektistani (mies vain tietää) lähipiirille koska pelkään yleistä teilaamista ja ennakkoluuloja. Miten onnistuit lukemaan "salassa" ja kärsikö sosiaalinen elämäsi tästä kovin? Tiedän että tämä homma vaatii omistautumista.

    Kiitos vielä innoittavasta blogista!

    T. Evsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas! Mietinkin, oletkohan löytänyt vastaustani, mutta se tosiaan löytyy Opiskelu ja äitiys -postauksesta! Toivottavasti vastauksestani on sinulle hyötyä :)

      Jaa-a, salassa lukeminen oli projekti sinänsä, kun kenellekään ei voinut kertoa, miksi vapaa-aika on niin vähissä ja miksi koko ajan väsyttää. Kompromissina kerroin joillekin tutuille, että opiskelen tässä vauvanhoidon lomassa, mutten kertonut tarkemmin, mitä. Jos siitä kysyttiin, sanoin vain asian selviävän jossain vaiheessa :D

      Sosiaalinen elämä oli tosiaan aika vähissä, mutta emme muutenkaan ole hirveän aktiivisia ihmissuhteissa. Aikatauluja sumplimalla löytyi omaan makuuni ihan riittävästi aikaa ystävillekin, mutta muistan kyllä, miten vaikka kylässä saatoin stressata, kun sen päivän aikataulut olivat pettäneet. Joka tapauksessa kannattaa pitää (myös) ihmissuhteista huolta, jotta lukemiset eivät koko ajan pyöri mielessä.

      Kysy ihmeessä, jos tulee mieleen asioita, jotka mietityttävät; vastaan tosi mielelläni :) Tsemppiä lukuihin!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥