Opiskelijaperheen perusarki

Kolmisen kuukautta on elelty uutta arkea ja kerätty kokemusta siitä, mitä kahden opiskelijan ja kolmen päiväkoti-ikäisen arkeen kuuluu. Siispä on aika avata perusarkeamme vähän tänne bloginkin puolelle.

Pääsääntöisesti lapset ovat päiväkodissa maanantaista perjantaihin klo 8-15. Sille aikavälille sekä minä että mies ajoitamme opiskelumme, mahdolliset luennot ja itseopiskelun. Tietysti välillä on pidempiä opiskelupäiviä, jolloin lapset joutuvat olemaan pidemmän päivän hoidossa. Tähän asti päivähoito on sujunut kaikkien kannalta hyvin. Lapset ovat viihtyneet ja jaksaneet paremmin kuin uskalsin odottaa, eikä päivähoitorumba tunnu vanhemmistakaan toistaiseksi ylivoimaiselta. Suuremmilta sairasteluiltakin on vältytty toistaiseksi, mistä olen kyllä onnellinen. Jos opiskeluaikataulut antavat myöten, saatamme pidentää lasten ja omaa viikonloppua pitämällä perjantaina vapaapäivän.

Opiskeluun käytetystä ajasta sen sijaan on käyty ajoittain pienempää ja suurtakin vääntöä. Miehellä on ihan käsittämättömän paljon kotitehtäviä, joita sitten tietenkin pitäisi tehdä ilta-aikaan. Itse taas olen syystä ja toisestakin rajannut opiskelun hyvin tiukasti tuohon virka-aikaan, eli vältän mahdollisimman paljon opiskelemista iltaisin ja viikonloppuisin. Tietysti tenttiin lukiessa on vähän eri tilanne, joten nyt olen joutunut joustamaan periaatteistani. Aion nauttia - ja olen nauttinutkin - tästä viimeisestä "helposta" opiskeluvuodesta, joten en kerää painetta luennoilla istumisesta tai parhaista arvosanoista. Teen parhaani, ja se riittää. Tietysti jo oma vaativuuteni itseäni kohtaan pitää huolen siitä, etten tästäkään vuodesta selviä stressittä.

Omasta näkökulmastani elämme nyt melko tasapainoista arkea. Molemmat vanhemmat huolehtivat tasapuolisesti lasten hoitokuvioista sekä kodista. Pyrimme arkisin syömään koko perhe yhdessä vähintäänkin päivällisen, jonka valmistamme miehen kanssa suurin piirtein vuorotellen. Molemmilla on oma harrastus, ja kumpikin voi joustaa aikatauluistaan perheen hyväksi.

Nykyään lähes odotan sitä maanantaita ja arkea viikonlopun jälkeen. Outoa sanoa, mutta arki on just nyt niin hyvää. Aamulla on pakko nousta ajoissa, ja ulkoilu heti aamusta potkaisee päivän käyntiin. Rauhallisen aamupalan jälkeen on mukavaa joko lähteä luennolle tai aloittaa opiskelut kotona. Viime vuoteen verrattuna opiskelen nykyään paljon enemmän kotona. Kotona on hiljaista - välillä liiankin - enkä aina jaksa lähteä yliopistolle etsimään hiljaista opiskelutilaa. Oman perheen melskaus ei häiritse minua likimainkaan yhtä paljon kuin toisista opiskelijoista lähtevä ääni. Kai se on sitä, mihin tottuu :D

Jotten ihan mökkihöperöityisi, onneksi on ystäviä, jotka kutsuvat kanssaan syömään tai kahville. Siinä samalla voi päivittää viimeisimmät opiskeluongelmat ja saada arvokasta vertaistukea tenttistressille ja muille haasteille... Toisin kuin suunnittelin, puolison kanssa sen sijaan emme ole ehtineet kertaakaan lounastamaan yhdessä. Hänen opintojensa tiivis tahti on yllättänyt meidät molemmat, joten toivossa eletään, että jossain kohtaa vähän helpottaa. Toisaalta hän on nyt joutunut vastakkain sen tosiasian kanssa, ettei kaikkea voi suorittaa täysillä. Suurimmat tehtävien palautukset pakkautuvat juuri joulun alle, kun taas itselläni on jäljellä "enää" neurotieteiden tentti. Tämä syksy on kuitenkin vahvistanut asennetta, että aina me jotenkin selvitään. Eikä tähän asti ole edes tehnyt tiukkaa!