Minä olen onnistumisaddikti. Olen se, joka asettaa tavoitteita ja rakastaa niiden saavuttamista. Tosin samalla olen se, joka asettaa tavoitteen ehkä vähän turhan alas, koska rakastaa onnistumista mutta pelkää epäonnistua. Tai toisaalta asettaa tiukan perfektionistisen tavoitteen, jota ei koskaan kykene saavuttamaan.
Onnistumisaddiktiossa on yksi ongelma: mitä jos mikään ei riitä? Ihminen kun ei vaan voi viettää koko elämäänsä pohtien, mitä suorittaisin seuraavaksi. Tai voi, mutta mitä elämää se sellainen on? Onnistumisten ja suoritusten tavoittelu voi kieliä paljon muustakin kuin kunnianhimosta; esimerkiksi siitä, että arvottaa ja arvostaa itseään suoritusten kautta.
Lääkishaun aikana mietin paljon, onko lääkis ja lääkikseen pääsy sittenkin itselleni joku statuskysymys. Mietin, enkö sittenkään osaa arvostaa itseäni "vain" sairaanhoitajana tai onko minulla jokin näyttämisenhalu. Oli siinä varmasti sitäkin, "katsokaa mihin minusta on"-asennetta. Pohdin myös vakavasti, yritänkö taas jonkin suorituksen kautta päästä määrittämään itseäni uudestaan. Toisin sanoen pelkäsin, että koko lääkis osoittautuu vain joksikin itsetuntoni pönkittämisen välineeksi, joka lakkaa kiinnostamasta heti, kun tavoite on saavutettu. (Tiedän, tämä kuulostaa naurettavalta, mutta näköjään pienessä päässä voi hakustressissä pyöriä kaikenlaista.)
Näin ei onneksi ole tähän mennessä käynyt. Opiskeltavat asiat kiinnostavat minua todella, vaikka tietenkin opiskelussakin on ne omat
hankalat hetkensä. Ensi-innostuksen hälvennyttyäkin edelleen haluan lääkäriksi. En siksi, että se olisi jotenkin hienompaa kuin olla sairaanhoitaja, vaan ihan muista syistä, joita löytyy
täältä. Toisaalta suhtaudun tätä nykyä kriittisemmin kaikkiin unelma-alkuisiin termeihin. Tiedän jo nyt, ettei työni tule olemaan mitään hohdokasta henkien pelastamista päivästä toiseen - ja oikeastaan toivon sitä myös. Unelma-ammatin työ on suureksi osaksi ihan peruspuurtamista, kuten unelma-ammattiin opiskelukin.
Elämässä eteenpäin pyrkiminen on ihan hyvä ominaisuus, kunhan se ei ala hallita elämää liiaksi. Tämä suorittaja opettelee edelleen rentoutumista ja ihan-vain-olemista, vaikka merkkejä
suorittajan muuttumisesta sähläriksi onkin näkyvissä :D Elämä ei ole niin vakavaa, mikä ihana ajatus! Tälle ajatukselle on juuri tänään käyttöä, kun kalenteria vilkaistessani totesin, että alkanut viikko on
ihan täynnä kaikkea. Ehkäpä siis keskityn olennaiseen ja jätän ylimääräiset vähemmälle huomiolle.
Rentoa viikkoa kaikille!
Wow! Sun teksti on kuin mun ajatuksista tällä hetkellä. Edessä on vielä minulla kuitenkin hitonmoinen luku-urakka, mutta kun on yksi tavoite. On se myös saavutettava. Hauska huomata, että muutkin ajattelevat samalla tavalla. Tsemppiä sinulle lääkis- opintoihin!! Jään takuulla seuraamaan kirjoituksiasi.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiva, kun löysit tänne :) Todellakin hauskaa löytää samanlaisia tyyppejä! Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. Samoin sinulle paljon tsemppiä ja voimia luku-urakkaan! Toivotaan, että tämä vuosi on sinun :)
PoistaTunnistin myös tekstistäsi omia ajatuksiani. En ole pitänyt lääkikseen hakemista sinällään statuskysymyksenä, mutta olen kamppaillut asian kanssa, että en arvosta itseäni hoitajana tarpeeksi vaan haluan jotakin enemmän. Lisäksi juuri tuo, että yritänkö määrittää itseäni jotenkin uudelleen. Toisinaan mietin sitä, että miksi en vain voisi tyytyä tähän mitä mulla on. Onhan mulla kuitenkin jo ammatti josta pidän, vakituinen työ ja kaikki asiat muutoinkin ihan kohdallaan. Olisi ns. paketti valmiina ja suht helppo vaan heittäytyä elämään ilman älytöntä rimpuilua ja ponnisteluja. Kuitenkin palo onnistua ja kehittää itseään voittaa kaikki epäilykset, ja tavoitetta kohti mennään. Uskallankin vielä käyttää ilmaisua unelma, koska sitähän se on. Unelmoida voi monesta, mutta ei se tarkoita sitä, että loppu tulos olisi pelkkää unelmaa. Kovaa työtähän se lääkärin homma on ja mikään ei tule ilmaiseksi.
VastaaPoista*lopputulos
PoistaKyllä, kaikkea kummallista sitä tulee mietittyä hakuprosessin aikana. Itse näen silloiset pohdintani tavallaan omana varmistuksena sille, että olen vaihtamassa alaa "oikeista syistä" eli itselleni uskollisena. Esimerkiksi tuo "statuskysymys" on kaukana siitä, millaisena itseäni pidän. Siksi pitikin tehdä itselleni selväksi, ettei alanvaihto tarkoita automaattisesti esim. noita mainitsemiani asioita. Olipas sekavaa :D
PoistaItseäni myös ajaa eniten eteenpäin juuri se into ja palo oppia, tietää ja ymmärtää. Toteutunutta unelmaa elän tällä hetkellä, se on selvä. Ja unelmaahan se tuleva työkin on, vaikka sen vastuuta ja raskautta ei osaa edes kuvitella. Mutta niistä huolimatta se on mun unelma.
Juuri näin, motivaatio puskee eteenpäin vaikka välillä väsyttääkin. Tsemppiä sulle edelleen!
Myös minä samaistuin tähän, koska olen itsekin aina halunnut pärjätä kauhean hyvin ja saada niitä kymppejä jne. Ja kirjoitinkin silloin joskus siitä, miten ihmiset olivat yllättyneet, että olinkin päätynyt "vain" sairaanhoitajaksi.
VastaaPoistaOmalla kohdallani viimeisin haku ei kyllä enää ollut sellaista statuksen vuoksi hakemista (varmaan ikä tehnyt tehtävänsä ja päähän tullut jonkinlaista viisautta tässäkin asiassa), mutta silloin heti lukion jälkeen se kyllä saattoi osittain ollakin sitä.
Lääkikseen pääseminen toisaalta on yksi tavoite, mutta lääkiksen alettua mielestäni tällaisille meidänkaltaisille onnistusaddikteille nousee monia muitakin tavoitteita, joista suurin on sitten itse se valmistuminen. Senkin jälkeen työelämässä riittää tavoitteita, joten en usko, että on oikeasti pelkoa, että pääsykokeestä suoriutuminen ja sisäänpääsy pelkästään todella riittää kenellekään ;)
Sepä se, eivät taida tavoitteet ja unelmat ihan heti loppua ;) Toisen hakuprosessin aikana välillä mietin ihan vakavissani, jos en oikeasti haluakaan lääkäriksi tai opiskella näitä asioita. Että se pääsykokeesta suoriutuminen olisi ollut Se Juttu. No, tuo nyt oli hakustressin ja -väsymyksen sumentama ajatus näin jälkikäteen tulkittuna :D Onneksi itsetuntemus on kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, että tietää melko hyvin syyt omien tavoitteidensa takana eikä lähde tavoittelemaan ihan kaikkia mielijohteita.
PoistaNyt ei muuta kuin kohti uusia tavoitteita. Voisin aloittaa ihan siitä, että saisin tuon fysiologian kurssin suoritettua ;D Tsemppiä syksyyn!
Opintotukea voi muuten saada Kelan ohella sivulta coolrahoittaa.fi/opintolaina.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Kelan tuet ja opintolainat taitavat tosin riittää meille :)
Poista