Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...
Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että
- teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
- annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
- pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
- keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
- annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
- sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
- jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
- valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.
Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä.
(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)
Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?