Pääsykoelukemisten sudenkuopat

Kivaa keskiviikkoa! Pääsykoelukemisiin liittyen olette kenties huomanneet, ettei J:n postauksia ole näkynyt hetkeen. Lähetänkin tässä J:n terveiset: "Aina kaikki ei mene parhaalla tavalla tai suunnitelmien mukaan, ja välillä on osattava laskea vaatimustasoa. Tästä syystä pidän nyt taukoa niin pääsykoelukemisista kuin bloggaamisestakin."  Kuten J:nkin esimerkki osoittaa, välillä muut asiat menevät pääsykoelukemisten edelle. Toivottavasti teistä jokainen osaa kuunnella itseään ja pitää huolta siitä, että elämä pysyy tasapainossa myös pääsykoelukemisten aikana. Mutta nyt asiaan:

Jokaisella korkeita tavoittelevalla - oli tavoite sitten opiskelupaikka tai mikä tahansa muu saavutus - on ne omat sudenkuoppansa, joihin lankeaa ehkä turhankin usein. Löytyykö tästä listasta se sinulle tyypillisin? Lainaukset eivät ole aitoja vaan keksittyjä, esimerkinomaisia ajatuksia.

Itseluottamuksen puute

"En millään voi päästä, koska olen niin huono/tyhmä/vanha/mitävaan."

Kylläpäs voit. Mutta ihan ekaksi pitää lopettaa itsensä sättiminen ja ymmärtää se, että sisäänpääsy vaatii kaikilta paljon työtä. Jos sinulla on heikot pohjat, sisäänpääsy vaatii sinulta vielä enemmän. Vältä vertailua ja keskity siihen, miten mahtavasti etenet projektissasi joka hetki. Niinä hetkinä, kun et etene, pidä huoli, että pysyt ainakin paikallaan.

Liika optimismi

"Eihän siihen kouluun pääsyyn nyt kovin paljoa tarvi. Lueskelen tässä töiden ja kavereiden kanssa hengailun lomassa vähän niin eiköhän ne ovet aukea."

No, on toki heitäkin, joilla pohjat on niin hyvät, että lyhyellä kertailullakin ovet avautuvat. Silti uskon, että työmäärä sisäänpääsyyn on melko lailla vakio. Osa tekee suurimman työn jo lukioaikana, toiset lukiessaan pääsykokeisiin. Positiivinen asenne on hyvästä, tarvittavan työmäärän aliarviointi ei niinkään.

Täydellisyyden tavoittelu

"Pääsykokeessa on ihan pakko osata kaikki kaikesta."

Ei ole. En toistaiseksi tiedä ketään, joka olisi saanut pääsykokeesta täydet pisteet. Pienet yksityiskohdat voivat olla tärkeitä, mutta laajempien kokonaisuuksien ymmärtäminen on sitäkin tärkeämpää. Täydellisyyden tavoittelu voi pahimmassa tapauksessa johtaa totaalilamaantumiseen, kun jossain vaiheessa ymmärtää, ettei edes ehdi opetella kaikkea mahdollista. 

Taktikointi

"Pääsykokeessa ei olekaan vuosikausiin ollut mitään tästä ja tästä aiheesta, joten nyt on varmaan niiden vuoro. Opettelen asiat x, y ja z superhyvin ja paljoa muuta en sitten tarvitsekaan."

Taktikointi ja spekulointi on ihan kivaa ajanvietettä, mutta liian tosissaan sitä ei kannata ottaa. Pääsykoe pyritään joka vuosi tekemään sellaiseksi, että sen rakennetta tai tehtävätyyppejä on vaikea ennustaa. Ja mitä nyt olen vanhoja pääsykokeita katsellut, siinä on onnistuttu aika hyvin. Ehkä spekuloinnin sijaan kannattaakin keskittyä opiskelemaan erityisesti niitä asioita, jotka ovat itselle hankalia. Pääsykoe yllättää aina.

Ulkoaohjautuvuus

"Kaverini opiskelevat niin ja näin, joten se on varmaan hyvä tyyli."

On hyvä saada vertaistukea ja ehkä vinkkiäkin muilta hakijoilta/sisäänpäässeiltä, mutta oma opiskelutyyli on luotava itse. Vain sinä itse tiedät parhaiten, miten ne asiat jäävät päähän. Itsekin ekalla hakukerralla etsiskelin (turhaan) netin syövereistä parhaita opiskeluvinkkejä jne, kunnes tajusin, että minä luon ne itse. Teen parhaani tässä blogin puolella antaakseni vinkkejä ja uusia näkökulmia, mutta jokaisen lukuprosessi on henkilökohtainen.

Oman opiskelun suunnittelu, itsekurin ja ajankäytön kehittyminen valmentavat samalla niihin "oikeisiin" opintoihin. Yliopistossa tai amk:ssa opiskelu on aika lailla itsenäisempää kuin lukiossa.

Turhat vaatimukset
"Lääkikseen pääsevät vain ne, jotka ovat käyneet valmennuskurssin/lukeneet lukiokirjat kymmenen kertaa läpi/opiskelleet vähintään vuoden ajan 10 tuntia päivässä."

Jokaisella lääkikseen (tai mihin tahansa muuhun opiskelupaikkaan) päässeellä tai sinne pyrkivällä on varmasti mielessään ainakin muutama tällainen. Ehkä tuhoisimpia itseluottamuksen kannalta ovat nämä "on ollut pakko opiskella vuoden ajan 10 tuntia päivässä"-kommentit. Vain harva yltää tuollaisiin lukutunteihin, ja lisäksi, kuinka tehokasta luulette tuollaisen opiskelun olevan? Voi myös toki olla, että olen säännön vahvistava poikkeus, mutta itse olen tähän päivään mennessä lukenut kaikki fykebi-kirjat läpi tasan kaksi kertaa.

Jätä siis nämä ylimääräiset vaatimukset omaan arvoonsa ja keskity siihen, että opit jatkuvasti jotain uutta. Lukutunteja ja lukiokirjojen tankkaamista tärkeämpää on vahva motivaatio ja kyky soveltaa opittua.

Totesin tässä samalla kauhukseni, että suuri osa (ellei jopa kaikki!) mainituista sudenkuopista pätee ihan omaan opiskeluunikin... Apua. Tsemppiä meille kaikille sudenkuoppien välttelyyn!

P.S. Malttakaahan, pääsykokeisiin lukevat, pitää kunnon joululoma, jotta jaksatte kevään panostaa täysillä :) Olette lomanne ansainneet!