Taas on maanantai, ja sehän tarkoittaa, että on pääsykoevinkin vuoro! Toisena pääsykoevinkkinä on käytännön neuvo istumapaikan valintaan:
 |
Itse istuin isossa auditoriossa reunassa, ja olihan se rasittavaa nousta antamaan tietä, vaikkeivät vieruskaverini tiuhaan wc:ssä ravanneetkaan. Olen aika herkkä tuollaisille häiriöille, jotka saattavat saada ajatukseni katkeamaan ja minut hävittämään punaisen langan hetkeksi. Toisaalta taas tunnen oloni luontevammaksi reunassa istuessani, joten päädyin silti siihen. Eli kannattaa valita paikka, joka tuntuu itselle sopivalta. Häiriötekijöitä löytyy paikasta kuin paikasta, ja niiden kanssa on vain tultava toimeen.
Postauksen kuvat on otettu viime lauantaina. Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, lunta on vielä maassa, vaikka aurinko sitä sulattaakin. Puiden silmut antavat kuitenkin toivoa siitä, että kesä tulee vielä joskus Kuopioonkin :D
Ette muuten arvaa, millaisen flashbackin sain viime viikolla - lastenohjelmista! Tänä keväänä alkoivat näköjään pyöriä samat ohjelmat kuin viime keväänäkin. Tunnarin kuullessani aivoni heittivät minut salamana vuoden taakse entiseen kotiin odottelemaan kuumeisesti, että mies tulee töistä ja minä pääsen kirjojen kimppuun. Hämmentävän aitoina nykyhetkeen singahtivat tuolloin koetut tunteet: pieni paniikki, toiveikkuuden ja epätoivon vuorottelu, stressi ajan vähyydestä ja - kaikesta huolimatta - älytön into ja oppimisen ilo.
Oli se vaan elämää :D Nykyään on vielä kivempaa, mutta oli se viimekeväinenkin oikeastaan aika hauskaa! Kannattaa varoa, vielä joskus sinäkin muistelet kaiholla pääsykoeprosessiasi ;)
Mukavaa uutta viikkoa jokaiselle!
Postauksen kuvat on otettu viime lauantaina. Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, lunta on vielä maassa, vaikka aurinko sitä sulattaakin. Puiden silmut antavat kuitenkin toivoa siitä, että kesä tulee vielä joskus Kuopioonkin :D
 |
Ette muuten arvaa, millaisen flashbackin sain viime viikolla - lastenohjelmista! Tänä keväänä alkoivat näköjään pyöriä samat ohjelmat kuin viime keväänäkin. Tunnarin kuullessani aivoni heittivät minut salamana vuoden taakse entiseen kotiin odottelemaan kuumeisesti, että mies tulee töistä ja minä pääsen kirjojen kimppuun. Hämmentävän aitoina nykyhetkeen singahtivat tuolloin koetut tunteet: pieni paniikki, toiveikkuuden ja epätoivon vuorottelu, stressi ajan vähyydestä ja - kaikesta huolimatta - älytön into ja oppimisen ilo.
Oli se vaan elämää :D Nykyään on vielä kivempaa, mutta oli se viimekeväinenkin oikeastaan aika hauskaa! Kannattaa varoa, vielä joskus sinäkin muistelet kaiholla pääsykoeprosessiasi ;)
Mukavaa uutta viikkoa jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥